Kokemukset pienestä ikäerosta!!

Eka poika, toka tyttö. Alku oli aika raskasta, varsinkin kun tytöllä oli koliikki. Varsinkn nyt myöhemmällä iällä olen ollut erittäin tyytyväinen pienehköön ikäeroon. Viihtyvät keskenään ja ovat monissa jutuissa "samalla tasolla", ovat kiinnostuneita samoista asioista, leikeistä, peleistä, leffoista. Voidaan tehdä juttuja, retkiä, lomia yms. molempien ehdoilla.

(mutta tiedän toki, että voi olla toisinkin.) Lapset samaa sukupuolta ja ikäero 1v5kk. En kokenut erityisen rankkana mitään vaihetta (lapset nyt 5 ja 3,5), en edes kuopuksen vauva-aikaa (kuopus tosin oli rauhallinen vauva). Olin yhtäjaksoisesti kotona esikoisen syntymästä siihen kunnes kuopus oli 2 vuotta - ei tarvinnut piipahtaa töissä välillä. Minun kohdallani kaksi meni siinä missä yksikin. Touhunneet ja leikkineet yhdessä paljon lähes alusta alkaen ja koko ajan vain meininki paranee. Ovat erottamaton parivaljakko.

ja kolmanteen on toisesta 2 v.

Erittäin hyvä kaiken kaikkiaan, että lapset ovat lähekkäin. Jälkeenpäin on tullut mieleen, että itse asiassa olisi sittenkin pitänyt vielä se neljäs tehdä niin, että kolmannellekin olisi ollut se oma pari - niin likeisiä noista kahdesta vanhemmasta on tullut.



Ensimmäinen vuosi vuoden vanhan ja vastasyntyneen kanssa oli kieltämättä työläs, mutta sitten helpotti todella nopeasti. Lapsista on ollut paljon seuraa toisilleen (klassikko, jota ilmeisesti ei saa sanoa ääneen, kun kaikki epäilee, ettei se ole totta) ja he ovat oppineet kilvan toisiltaan. Kolmannen synnyttyä kaikki tuntui sujuvan kuin leikiten, koska hän oli kaikkein vaivattomin tapaus ja toisaalta vanhemmilla lapsilla oli omat leikkinsä ja juttunsa - ei ollut edes mitään mustasukkaisuustohinoita. Säännöllinen päivärytmi oli a ja o - ei sekuntikellon tarkkuudella, mutta suunnilleen. Lapset ovat ilmeisesti perineet hyvät unenlahjansa meiltä vanhemmiltaan ja he ovat lisäksi olleet hyvin terveitä. Omien kokemusten valossa voin vain suositella. Ja kokemusta on kertynyt kohta 20 vuoden ajalta, eli aika kattavasti.

alussa rankempaa, mutta kyllä kannattaa, seuraa toisilleen ja kaikki menee siinä samassa =)

Minulla on tyttö 1v9kk ja poika pian 8kk. Kaikki on mennyt alusta asti tosi hyvin. Väsyneitäkin jaksoja on ollut, mutta poika on ollut helppo vauva - toisin kuin siskonsa oli. Voisi olla varmaan toinenkin tarina, jos olisivat syntyneet eri järjestyksessä.



Rentous on auttanut selviämään, puistossa tutuksi tulleet juttuseuraäidit, rutiinit, aamukahvi, puhelimella pelattavat sudokut ja pasianssit (iltanukutusten pelastajat), huumorintaju, kantoliinat, hätävarana olevat purkkiruoat.



Sinuna antaisin lapsen tulla. ON ihana kun näistä muksuista on nyt jo toisilleen seuraa. Toki nyt jo tappelevatkin, mutta aamut on parhaita kun hihkuvat ilosta nähdessään toisensa yön jälkeen.



Juuri tänään tyttö sanoi pojalle "Emil rakastan sinua." Niiiiiin suloista, sydän suli! :')

Meillä on 1+1 ja 1+1 molemmissa pareissa ikä ero vuosi kaksi kuukautta, eikä meillä ollut mitään ongelmia nukkumisen kanssa (ehkä meillä kävi tuuri mutta lapset laitettiin illalla nukkumaan ja ne heräs aamulla).



Mun mielestä suurin ongelma on rahan kuluminen kun vanhemmalta ei ehdi periytymään tavaraa nuoremmalle. Toisaalta siinä säästää kun molemmat käyttää ristiin toisten vaatteita...



Valtavan hienoa tuossa on se, että muksut on toistensa parhaat kaverit. Oppivat jotakuinkin samaa tahtia ja ajatusmaailma on jotakuinkin samalla tasolla.