HELMISIMPUKAT 2012, Vkot 28&29

JMJ: Voi kurjuus, kuinka sulle nyt kävi sitten! Jaksuja ja voimia! Oliko leikkaus mimmonen?



Minapieni: Tsemppaukset myös sulle, jaksuja eteenpäin. Aina ei ymmärrä tätä elämän ihmeellisyyksiä.



Ennanin: Mikäs sun tilanne on?



Niina1989 kirjoitteli jossain ketjussa myös, mikähän mahtaa olla tilanne? Onko pieni elämänalku pysynyt matkassa?



Omaa napaa: Mulla tänään iltapäivästä eka neuvola, jännittää!! selviä raskausoireita on, uutena tullut kuvioihin päänsärky. :( Mutta silti edelleen epätodellinen olo. Toivotaan parasta! Olen nyt yrittänyt suhtautua madollisimman positiivisesti ja olla turhia ressaamatta. Kaikki siis hyvin kunnes toisin todistetaan, eikö vain? :)



Niin ja uusille tervetuloa! Suljetusta ryhmästä myös, että ehkäpä myöhemmin voitaisiin se perustaa. Toki liityn, jos joku sen haluaa jo nyt perustaa ja ylläpitää! :)

Mutta palailen illemmalla, päivitin la-listaa taas, jos huomautettavaa, huikkikaa!



Terkuin: Helmikuunhelmi 9+5

Voi miten kurjaa...



Helmikuunhelmi: Ihan hyvä, pari viikkoa voi hyvin kirjoittaa samaan pinoon. :)



Tänään oli eka neuvola, ja samaa vanhaahan se oli kuin esikoisen kanssa, aikaa meni kuitenkin 1,5h! :O Vähän sain ravitsemusopastusta, kun huomautteli painosta, Bmi on siis 18. Minkäs teet, ei ruoka maistu ei. Sydänääniäkin yritettiin kuunnella, mutta ei vielä kuultu, eikä tarviikkaan vielä kuulua. Yleensä ei kuulemma edes näillä viikoilla yritetä, mutta hoikalta odottajalta voi kuulua aikaisinkin. Nt-ultraa odotellessa, tasan kolme viikkoa... :)



Hyviä vointeja kaikille ja tarrasukkia!!



NöpönÄiti rv 8+0

Niin huonoja uutisia monella!



Cherry80: tsemppiä! Toivottavasti pikkuinen pysyisi matkassa.



Jmj ja EnnaNin: Voi ei! Olen kovin pahoillani puolestanne!



Ompunpomppu: kuinka siellä voidaan?



Tuntuu kurjalta hehkuttaa omaa onnea näiden surullisten ja epätietoisten uutisten keskellä, mutta en voi olla hehkuttamatta. Minä näin pikkuisemme ultrassa tänään. Ihan ensimmäistä kertaa. Sydän löi vahvasti ja liikkeet näkyivät selvästi. Päällisin puolin kaikki näytti olevan hyvin. En voi lakata hymyilemästä kun olen niin onnellinen!



Aotearoa ja pikkukuutonen 9+4

Voi, Ennanin, olen pahoillani puolestasi! Tällä hetkellä tunteet itsellä ihan pinnassa ja hieman sekava olo myös.. Ja cherry80, tsemppiä sinne!



Ja ennen omaa napaa aotearoa, onnittelut sykkeestä! :)



Tosiaan, nyt saatte kuulla mun tämän päiväiset tapahtumat! Aamu alkoi valtavalla päänsäryllä, joka jatkui koko päivän. Neuvola-aika oli 14.30, tuntia ennen neuvolaa alkoi särkemään mahaa ja pian sen jälkeen lorahti housuihin jotain ja vertahan se oli!! Odottelin siis kiltisti neuvolaa, jossa terkkari päätti saman tien ultrata, että nähdään mikä tilanne kohdussa on. Minä nyt tietysti varautunut jo pahimpaan, mutta uskokaa tai älkää, sen vuodon keskeltä löytyi kohdusta elävä sikiö päineen, käsineen ja jalkoineen!! Sain heti lähetteen synnärille, jossa ihana gynekologi, joka hoitanut mua jo keväällä tutki mut, diagnoosina uhkaava keskenmeno, loppuviikko saikkua ja lepoa! Sikiö vastasi viikkoja ja sydän sykki, kohdunsuulla oli pieni vajaan 18mm hyytymä,istukka vaikutti hyvältä jne. Ensi viikon lopulla kontrolli ja ennemminkin saa/pitää mennä jos vuoto tai kivut yltyy... Uskomatonta kuinka hetkessä voi tilanteet muuttua ja saada uusia käänteitä.. Nyt sitten vain odotellaan, pelätään pahinta ja toivotaan parasta... Nauttikaa siis kaikki te joilla raskaus etenee kaiken tieteen ja sääntöjen mukaisesti ja olkaa onnellisia. Tämän epätietoisuuden kanssa ei ole mukava elellä.



Niin joo, ja mun la onkin 9.2. ja viikkoja nyt 9+5

Tuossa jo muutama päivä sitten lyhyesti itseni esittelinkin, mutta kerronpa nyt pikkusen lisää taustatietoja :) Eli tänään ollaan päästy raskausviikolle 9+3. Tuntuu että aika kuluu NIIN hitaasti! Tosiaan vuosikaudet yritetty lasta, enkä ole kertaakaan päässyt edes raskauteen asti...paitsi nyt ihan täytenä yllätyksenä, kun olimme jo tottuneet ajatukseen ettemme enää lapsia saakaan..Meidän esikoisemme täyttää tässä kuussa 14 vuotta, eli viimeisestä raskaudesta on jo jonkin aikaa! :)Ensimmäinen raskaus oli ihan luomuraskaus, samoin tämä toinen. Hiukan vaan kesti tulla raskaaksi uudestaan! Mutta nyt olemme ihan älyttömän onnellisia kun meille vielä tämmöinen mahdollisuus annettiin. Nyt ainoa pelko on keskenmenon pelko, sentakia lasken päiviä kuumeisesti, että pääsisin nopeasti tuolle 12. viikolle...siitä olisi jo hiukan helpompi jatkaa, näin henkisesti :) Ultra tosiaan jo hieman helpotti, pääsin neuvolan kautta jo ihan terveyskeskukseen ultraan viime viikolla. Silloin oli viikot 8+3. Ja oli mahtavaa nähdä se pieni papunen siellä! Eli oikeassa paikassa oli, ja sydän loi terhakkaasti :) Nyt vaan jännitetään että kaikki menee jatkossakin hyvin...seulontaultra on 25.7. Niin, ja synnytyssairaala tulee olemaan TAYS, jos kaikki hyvin menee loppuun asti...Ja pahoitteluni minunkin puolestani teille, jotka olette joutuneet kokemaan pettymyksiä ja huonoja uutisia. Voimia teille

Voimia paljon keskenmenon saaneille :( Tiedän miltä teistä tuntuu! kaikelle on tarkoituksensa, vaikka sitä vaikea on hyväksyä. Itselle tulee 4.8 raskas päivä, keskenmenoon päättyneen raskauden laskettuaika. ei sitä unohda :(



Ikävää toisten surun keskellä puhua omasta onnesta, niinku joku muukin sanoi, mutta mutta..

Meillä perjantaina tosiaan ultra ja saa mielenrauhan toivottavasti. Pientä vääntöö vaan miehen työpaikalla saako vapaaksi vai ei. no anoppi lähtee seuraks jos mies ei pääse :)

Oireet on aikalailla pysyneet samoina: väsymys aivan karseeta, tissit turvonneet yhden koon (pe mennäänki miehen kaa ultran jälkeen osteleen uusia liivejä :D ) maha turvoksissa niin että kaveri, jota en ollut nähnyt kuukausiin enkä siis kertonut olevani raskaana ennen tapaamista, arvasi mun olevan raskaana :) Mulla on aina ollut huono iho, mutta raskauden myötä se on kyllä kahta kauheempi :/ mustapäitä, valkopäitä.. koko naama täynnä:( .. en oo koskaan ollut mikää itkupilli, mutta senkin tää raskaus on muuttanut :D joka asia itkettää, mutta parempi sekin ku kauhee raivoominen :DD pahaa oloa ei juurikaan ole näkynyt, ja toivon ettei näykään :P

kaikille huonoja uutisia saaneille!Kyllä se tiukille ottaa kun raskauden menettää,tiedän kokemuksesta.Vaikkei vallan sitä niin hehkuttanut olisikaan,niin pikkuista vaalinut ajatuksissa kuitenkin.

Mullahan kävi viimeisessä snnytykseen johtaneessa odotuksessa niin,että 7+3 diagnosoitiin sykkeetön alkio-> sairaalaan tyhjennykseen viikonlopun jälkeen.Sairaalassa ennen esilääkettä ultraus.Löydös: elävä sikiö 9+5 .



Tänään kävin minäkin huojentamassa mieltä ja keventämässä rahapussia yksityisen ultraan.Minulla ollut vähän ruskeaa vuotoo ja mahakipuja,siksi menin koska yhtäkkiä tuntui,että varmaan suurta huijausta koko raskaus,siellä mitään oo.Lääkäri oli todella upee,kyseli paljon kaikkea.

Lopputuloksena löyty viikkoja vastaava pieni jolla sydän puksutti 120 biittiä minuutissa.Olin aivan äimistynyt,koska olin varautunut muuhun.



Mun olot on myös aivan kamalat.ei oo hyvä jos unohtaa syyä,ei oo hyvä jos syö...koko ajan huono olo :( väsymystä jonkin verran kyllä myös.

Leikkaus meni suht helposti. Kaikki meni niin nopeasti. heti tiputukseen ja sit odoteltiin muutama tunti että edellisestä ruokailusta oli kulunut 6h ja sitten leikkaukseen. Nyt kivut on kovat. Tähystyksestä vatsassani on kolme reikää ja liikkuminen on vaikeaa. Itkin koko illan naisten klinikalla ja eilen kotiin päästyäni itku alkoi taas. Luulen, että elävän lapsen näkeminen siellä väärässä paikassa oli jotenkin liikaa ja tämä asia on raskaampi mitä osasin ajatellakkaan.

Olin koko tämän alkuraskauden ollut niin jännittyneenä ja ajatellut, että se pieni ihmisen alku on vaan lima siellä, mutta alitajunta ei ollutkaan samaa mieltä näköjään.

Tämä asia tulee olemaan pitkään vaikea ja raskas ajatella. Tosi tosi surullista!

Kaikella kuitenkin on tarkoituksensa. Nauttikaa te odotuksesta!

Härän kurkku aukesi.



Maanantaiyönä vessassa käydssä tunsin, että jotain isoa hulahti pyttyyn. Vaikea sanoa mitä se oli. Aamulla en enää vuotanut, mutta vuoto alkoi taas hiljalleen aamupäivällä.



Soitin neuvolaan ja terkka kehotti menemään päivystykseen, koska siellä oli neuvolan lääkäri päivystämässä. Jonotin reilun kaksi tuntia ja pääsin ultraan.



Ei sykettä. Raskausmateriaalia näkyi kohdussa. Kivut, tai lähinnä niiden puute, sai lääkärin arvelemaan että alkio on kuollut jo jokin aika sitten, mutta tyhjennys on alkanut vasta nyt. Ehkä hcg-arvo on vasta nyt pudonnut riittävän alas.



Sain lähetteen labraan hcg:n määritystä varten. Kävinkin verikokeessa jo ja saan tuloksen huomenna. Lisäksi käyn kahden viikon päästä uudelleen kontrolli-ultrassa.



Kurjinta on, että jäin lääkärin puheista siihen käsitykseen, että joku pieni toivon kipinä vielä on. Järki sanoo että ei ole, koska hedelmöittyminen ei voi heittää lasketusta kuin korkeintaan pari päivää eli joka tapauksessa raskauden pitäisi olla pidemmällä kuin kuusi viikkoa, joka taas tarkoittaa sitä, että jos kaikki on kunnossa sykkeen pitäisi näkyä.



Nyt toivotaan että tyhjentyminen jatkuu, koska muuten sitä pitää avittaa lääkkeillä tai kaavinnalla. Tällä hetkellä näyttää, että siihen taidetaan mennä.



Terkka kehotti minua ottamaan yhtyettä neuvolan psykologiin. Ei kai siksi, että minä erityisesti tunnuin tarvitsevan sitä, vaan koska he antavat yhteystiedot kaikille keskenmenon kokeneille.



En siinä kohtaa kehdannut kysyä voinko juoda lasin, kaksi tai koko pullon punaviiniä tänään.



jmj ja minäpieni: Tiedän miltä teistä tuntuu. Aurinko nousee huomennakin ja maailma jatkaa pyörimistään. Hypätään kyytiin taas ensi kierrosta.



Kaikkea parasta teille muille!



S'on moro!

millainen on sulla jatko nyt,menetitko toisen johtimen tässä hässäkässä?



EnnaNin,voimia sullekkin kovasti!!!!!!

Hei ja kovasti pahoitteluja teille, joille on nyt matkan varrella sattunut jotain ikävää!Kovasti voimia ja haleja!:(

Itselläni tänään tuli vasta ensimmäisen ultran aika postissa ja näytti olevan vasta 2.8, joten kovasti tässä saa vaan odottaa ja jännittää ennen kuin ensimmäisiä tietoja saa:(...Mietin jopa yksityiselle menoa, mutta sitten kun ajattelee toiselta kantilta niin kaikki menee niin kuin menee ja tässä ei itse voi paljon siihen vaikuttaa..pitää vaan oottaa kärsivällisesti.Onneksi mulla on tuo pikkuinen kotona, joka pitää päivät kiireisinä:)

Väsymys vaivaa päivästä aina jossakin vaiheessa tai pitäisiköhän sitä kutsua jo ihan uupumukseksi.Samoin tuo ällötys pukkaa aikas usein ja nyt ei aina auta edes syöminen...mutta jospa se pian helpottaa?!

Ihanaa kun keli hieman viileni, helpompi kestää kuvotusta:)Lämpimin terveisin kaikille

Kesäyö 9+2

Tuntuu surulliselle lukea toisten keskenmenoista, voimia ihan jokaiselle!



Täällä väsymys ja pahoinvointi alkaa jo ehkä hiukan helpottumaan. Pahimpina hetkinä piti ennen syödä jo heti sängyssä, ettei oksennus tule. Nyt pystyy jo käyttämään koiran pihalla ja käymään suihkussa, ennenkuin istuu alas aamupalalle ilman kovin pahaa oloa. Toisaalta olen huojentunut, että jotain tuntemuksia vielä on, jotta tietää että kyllä siellä joku on. Niinkuin neuvolan täti sanoikin, että siitä tietää että kaikki pitäisi olla hyvin. :)



Väsymystä vielä jonkin verran, mutta nyt on ollut jokseenkin hirmuisen pirtsakka olo. Johtuu kyllä varmaan tästä onnellisuus tilasta, oma miekkonenkin on ollut niin mussu, että hemmotellut minua oikein olan takaa :)



Mitenkä teidän muiden miehet on olleet mukana ja millaisilla fiiliksillä? Oletteko saaneet hemmotelua?

Iso halaus kaikille teille joita suru on nyt koskenut. En osaa edes kuvitella miltä se tuntuu.



Täällä on aamupahoinvointi siirtynyt iltaan. Onneksi oikeastaan niin pääsee edes lähtemään ajoissa töihin. Huono puoli on sitten siinä että iltasella saa maata sängyssä monta tuntia ennen kuin saa unta. Miettiä pitääkö nousta yökkimään vai ei.. Väsymyskohtauksia tulee ja menee. Alavatsalla on nyt alkanut tuntua tavallista kovempaa painetta ajoittain. Täytyy nyt pitää sormet ja varpaat ristissä ettei alkaisi heti alkuun niitä liitoskipuja. Paino tippuu koko ajan kun syöminen on sitä sun tätä.



Nuunuu.. Meillä mies on niiiiin onnellinen että varmaan pyydettäessä hakisi mulle kuun taivaalta :) Onhan se ihanaa, ja minä sitten väsyneenä sille vielä viittin tiuskia vaikka ei olisi tarkoituskaan. Mies on halunnut suurperheen, minä en. Jo silloin kun vauvakuume nosti päätään, mies oli onnensa kukkuloilla. Harvemmin perheissä on näin päin, mutta näin meillä. Katsotaan nyt pysyykö se innostus sittenkin vielä jos olen viimeisilläni ihan selätön ja kädetön, hah.



Vielä 5 päivää ultraan. Jaksaa jaksaa...



Sylvi-Iita 7+6

Tervetuloa mukaan DiaLia ja Amorion! Tulkaa tänne viikkopinoihin kirjoittelemaan.



HelmikuunHelmi: voi ei! Onneksi pieni on kuitenkin sinnikkäästi vielä mukana. Toivottavasti pysyykin! Toivon niin kovasti, että kaikki menee hyvin.



Malica: Onnittelut sykkeestä!



Manskuli: Onnittelut teillekin! Niin vaan ne elämäntilanteet muuttuvat..



Nuunuu: tuntuu varmaan ihanalta tuo pahoinvoinnin helpottaminen. Täällä vielä yökkäillään eikä helpotusta tunnu olevan tulossa, pahenee vaan. Yök!



Miehistä: minunkin mies hemmottelee minua ja silittelee vatsaa iltaisin . Meidän enkelivauvan syntymästä (ja kuolemasta) on pian vuosi ja luulen, että tuo menetys painaa vielä miestä. Hän on ehkä herkempi kuin ennen. Hän osti pienen paidan vauvalle kaksi viikkoa sitten ja sanoi luottavansa siihen, että paita saa tälläkertaa käyttäjän. Todellisuudessa luulen, että häntä pelottaa yhtä paljon kuin minuakin. Ellei jopa enemmän..



Salaisuuden paljastamisesta: me ei olla kerrottu vielä kenellekään. Olemme aina ennen kertoneet np-ultran jälkeen, mutta nyt olemme miettineet jos odottaisimme vielä. Minusta tuntuu tärkeältä kertoa ensin lapsille ja sitten vasta muille sukulaisille ja ystäville. Lapsille oli kova paikka menettää sisarus, isommat oireilevat vielä aika pahasti. 10v täyttävällä tytöllä on univaikeuksia, yksinjäämisenpelkoa ja kuolemanpelkoa. 8v. poika taas miettii usein miksi enkelivauvamme kuoli ja mikä hänet tappoi :( Mitään syytä ei siis kuolemalle löytynyt. Mutta jossain vaiheessa tästä raskaudesta on kuitenkin pakko kertoa. Olisi vaan niin kauheaa jos lapsien sydän särkyisi taas...



Tulipa puhuttua ikävistä aiheista. Iloisempaa loppuviikkoa kaikille!



Aotearoa ja pikkukuutonen 9+6

Heippa kaikille,



Ja ensimmäisenä pahoittelut kaikille keskenmenon kokeneille!



Oma olotila on alkanut kohentua. Olen siis viimeiset kuusi viikkoa viettänyt elämää sängyn- tai sohvanpohjalla, lasten mielestä äiti aina vaan makaa. Mutta pahoinvointi on helpottanut, nyt enää ilmaantuu silloin tällöin. Oksentanut en ole enää viikkoon ja vaikka nytkin väsyttää, niin silmät pysyy kuitenkin auki! Lisävaivaksi olen tosin saanut verenpaineongelman, eli aamuisin verenpaine on todella alhaalla ja huimaa välillä oikein urakalla. Tästä on neuvolan mukaan toiveita kuitenkin päästä eroon, kun elimistö tottuu tähän lisääntyneeseen veren määrään yms. Ja nyt kun oireet alkaa helpottaa, niin epäilyttää että onko kaikki nyt hyvin... Joo, tää mamma on tosi sekaisin! =)



Np-ultra on ensi maanantaina ja sen jälkeen pitänee kertoa lapsillekin. Vanhempi tosin sanoo jo nyt, että hän ei tosiaan halua mitään vauvaa meille ikinä!



Synnärinä minulla on TYKS.



Kristy ja viikot tasan 11

Pahoittelut ensimmäisenä keskenmenon kokeneille.

Ilmoittauduin tuossa edellisessä ketjussa, mutta tässä vähän lisää. Olen siis 30, mieheni 34. Lapset -00, -01, 04 ja 2007.

Viimmesin lapsemme kuoli 40 minuuttia synnytyksen jälkeen. Joten tiedän Aotearoa, mitä tunteita käytte läpi, meidän menetyksestämme on enemmän aikaa, mutta muistot ovat yhtä tuoreet kuin eilis päivänä.

Tänään oli ensimäinen neuvola ja laskettu aika varmistui 12.02.2012. Pieni ihme pääsi jo kolmatta kertaa ultran ruudulle. Ehkä hieman stressaan edellisen raskauden takia ;) Normaalit ensimäisen käynnin toimenpiteet ja iso nippu lehtisiä, jotka luen varmasti kymmeneen kertaan läpi.

siis selailemaan lehtisiä.

Thunder 9+4

Elämä alkaa vähän voittamaan, ensimmäistä kertaa päiväkausiin jaksaa jo vähän ajatella jotain tekevänsä. :D Väsymys ei tunnu tänä aamuna niin voimakkaalta, eikä niin kovin okseta. Päivät ovat menneet vaan niin, että esikoisesta saa juuri ja juuri huolen pidettyä, ruokittua pojan yms. :D



NöpönÄiti rv 8+3

Verenvuoto alkoi tunti sitten aika runsaana. Päivystykseen lähdössä...

Tsemppiä ja voimia, toivottavasti selviäisit "pelkällä säikähdyksellä" ja pikkuinen vielä sinnittelisi matkassa... Just itte saman kokeneena tiedän tuntemuksesi!



Kiitos kaikille tsemppauksesta! Täällä on lukenut kaiken mahdollisen hematoomasta ja sen vaikutuksista, syitä on monia, luultavati mullakaan ei siihen syytä löydy. Nyt vaan yritän täällä ajatella positiivisesti ja olen päättänyt, että tämä sissi masussa tulee vielä helmikuussa näkemään päivänvalon hinnalla millä hyvänsä, eli me ei luovuteta vielä!



Edelleen vuodan, välillä runsaampaa välillä niukasti. Maanantaina onneksi on neuvola ja 22.7 eli perjantaina pääsen taas kontrolliin äippäpolille. Mulla taustani takia nyt seurataan tarkemmin. Onnekseni sain ihanan neuvolan terkkarin ja lääkärinä sama joka minua on keväällä jo hoitanut.

... Eli oloista sen verran, että edelleen etova olo, onneksi! Päänsärky hävinnyt, onneksi! Alavattaa vihloo ja särkee ikävästi, samoin vasemmalla puolella ikäviä vihlaisuja välillä sekä painontunnetta. Osa luultavasti johtuu nyt tuosta hematoomasta ja osa luonnollisesti kohdun kasvusta. Nyt siis olen täydessä levossa, että saataisiin tuo verenvuoto tyrehtymään..



Tänään tilasin muuten sen kotidoplerin, toivottavasti sille tulee olemaan vielä paljon käyttöä!



Tsemppiä vielä muillekin mammoille, nauttikaa oloistanne ja eiköhän me niiden kanssa pärjäillä!



T. Helmikuunhelmi 10+1