Pilaako raskaus kropan?

vaikkei lapsia ikinä saiskaan...



Ja ei, mulle ei ole tullut riippurintoja, raskausarpia, vähän ehkä löysää nahkaa (onhan toi maha kolmesti venytetty aika äärimittoihin), mutta sitäkään ei kauheesti varmaan huomaa, ellen kumarru eteenpäin ilman vaatteita ja mahanahka pääsee roikuskelemaan ihan valtoimenaan :D



Se ei tietty tarkoita, etteikö jollain muulla olis. Mulle jäi kuitenkin kivat suonikohjut...



Mut se on elämää. Nyt kun alkaa 40 kolkutella mittarissa, voi vaan todeta, että maan vetovoima on aika voimalllinen... Ei oo poskinahatkaan enää yhtä piukallaan ku 20 vuotta sitten, eikä ehkä peppukaan. Mutta se tuskin on lastensaamisen syy...

ja pian 2 lasta lisää. Olin heti omissa mitoissani joka synnytyksen jälkeen, ei kandee vaan lihottaa itseään. Tissit ei roiku ja olen ihan normaali nyt 10v myöhemmin.,

15 vuoden päästä kroppasi ei enää ole kimmoisa ja joustava, vaikka olisitkin hoikka. Paikat alkavat joka tapauksessa löystyä ja iho roikkua, oli lapsia tai ei. Nauti kropastasi kun voit, koska pudotus tulee olemaan raju, jos sulla on noin kovat odotukset. Kyllä vanhempanakin voi olla hoikka kroppa, mutta kiinteä ja kimmoisa se ei enää ole. Varsinkin auringonottajien iho vanhenee nopeasti.

Se on vähän tuurista kiinni.



Ite taisin päästä aika helpolla, paikat palautu suht nopeasti entiselleen - lukuunottamatta mahaa, joka pamahti täyteen raskausarpia, vaikka kuinka rasvailin ihoa.

Aluks ne arvet oli ihan violetteja, ja kyllä se vähän kirpas, mutta nyt (synnytyksestä 10kk) ne alkaa olemaan jo vähän vaaleampia. Mahan iho tosin on vähän rutussa navasta alaspäin.



Imettänyt olen myös alusta saakka, rinnat ovat ehkä pikkusen pienemmät ja vähemmän kiinteät kuin ennen raskautta, mutta itse olen niihin silti ihan tyytyväinen.



Noista bikineistä, itse en vielä tänä kesänä kehdannut sellaisissa mennä rannalle arpien takia, mutta ehkäpä sitä sitten vähän "aikuistuttuaan" osaa olla välittämättä siitä, mitä muut ehkä arvistani ajattelevat.



Ymmärrän sun ajatuksias paremmin kuin hyvin, mutta koita olla turhia murehtimatta! Mitä itse oon äitejä katsellut, niin aika hyvältähän suurin osa näyttää (ainakin vaatteet päällä:D). Me ollaan vielä niin nuoria, että ulkonäkö on aika tärkeänä asiana mielessä, mut eiköhän asiat järjesty iän ja äitiyteen kasvamisen myötä uuteen tärkeysjärjestykseen.



Ja jos miehes ei raskauden ja synnytyksen ehkä aiheuttamien ulkoisten muutosten takia sua halua, niin vika on kyllä hänessä eikä sinussa!



Tsemppiä jatkoon, äläkä pelästy sitten kun katot mahaas ekan kerran synnytyksen jälkeen - se EI jää sellaseks! :P

Aika hoitaa tuon asian. Kun sulle tulee lasten myötä muitakin arvoja kuin tuo oma ulkonäkö, niin sitten mahdolliset pienet kauneusvirheet eivät enää kaada maailmaa.



Eikä niitä tosiaan välttämättä tule. Mulla ei kolmen lapsen jälkeenkään ole mitään roikkuvaa vatsanahkaa yhtään, ei suonikohjuja eikä raskausarpia. Rinnatkaan ei oo mitkään rumat roikkuvat lärpäkkeet, vaikka eivät tässä iässä enää ihan niin terhakatkaan kuin parikymppisenä.



Hoikka olen, enkä koe raskauksien muuttaneen kehoani mitenkään. Mutta toki olen kymmenen vuotta vanhempi kuin ennen lasten saantia. Hiuksissa alkaa olla harmaata ja iho näyttää vanhemmalta. Sellaista on elämä.

kiitos vastauksista!

mun tosiaan pitää kasvaa tässä asiassa, sen tiedän.. lapsia haluan kovasti, mutta mieheni vaan on aika pinnallinen välillä.. ei mun kropasta, mutta muiden kroppia kommentoi... ja mua aina kehuu niin seksikkääksi ja ylistää mun kroppaa.. jos se ylistäminen loppuisi, mun itsetunto varmaan romahtais.. on niin kiva kuulla että oon tosi kaunis ja seksikäs :(

mutta kyllä lapsi on sen kaiken arvonen, koko elämäni oon ollut vauvakuumeinen, mut pakko tästä asiasta oli teille avautua kun asia nyt kovasti painaa... huomenna ois testin teon paikka ja raskausoireita on jo aika paljon, että eiköhän tässä raskaana olla... että ei tässä perääntyäkkään enää voi!! aika näyttäää :/

On asioita, joihin ainakin teoriassa voi itse vaikuttaa jossain määrin. Vaikkapa siihen, kuinka timmissä kunnossa kroppansa pitää ja paljonko siihen on valmis uhraamaan aikaansa. Hiuksistaan ja ihostaankin voi pitää huolta. Ja sit on asioita, joille ei (ainakaan ilman kirurgin veistä tai vastaavaa operaatiota) voi mitään. Yks niistä on vanheneminen. Toinen on arvet.



Mä häpesin nuorempana ihan jumalattomasti polviani. Mulla on molemmat polvet leikattu ja toisessa polvessa on koko polven yli ulottuva leveä arpi liikenneonnettomuuden seurauksena. Nuorempana mä pidin AINA vähintään polvimittaisia legginssejä, jos oli lyhyempi hame päällä (joo, ne on olleet joskus ennenkin muotia :D) tai ylipolven sukat tms. Nykyään harvemmin edes ajattelen koko asiaa. Ei hävetä uimarannalla, eikä shortseissa, ei ees minimekossa. Kintut on muuten hoikat ja ihan timmit. Arvet kertovat tarinaansa eletystä elämästä. Niiden seuraksi on nilkkaan tupsahtanut sinertävän kukertava hämähäkkiluomi. Mutta en mä sillekään mitään oikein voi tehdä. Jos jotakuta ällöttää, kattokoon muualle. Ehkä sitä ällöttäisi vielä enemmän, jos laittasin sandaaleihini nilkkasukat, ettei se näy ;D



Elämä on. Ja annan sen olla.



Tosin en silti osaa auttaa 8-vuotiastani, joka ei kehtaa pitää lyhyitä shortseja sen takia, kun molluskoista jäi sinipunaisia arpia. Jokaisen on kai opittava tykkäämään kropastaan sellaisena kuin se on ja sellaisena miksi se tulee, ihan itse.

kiitos vastauksista!

mun tosiaan pitää kasvaa tässä asiassa, sen tiedän.. lapsia haluan kovasti, mutta mieheni vaan on aika pinnallinen välillä.. ei mun kropasta, mutta muiden kroppia kommentoi... ja mua aina kehuu niin seksikkääksi ja ylistää mun kroppaa.. jos se ylistäminen loppuisi, mun itsetunto varmaan romahtais.. on niin kiva kuulla että oon tosi kaunis ja seksikäs :(

mutta kyllä lapsi on sen kaiken arvonen, koko elämäni oon ollut vauvakuumeinen, mut pakko tästä asiasta oli teille avautua kun asia nyt kovasti painaa... huomenna ois testin teon paikka ja raskausoireita on jo aika paljon, että eiköhän tässä raskaana olla... että ei tässä perääntyäkkään enää voi!! aika näyttäää :/

Voin kertoo. Miehetkin vanhenee ja löystyy ja rupsahtaa. Ennemmin tai myöhemmin. Ihan sama kuinka paljon pyristelee vastaan. Ja etenkin, jos nainen on tälle miehelle lapsen antanut, niin ei pahasti luulis olevan varaa arvostella sen jättämiä jälkiä. Oli ne sit isoja tai pieniä. Ja tosiaan, ne raskauden jäljet haalistuu kyllä ja muuttuu pienemmiksi. Mutta sit sitä alkaakin olla sitä ikää niin paljon, että rupsahtaa joka tapauksessa. Ei kolmevitosen ole tarkoituskaan näyttää enää kakskymppiseltä.

Vaikka en kovin montaa raskauskiloa saanut ja raskauden jälkeen olin samoissa mitoissa, niin kyllä tuli arpia ja kroppa ei ollut enää niin tiukka ja iho kimmoisa.



Liikunta ja urheilu auttaa kyllä paljon. Mutta kyllä se vartalo silti muuttuu. Voi se muutos olla ihan kauniskin, riippuu mistä tykkää.



Ite en tykännyt.

millä tavalla ne arvot muuttuu lasten myötä, ettei oma ulkonäkö enää kiinnosta? Johtuuko se vain siitä, ettei yksinkertaisesti jaksa välittää, kun on liian väsynyt?

Mutta minulla pilasi. On arpia pohkeista rintoihin asti, roikkurinnat tulivat jo raskausaikana, maha roikkuu..



Kuitenkin, jo saan tämän laihdutus/kiinteytysurakkani päätökseen, menen bikineissä ja pää pystyssä. Arvet ovat ihan mukavasti vaalentuneet, eivät ole enää kirkuvan punaiset.



Täydellisiä rintojani en enää takaisin saa ilman silikoneja... En voisi kuvitellakaan näyttäväni niitä muille kuin miehelleni.

pilasi. sain lapsen 19v. joten lähinnä ärsyttää kun selitetään kuinka nuorena kroppa palautuu.. sisäisesti ehkä, mutta ainakaan ulkoisesti ei palautunut. maha on ryppyinen vaikka arvet olivat tosi haaleita koko ajan, rinnat on löllöt ja roikkuvat. olen samoissa mitoissa ( bmi 19 ) kuin ennenkin, mutta en voi käyttää samoja vaatteita. bikineitä ei voi edes ajatella.

Ei tämä varsinaisesti vaikuta elämässäni muuta kuin vaatevalintoihin, ( vaikea enää löytää hyvin istuvia housuja jne), joten sinänsä mitätön juttu. en ota siis kummempia paineita tai stressiä, mutta tämä on totuus jos sitä multa kysytään. Toivottavasti sulla käy parempi tuuri.

kahden lapsen äiti ja juuri synnyttänyt kuukausi aiemmin kun tapasin nykyisen mieheni. Miehelläni ei ollut silloin lapsia ja oli itse 27 vuotias. Olin kauhusta kankea kun menimme saunaan. Olin normaalikroppainen, mutta rinnat ei olleet 16 vuotiaan tytön ja vatsassa oli pientä turvotusta sekä tuoreita arpia vaikkei isoja ollutkaan.



Nyt jo 7 vuotta yhdessä. Arvet ovat vaalentuneet ihan olemattomiksi ja rinnatkin ihan kivat vaikkei niin timmit enää olekkaan. Aikoinaan tuli tuo saunareissu puheeksi ja mies totesi, että aikuinen mies tietää ettei synnyttäneen kroppa näytä samalta kuin teinin, eikä pidäkkään.



Totesi ettei häntä kiinnosta pätkääkään onko mahassa arpia vai ei tai ettei tissit ole enää timmit, sillä rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen, eikä kehenkään muuhun vaihtaisi.



Itse kehtaan pitää bikineitä rannalla eikä paskankaan vertaa nykyään kiinnosta mitä joku ajattelee minua katsoessaan. Eipä tuolla uimarannoilla paljoa näy täydellisia kroppia.



Toisella roikkuu takapuoli, toisella tissit, kolmannella hirveät ihottumat ja neljännellä maha täynnä arpia. Monilla nuorilla, kauniilla ja hoikillakin saattaa olla hirveät selluliitit ja löysää nahkaa.



Se meneekö kroppasi "pilalle" raskauden aikana, ei voi kukaan tietää etukäteen. Mutta juomalla paljon vettä, syömällä terveellisesti sekä liikkumalla voit ainakin jotain ehkäistä. Ja jos miehesi ei sinua enää halua jos tissit ei ole samanlaiset kuin teinillä tai vatsassa arpia, niin eipä se mies ole silloin sinun arvoisesi. Tosimies näkee muutakin kuin sen kropan!

millä tavalla ne arvot muuttuu lasten myötä, ettei oma ulkonäkö enää kiinnosta? Johtuuko se vain siitä, ettei yksinkertaisesti jaksa välittää, kun on liian väsynyt?

varsinkaan, jos ne sattuu olemaan sitä sorttia, joiden olemassaololle ei vaan voi mitään. On pelattava niillä korteilla mitkä sattui saamaan. Ja kamalaahan se vanheneminenkin on, jos ei ittestään opi tykkäämään.

Ja sit on tietty tärkeämpiäkin asioita, kun se mikä peilistä tuijottaa vastaan. Voihan sitä peiliäkin välillä vilasta, muttei sitä jaksa jäädä koko päiväksi tuijottelemaan.

Ainakin, jos pilaantumisella ymmärtää raskausarpien peittämät rinnat, arpisen vatsan ja takapuolen, roikkuvan mahanahan, tyhjentyneet tissit jne.



Riippuu hyvin paljon taipumuksestasi saada raskausarpia, vatsasi muodosta, johon vaikuttaa oma pituutesi ja leveytesi, sekä totta maar lasten lukumäärä ja ikäero. Yhden lapsen jälkeen voi olla hyvinkin hyvässä kuosissa vielä, mutta kun tulee usampia, alkaa väkisin näkyä jossain.



Mulla on muutama, ja etupuoli ei enää pinkeäksi ja kauniiksi muutu ikinä, mutta kumma kyllä sitä jo ymmärtää, ettei tällaisesta rääkistä, missä elimistö on ollut usean raskauden ja imetyksen aikana, voi selvitä ilman todisteita ;). Eikä todellakaan tarvitsekaan. Vatsani on venynyt äärimmilleen ja sen yli loppuraskauksissa, tissit paisuneet kokoon jalkapallo maidon noustessa, tyhjentyneet ja täyttyneet lukemattomia kertoja imetysaikoina jne. Ei tämä vartalo ole mistään ikijoustavasta kumista tehty.



Tässä vaiheessa myös ymmärtää, että nuoruuden pinkeyden aika on nuoruudessa ja ennen lapsia, ja äitiyden aika on nyt. Seuraavaksi ovat vuorossa kauniina ja nuorena perimäni omissa lapsissani. Muuten näytän kyllä hyvältä, jopa paremmalta kuin joskus ennen lapsia, ja ennen kaikkea olen paljon viisaampi ;)

palauduin nopeesti lähtöpainoon ja sen allekin. Nyt kolmannen jälkeen laihtuminen on ollu hitaampaa, katotaan nyt onko se laihtuminen pysähtyny vai pitäiskö lopettaa suklaansyönti et loput 5 kg putois. Synnytyksestä on nyt 3kk.

mutta kauneus on katsojan silmissä ;) Kyllä useimman miehen mielestä oman lapsen jättämät jäljet naisen vartalossa ovat hyväksyttäviä ja jopa kauniita.Itselläni rinnat ovat pussittuneet ja maha jumpasta huolimattahieman löystynyt. Toinen muksu jätti myös parit arvet alavatsaan ja molemmat pullistuttivat reisiä, joten niissäkin on arpia! Jotenkin olen myös laihempi, muodot on vähentyneet (tuntuuko kenestäkään muusta tältä??). Vaatteet päällä ei kyllä mitään huomaa. Itselläni ei ole aikaa enää pahemmin seurata vartaloni kehitystä, meikkaaminenkin on jäänyt arkena pois, sheivata yritän silloin tällöin... ööö... kai mä silti ihan OK oon :)



Ekan lapsen saadessani olin 22, tokan lapsen sain 25 vuotiaana puoli vuotta sitten. Ja kyllä mä olin bikineissä koko viime viikon. Sillon muistin sheivata :D onneksi rannalle ei tartte meikkata :P

millä tavalla ne arvot muuttuu lasten myötä, ettei oma ulkonäkö enää kiinnosta? Johtuuko se vain siitä, ettei yksinkertaisesti jaksa välittää, kun on liian väsynyt?

Vaan kun elämään tulee uutta sisältöä, niin siinä on muutakin tekemistä kuin stressata omasta ulkonäöstä. Siihen osaa suhtautua rennommin, mikä ei tarvi tarkoittaa sitä, että äitinä alkaa näyttämään peikolta. Vaan sitä, että meikkaamiseen ei enää kulu päivittäin tuntia, kun aikaa ei ole niin paljon. Ja ehkä aikaa olisikin, jos laittaisi sen meikkaamisen kaiken muun edelle. Mutta sitä vaan huomaa, että hyvin lähelle yhtä nätti tulos tulee kymmenessä minuutissa, jolloin meikkaamisen lisäksi jää aikaa hoitaa se lapsikin kunnolla.

millä tavalla ne arvot muuttuu lasten myötä, ettei oma ulkonäkö enää kiinnosta? Johtuuko se vain siitä, ettei yksinkertaisesti jaksa välittää, kun on liian väsynyt?

Itsellä ainakin arvot muuttui, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö oma ulkonäkö enää kiinnostaisi. Lähinnähän se tarkoittaa, että asiat osaa suhteuttaa oikein.

Osaa arvostaa omaa kroppaansa raskausarpineen ja suonikohjuineen, koska olen omalla kropallani kasvattanut kokonaisen elämän!

Lapsen syntymisen myötä ei ole enää tärkeintä, että on kroppa vimpan päälle ilman yhtäkään selluliittihippusta tai arpea. Itse ainakin olen armollisempi itseäni kohtaan ja olen hyvin ylpeä kropastani kaikkine äitiyden merkkeineen, vaikka tosiaan raskaudesta jäi muutama ylikilo, arpia ja pienemmät tissit :D

Olen 31 ja arpia ei tullut, nyt imetyksen loputtua rinnatkaan eivät näytä kärsineen lainkaan. Samanlaiset ja samankokoiset. Okei.. Onhan maha hieman pömpömpi, muttei missään nimessä pilalla. Hyvin pieni muutos entiseen... Ja juu, hoikka olen edelleen. Kunhan katsoo raskaus ja imetyaikana mitä syö eikä päästä itseään lihomaan 20 kiloa niin ei se kroppa välttämättä muutu juurikaan. Tosin, tuskin se kellään juuri paranee, mutta entisellään se voi säilyä.



Nyt ainakin itse ajattelen niin, että onpa mulla hyvät tissit ja kroppa siihen nähden, että mulla on 7 kk vanha lapsi ja olen kuitenkin "jo" 31 ;D