Olenko ainut joka ei diggaa lasten yökyläilyistä?

Minä en ainakaan jaksa muiden kakaroita omissa nurkissani, ellen tiedä, että omakin jälkikasvu pääsee joskus vastavuoroisesti muille.

Vituttais minuakin. Meillä tosin neljä omaakin joten ei kaipaisi lisälapsia tähän mutta otan joskus siksi että voi omatkin päästää muille ja saa sillä tavalla itsekin lomaa.

Mä en myöskään jaksa muiden lapsia meillä yökylässä, mutta vasta vuoroisuutta ilman muuta, jos yökyläillä pitää.

Onko paikalla ketään joka ei ota omaan kotiin toisten lapsia mutta päästää omat mielellään muille? Voitko selittää millä logiikalla kuvittelet että muut haluavat sinun lapsia enemmän kuin sinä muitten?(ap)

niinkin. Meillä on ainokainen joten välillä on mukava ottaa yövieraita.

tai oikeastaan mieluummin joku kaveri meillä kuin meidän lapsi muualla. Mä vihaan yökyläilyä. On hieman kontrollintarvetta ja haluan nähdä, missä mun lapseni nukkuu, ja milloin.



Mutta siedän sitä, koska kokonaan kieltämisestä olisi varmaan vielä enemmän haittaa lapselle.

Onko paikalla ketään joka ei ota omaan kotiin toisten lapsia mutta päästää omat mielellään muille? Voitko selittää millä logiikalla kuvittelet että muut haluavat sinun lapsia enemmän kuin sinä muitten?(ap)

Lapseni kutsuttiin parille eri kaverille yökylään, joten tietysti annoin luvan mennä. Meillä on 4 lasta, ja näitäkään ei aina meinaa jaksaa, joten pelkkä ajatuskin jostain lisälapsista aiheuttaa harmaita hiuksia.

omasta lapsuudestani. Olin useasti yökylässä kavereiden luona ja olisin halunnut tuoda myös omia kavereitani meille yökylään. Vanhempani eivät kuitenkaan antaneet, koska meillä ei ollut tilaa, koska minä jouduin 12-vuotiaaksi asti nukkumaan vanhempieni kanssa samassa makuuhuoneessa. Täytyy kyllä myöntää että minua myös hävetti päästää vähän "oudompia" kavereita meille kylään, kun pelkäsin että juorut alkaa koulussa kiertämään ja että minulle aletaan nauramaan. Tämän takia en kovin montaa kaveria koskaan kotiin tuonutkaan, vaikka saatoin kuitenkin olla heillä yötä monesti.



Lapsuudenkodissani oli paljon fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja usein halusinkin päästä kaverin luokse yökylään, vaikka sitten keskellä kouluviikkoakin, kun edes silloin sai hetken aikaa kuvitella kuuluvansa ihan normaaliin perheeseen. Ikinä en kuitenkaan itse itseäni kutsunut, vaan aina odotin että minut kutsutaan.

luokkakaverit koulupäivinäkin. Omia lapsoa en päästä.

Ajattelen, että se on jotenkin välttämätöntä lapsille siinä mielessä, että kuitenkin on joku kaveri jossain vaiheessa pyytämässä ja lapsi eläisi jossain kummallisessa ihmetyksessä siitä miksi ei koskaan päässyt yökylään, jos aina kiellettäisiin :).



Yökyläilyä siis siedän vain harvoin. Olisi rasite kun olisi vieraita muksuja yötä kylässä, mutta en pidä myöskään siitä, että oma lapsi on yötä myöten kyläilemässä, valvoo siellä liikaa, tungetaan täyteen makeaa jne. Tuntuu, että lapset ovat itsekin varsin tyytyväisiä silloin, kun kavereita voi tavata päiväsaikaan ja rajoitetun ajan, silloin kavereiden kanssa oleilusta ei tule maratonia vaan kiva piristys.

että meille saa tulla, mutta omiani en päästä yökyläilemään kovin helposti kuin sukulaisille serkkujen luo. Onneksi ei ole mitään ehdotuksia vielä tullutkaan meidän lapsilta eikä muilta lapsilta/ vanhemmilta, esikoinen menee kolmannelle. Mutta jos ja kun alkaa tulla, niin en kyllä kovin usein halua päästää, päivällä saa leikkiä niin paljon kuin haluaa, yöllä on tarkoitus nukkua ja mielellään omassa kodissa - kai mulla jotain kontrollin tarvetta.



En näe mitään tarvetta yökyläilyille kavereiden luona.

Lapseni on ainut, olen yh. Ei haittaa yhtään, mutta haluan toki ensin tuntea kylään tulevat, muuten tunnen oloni jotenkin epämukavaksi.



Omani käy joskus yökylässä muualla, mutta useimmiten tullaan meille. Kohtelen kavereita, kuten omaani melkolailla, juttelen ja pidän hyvää huolta:)



yh-äiti

että jos sinulla on neljä lasta, miten heistä saa lomaa kun päästää yökylään? Meillä on viisi lasta, mutta enpä ole koskaan saanut kuin yhden kerrallaan kaverille yökylään, jotta viidelle kaverille sopisi samaan aikaan on ihan mahdotonta.

Odotan vastavuoroisuuttaa yökyläilyssä. Mielellään otan meille, ja mielellään annan lapsen mennä kaverille yökylään. Ja aloite yökyläilyistä lähtee vielä tällä hetkellä minulta tai kaverin vanhemmalta.

3 lapsista nukkuu samassa huoneessa ja yökyläilijän täytyy olla sopeutuvainen, eikä mikään diiva, että voi olla meillä yötä.

Joskus on laitettu olkkarin lattialle nukkumaan tai sitten lasten huoneeseen, mutta yksi lapsista lähtee evakkoon.



Eli meille voi tulla yökylään vain sellaisia lapsia, jotka sopeutuvat siihen, että lapsillamme ei ole omaa huonetta.



Siksi en mielellään päästä omiani muualle, koska en voi vastavuoroisuutta oikein tarjota. Joten nukkukoot jokainen yönsä kotonaan. Helpompi niin.

Nyt kesällä meillä on ollut tosi paljon yökyläläisiä:) omani ei oikein viihdy muiden luona, joten ovat sitten täällä.

En välttämättä vaadi vastavuoroisuutta yökyläilyssä jos saavat päivisin leikkiä joskus kaverillakin.

Omani annan vain perheisiin jotka tunnen tosi hyvin. En tykkää oikein koska lapset valvoo liikaa ja kiukuttelee seuraavana paivana.

Siis puolin ja toisin.



Mutta lapsi joka tulee yökylään pitää olla vähän tutumpi, ei mikään ihan muutaman kerran satunnaisesti nähty tuttu.

Samoin kun päästän lapseni yökylään, haluan että "tunnen" lapsen vanhemmat, eli ollaan joskus juteltu sen verran että osaan vähän arvioida minkälaiset vanhemmat ovat.



Se että yökylässä valvotaan ja syödään karkkia vähän eri tavalla kun meillä ei haittaa, sehän ei ole jokapäiväistä.

Toisaalta taas, kun meille tullaan yökylään on meidän säännöt (eli nukkumaan mennään silloin kun käsken ja hiljaisuuttakin saatan pyytää jos meno menee ihan överiks).