Jääkö pelkkien poikien äiti paljosta paitsi?

Ja vielä älyttömämpää että kaikki kiihkona vastailee siihen.

Ja vielä älyttömämpää että kaikki kiihkona vastailee siihen.

ihan kuin maailmassa olisi vain kahdenlaisia ihmisiä. Kaikki tytöthän ajattelevat samalla tavalla, kaikilla pojilla on samanlainen maailma...? Mitä ihmettä? Pinkkiä, prinsessaa, kynsilakkaa, shoppailua - tai sitten autoja, työkaluja, yms. Hei, maailmassa on AIKA PALJON muutakin. Myös lasten maailmassa, jos siihen annetaan mahdollisuus.

Kyse oli nyt siitä, mihin toisen sukupuolen äitinä ei tutustu. Aika harva pikkupoika on todella kiinnostunut pukeutumisleikeistä (paitsi rooliasuista, ja silloinkin se on vain väline leikkiin) yms ja toisaalta harvempi tyttö jaksaa lukea sadannen kerran se tarinan paloautosta.

Minusta suurin ero tulee ehkä kaveripiirin ja sosiaalisten kuvioiden akutta. Vaikka se oma lapsi olisi ei-stereotyyppinen, kavereiden kautta se keskimääräinen tyttö/poikamaailma tulee kyllä selväksi.

Minulla on itselläni allekouluikäistä kaksi poikaa ja hyvällä ystävälläni kaksi samaikäistä tyttöä. Minusta me olemmat äidit yritämme välttää rooliajattelua ja mutenkin tiedostamme noita asioita. Lapset leikkivät hyvin yhdessä ja löytävät kaikkia miellyttävät leikit, mutta kyllähän jo siinä leluvalikoimassa on iso ero.

Hyvin pärjännyt 2 poikani kanssa ja yhteistä tekemistä on vaikka kuinka!

itselläni kolme tyttöä ja kivahan se olisi poikakin vielä saada. Ihan selväähän se on että tytöt ja pojat erilaisia. No jos ei tule poikaa niin eipähän tarvi miniöiden kanssa tapella:D

jos on pelkkiä poikia. Vaikka täällä monet ovat todenneet että tyttöjen maailma on entuudestaan tuttu, niin kyllä se vaan aika huikea kokemus on kun oma tytär saa lapsen ja äiti-tytär suhde on kyllä kaikinpuolin ainutlaatuinen niin hyvässä kuin pahassakin. Pojan äitinä lapsenlapsen saaminen on hyvin erilainen kokemus, siinä joutuu olemaan vähän enemmän sivustaseuraajana.

Kun perheeseen syntyy poikia,ollaan reippaita ja toisaalta annetaan pojalle tilaa olla tyttömäinen ja leikkiä nukeilla jos haluaa.

Mutta kun syntyy tyttö niin oho, heti on mies heti suojeleva ja pehmeä uutta prinsessaa kohtaan ja äiti pääsee tekemään tyttöjen juttuja ja shoppailemaan.

Voi jeesus, miten te kasvatatte tyttönne. Isi pehmenee ja on suojeleva ja äiti opettaa shoppailemaan.

Antakaa niiden tyttöjenne kasvaa rohkeiksi ja vapaiksi ja sellaisiksi kuin heillä geenit on.

Tästä ihan esimerkkinä vain oman perheen tilanne. Meitä on 2 tyttöä. Isosiskoni on juuri av.mamman ihannetyttö, jonka edessä isäni oli suojeleva ja pehmeä ja hempeä ja meni ihan veteläksi ja muuttui täysin poikien jälkeen. Äitini kanssa siskoni on shoppaillut ja tuunannut ulkonäköään ja leipaissut ja ihaillut vaatteita jne..

Minua ei sellaiset hommat kiinnostaneet ja en tarvinnyt ylimääräistä suojelua vaan halusin kiikkua puihin ja olin utelias ja opiskella, enkä tuhlata aikaa kulmakarvojen nyppimiseen ja shoppailu on maailman typerintä luonnonvarojen tuhlausta.

No, minä en ole koskaan ollutkaan suosikkityttö perheessä. Sitä on jaksettu siunailla.

No siskoni edelleen shoppailee ja kikattaa ja puukottaa toisia naisia selkään heti jos voi ja on epävarma, eikä osaa tehdä mitään ilman miestä ja juoruilee ja on siis juuri kasvatuksen tuloksena tyypillinen nainen. Sellaisiako te tytöistänne haluatte.

Sun vanhemmat ovat antaneet molemmille sen mitä ovat tarvinneet ja sun mielestä sun sisko on nyt pilalle kasvatettu shoppailusta pitävä kikattelija.

kolmen pojan äitinä. Ja en ole varma mistä jään paitsi. Ehkä siitä, että voisin opettaa tyttärelle hyvän itsetunnon ja olla hyvä esmerkki. Poikieni esmerkkinä toimii kuitenkin pääsääntöisesti isä. Muuten touhuan ihan samanlaisia juttuja poikien kanssa kun varmaan tyttöjenkin kanssa touhuisin.

Tästä ketjusta kyllä huomaa että kaikissa perheissä lapset eivät todellakaan saa olla sitä mitä luonnostaan olisivat, vaan heistä muokataan stereotyyppisiä tietyn sukupuolen edustajia. Voi vaan kuvitella minkälaista on jos tuollaisen perheen lapsi huomaa olevansa homo tai lesbo.

kahden pojan äitinä ja yhden äitipuolena, että enhän mä jää mistään paitsi. Talo täynnä poikia ja vanhin on jo tuonut sen ekan tytönkin meille :) Kaikkea te jaksatte miettiä!

Koittakaahan muistaa että ne teidän lapset ei välttämättä koskaan halua tai saa lapsia, joten kannattaa suunnitella jotain muutakin sisältöä sinne elämän loppupäähän.

Olen todella kiitollinen siitä, että kaikki eivät ole poikia, vaikka kivoja rauhallisia poikia meillä onkin. Tyttö ei 'tyttöjen juttuja' ole koskaan juurikaan harrastanut, enkä ole olettanutkaan, on saanut olla omanlaisensa. Silti hänen kanssaan yhteisiä asioita on enemmän, kun pojat taas jakavat juttuja isänsä kanssa.

Itsellani tytto ja poika. Tytar on paljon rasittavampi.

kaksi poikaa ja tyttö. Jotenkin suhde poikiin on erilainen kuin tyttöön. Menetän hermoni nopeasti häneen, hän on `prinsessa`oikkuineen, ihana mutta pojat ovat NIIN HELPPOJA. Pojaissa on erilaista vilpitöntä rakkautta äitiä kohtaan, tytär tavallaan ànoo`rakkautta toisella lailla, vaikka yritänkin antaa aikaa ja huomiota hånelle. Ehkä olemme vain liian samanlaisia, kiihkeitä ja tulisia? Sain tyttö ja poikakakseset joten en osaa sanoa millaista olisi olla pelkästään jomman kumman äiti sillä opettelin kaiken molempien kanssa. Suuri rikkaus, josta olen pohjattoman kiitollinen! Jostain syystä tyttö on saanut minut raivostumaan useammin ja kiivaammin, vaikka kyllä myös pojat sen ovat osanneet. Kasvatan molempia omatoimisiksi ja siisteiksi, enkä aina edes 4v vaatteita korjaa lattialta, vaan on joutunut pienestä pitäen viemään itse vaatteensa. Näin haluan kasvattaa hyvätapaiset, omatoimiset miehet, jotka osaavat pitää kodistaan sitten joskus huolta. Naisena olen hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut poikia. Voi, miten elämä olisi jäänyt vaajaaksi, jollen olisi saanut ihanien pikkupoikien maailmaan päästä! Se on ollut todella kiehtovaa ja avannut aivan uuden maailman minulle. Mikään on ihaninta kuin pieni miehenalku, joka vaatii että rapsutetaan selkää ja varpaiden väliä ;) Tyttöjen kanssa on hellempää, poikien kanssa riehutaan ja pussaillaan enempi.



Sitä ihmettelen, miksi muka kahden tytön perheet ovat onnellisimpia? Muistan aina, miten lapsuudessani ne kahden tytön väliset suhteet olivat hirveimpiä, raaollisempia ja kateutta täynnä. Toisinkin voi toki olla, mutta varmasti vanhempien kasvatuksessa vastaus.



Väitän siis, että enemmän nainen jäisi paitsi jollei saisi poikalasta, JOS pitää valita ehdottomasti toinen puoli. Onhan poika erisukupuolta ja tyttönä tietää tyttöjen jutut juurta jaksaen :=) Toivomme vielä neljättä vauvaa ja olisi ihanaa jos se olisi pieni prinsessa. Olisi ihana nähdä miten erilaisia voi kaksi tyttöä olla. Kaksi veljestäkin ovat niin erilaisia:)

on omaan äitiin?



Itse olen äitini kanssa läheinen (voi sanoa ystävä). Näemme paljon, matkustelemme, käymme syömässä, elokuvissa, puhumme kirjoista, shoppailemme ym. Kun sain omia lapsia, suhde vain tiivistyi.



Minulla on myös veli, joka on äidilleni yhtä rakas, mutta heillä on erilainen suhde.



Tällaisen suhteen haluaisin oman tyttäreni kanssa ja olin iloinen, kun minulle syntyi tyttö.



Olin aivan yhtä onnellinen, kun esikoiseni oli poika. Olen myös aina halunnut pojan.



Lapset ovat muutakin kuin sukupuolensa, mutta harvoja poikkeuksia lukuunottamatta suhde poikaan ja tyttäreen muodostuu erilaiseksi.



Olisin onnellinen, vaikka lapseni olisivat samaa sukupuolta, mutta olen tosi iloinen, että sain molempia.

että joutuu olemaan se kakkosluokan mummo lapsenlapsille mikä täälläkin on selvästi käynyt ilmi.



Mutta jos ei siitä välitä niin sitten ei.

Esikoispoika ja hänellä pikkusisko. Täytyy kyllä myöntää, että on ihanaa, että on molemmat!!



Esikoista odottaessani toivoin poikaa ja minusta on ihanaa olla tuon pienen miehen äiti. Pojat ovat jotenkin niin mahtavan suoria ja rehellisiä, kaikki se pikkusormen ympärille kietominen puuttuu. Myös kaverisuhteissaan hyvin avoimia laumasieluja. Pienessä tytössä taas on mahtavaa se kaikki tyttömäisyys. Tyttäreni leikkii vallan mainiosti autoilla ja muilla "poikien" jutuilla, mutta hänellä on silti sisään rakennettuna kiinnostus kaikkiin tyttöjen juttuihin, kaikenlaiseen hörhötykseenkin. Se vaaleanpunainen maailma on näin naisvinkkelistä katsottuna aika ihanaa. Mutta tyttöjen tietynlainen kierous on ikävää. Päiväkodissa 4-vuotiaatkin jo manipuloivat toisiaan, jättävät kavereita leikkien ulkopuolelle jne.



Sanotaanko näin, että jos pitäisi valita, että ottaisinko mieluummin kaksi poikaa vai kaksi tyttö, niin ehdottomasti kaksi poikaa. Mutta ikionnellinen olen siitä, että pääsen kasvattamaan sekä pojan että tytön.

Tuossa itsekin hehkutin sitä, miten ihanaa on että on tyttö ja poika, mutta tätä allaolevaa en allekirjoita. Minulla suhde äitiini on todella surkea ja miehen vanhemmat ovat lapsilleni paljon läheisimmät ja tärkeät. Ei se äiti-tytär -suhde aina kaikkea onnea takaa.

jos on pelkkiä poikia. Vaikka täällä monet ovat todenneet että tyttöjen maailma on entuudestaan tuttu, niin kyllä se vaan aika huikea kokemus on kun oma tytär saa lapsen ja äiti-tytär suhde on kyllä kaikinpuolin ainutlaatuinen niin hyvässä kuin pahassakin. Pojan äitinä lapsenlapsen saaminen on hyvin erilainen kokemus, siinä joutuu olemaan vähän enemmän sivustaseuraajana.

Tyttö on tyttö ja poika on poika.



Ihan samoin kuin me joilla on molempia, jäädään paitsi jostain. En mä voi tietää millaista on olla pelkkien tyttöjen tai poikien äiti. Mitä silloin tuntisi ja millaista elämä olisi, haaveilisiko siitä toisesta sukupuolesta vai olisiko täysin tyytyväinen tilanteeseen.

Tuli poika. Hyvä näin. Silti jos edelleen tarvisi valita vain yksi (siis ei näistä kahdesta vaan ei olisi vielä lapsia ja voisi valita kumpi se ainokainen on), niin haluisin tytön.