Jääkö pelkkien poikien äiti paljosta paitsi?

Samoinkuin ne joilla on pelkkiä tyttöjä.



Mä oon niin suunnattoman tyytyväinen ja onnellinen siitä että meillä on molempia.

Mistä ihmeen "tyttöjen jutuista" ja "miesten maailmasta" te oikein puhutte? Eikö jokaisella tytöllä ole ihan omat ja omanlaiset juttunsa, eikö jokainen mieskin ole yksilö? Te voitte oman lapsenne kanssa muodostaa teidän perheen omat kivat perinteet ja harrasteet ihan sen perusteella, millaisia ihmisiä olette - luultavasti on antoisampaa kuin toistaa pelkkiä sukupuolistereotypioita.

teinityttöjä lainkaan vaikka on joskus ollut itsekkin sellainen. Kaksi poikansa tyttöystävää on saanut jo häädettyä. Sisko on kyllä aivan kamala tapaus :(

että pelkkien poikien äidit on outoja (tuleva anoppi syndrooma ?) Siis miten? Selitä tarkemmin.



Mulla on kaksi lasta ja he ovat poikia. Joskus harmittaa ettei ole tyttäriä. Jotkut jutut vaan jää. Olisi ollut kiva tehdä tyttöjen juttuja tytön kanssa (mitä oma äitini ei tehnyt) ja nähdä vaivaa siihen että tytöstä kasvaa tasapainoinen nainen ulkonäön ja muun kanssa. Mutta nyt on näin että tytön äidiksi en tässä elämässä tule.



Onneksi mulla on kaksi mahtavaa poikaa, jotka ovat kiinnostuneita monista asioista. Joskus tuntuu että näillä tytöttömän äidin pojilla on enemmän tilaa kasvaa juuri sellaiseksi kuin ovat. Toisella pojallani on paljon feminiinisiä piirteitä, joita tuntemissani poika-tyttö perheissä karsitaan pojalta kovalla kädellä.

mulla on 2 poikaa. Erityisesti mua ei kiinnosta kauheasti naisten jutut.

Poikani osaavat nauttia elämästä täysillä.

Tosin olen aika kaukana tyttöjen elämästä, kun poikien kanssa olen vaan ollut.

Pojat on niin suoraviivaisia ja mutkattomia ja niin olen itsekkin.

En tunne jääväni paitsi mistään.

Mun kuopus on 7v. poika ja vaihtelee kokoajan vaatteita, laittaa vahaa hiuksiin ja haluaa kaiken mailman koruja. Tosissaan peilailee, kuin tyttö ja kyllä mua se kyllästyttää.

En usko, että olisin jäänyt mistään paitsi jos viideskin olisi ollut poika.

Rakkaita lapsia kaikki, mutta ei tyttö ole tuonut perheeseemme itseisarvona mitään lisää. Se harmi vain on, että tytöllä ei ole omasta takaa tyttökaveria kotona. Mutta toisaalta pojat ovat koulineet tytön pärjäämään maailmassa niin, että luokan tyttöjen pissiskiusaamiset ja kikattelut ei paljon hetkauta.

Ja kyllä tuntisin jääväni jostakin paitsi jos minulla olisi vain toista sukupuolta olevat lapset. En ehkä ajattelisi näin jos olisi vain pelkkiä poikia tai tyttöjä, mutta kun on molempia ja nähnyt miten erilaisia maailmoja ne ovat.

Mieheni on onnellinen rymytessään poikiensa kanssa, mutta kun meille syntyi tyttö, on miehestä paljastunut paljon herkempi ja huolehtivampi puoli.

Sitä saa tavata poikia ja poikien lapsia vain miniän oikkujen mukaan.

että et ehkä koskaan enää tapaa niitä.

ja pelkkien tyttöjen äiti jää myöskin monesta pois.



Mutta ei sellaista osaa kaivata mistä ei mitään tiedä. Onneksi mulla on molempia, olen onnellinen. Saan kokea sen kaiken.

Äitini kuoleman jälkeen minä olen nyt se suvun ainut nainen. Miehiä riittää ympärillä, koska minulla on lapsina poikia, sisaruksina veli joka ei ole naimisissa sekä tietenkin aviomies joka on oman lapsuuden perheensä ainut lapsi ja anoppikin oli kuollut jo ennen kuin me tutustuttiinkaan.



Joskus kaipaisi jotakin suvun keskeisiä naistenjuttuja.

olevan tyttö. Poika oli ihmetyksen aihe, tyttöön olin jo tottunut. Nyt olen superonnellinen, että on yksi kumpaakin laatua.

Onhan se niin eri maailma, jo harrastukset saati kiinnostukset tekevät arjesta aivan erilaista.

On ihan turha väittää, että on sama onko tyttöjä vai poikia... Paitsi, että lapsettomuudesta kärsineenä tiedän hyvin, että pääasia on että on lapsia ja saa elää lapsiperheen arkea. Se on tärkeintä.

Mutta ap:n kysymystä ajatellen, vain toista sukupuolta saava jää todellakin paitsi paljosta, mutta saattaa päästä helpommalla. Eikös juuri todettu, että kahden tytön perhe on onnellisin ;)

mutta meitä on moneen junaan,valitettavasti osa jää laiturillekin:D

Kynsien lakkailusta, shoppailusta, prinsessajutuista, vaaleanpunaisista teekutsuista, söpöjen mekkojen ostosta. Tai ainakaan en koe että oman poikani kanssa tulisi tehtyä noita asioita, jotka toki ovatkin kovin pinnallisia eivätkä siten kovin tärkeitä. No kynsiä kyllä voidaan lakata, ja tietty kaupoissa käydään, mutta kuitenkin. Kivaahan tuo humputus silti tietenkin olisi, en sitä kiellä. Lisäksi jään tietty paitsi siitä että näkisin tytön kasvavan naiseksi - ihan kuten pelkkien tyttöjen äiti missaa sen, miten pojasta kasvaa mies. On ne jotenkin ihan erilaisia prosesseja kuitenkin, ja kun itse olen ollut tällainen girlie girl, on tyttöjen ja naisten maailma minulle paljon tutumpi minulle kuin poikien ja miesten. Enemmän varmaan siis jäisin paitsi minulle itselleni uusista asioista, jos minulla olisi vain tyttöjä - tyttöjen jutut tiedän jo, mutta poikien suoraviivainen, vauhdikas maailma on ollut minulle mysteeri, johon nyt pääsen osalliseksi.



Jos meille joskus tyttö tulee, on erittäin tervetullut :) Niin on uusi pieni poikakin, pikkuveli :)

mutta meitä on moneen junaan,valitettavasti osa jää laiturillekin:D

Mä luulen että itse olisin kokenut jääväni jotain vaille jos meille ei olisi syntynyt poikaa. Tyttö oli siis esikoinen ja toisesta toivoin poikaa. Kolmas lapsi oli poika myös.

Meillä tyttö oli pienenä oikea villikko. Ei mikään prinsessatyyppi vaan lähinna siitä tuli mieleen joku viidakkolapsi. Tukka avoinna ja vaatteet aina likasena jo tunnin päästä kun oli ulos lähtenyt, vaikka mä kuinka yritin että tukka olisi ollut nätisti kiinni ja vaatteitakin voi vaihtaa jos päällä olevat menee likaiseksi, mutta ei sitä häirinnyt. Nyt on jo 17-vuotias ja niin hienoa neitiä että..ihan kiva. Jos itellä on hiuslakka loppu, niin aina tietää että yläkerrassa sitä on :)

Niin ja pojat, meidän jätkä ja pätkä, ne on niin ihania!

Kynsien lakkailusta, shoppailusta, prinsessajutuista, vaaleanpunaisista teekutsuista, söpöjen mekkojen ostosta. Tai ainakaan en koe että oman poikani kanssa tulisi tehtyä noita asioita, jotka toki ovatkin kovin pinnallisia eivätkä siten kovin tärkeitä.

Ihan kuin tyttöys olisi vain pinnallista ja ei-tärkeää ja jotain kynsilakkaa ja pitsejä. Tosi kumma käsitys omasta sukupuolesta!

ei ainakaan meidän poikien juttuja ;D ja joskus kaiken tämän fyysisen kaahotuksen keskellä kaipaan tuollaista sievää söpöstelyä, mitä olen itse tehnyt ja mitä olen nähnyt kavereiden perheessä tehtävän (missä on siis tyttöjä). Sanoinhan itsekin, että nuo on pinnallisia asioita eikä siten kovin tärkeitä. Mikä olisi ollut sinulle mieluinen vastaus?

T. se edellinen poikien "tyttömäinen" äiti

Kynsien lakkailusta, shoppailusta, prinsessajutuista, vaaleanpunaisista teekutsuista, söpöjen mekkojen ostosta. Tai ainakaan en koe että oman poikani kanssa tulisi tehtyä noita asioita, jotka toki ovatkin kovin pinnallisia eivätkä siten kovin tärkeitä.

Ihan kuin tyttöys olisi vain pinnallista ja ei-tärkeää ja jotain kynsilakkaa ja pitsejä. Tosi kumma käsitys omasta sukupuolesta!

kun pojat eivät halua tehdä mitään mistä minä tykkään, esim shoppailla. He inhoavat muotia, vaatteita ja kauneutta Mutta olen vienyt heitä ratsastamaan, mutta mitään hoitointoa ei ole heille tullut. Kun tallityötöt hinkkaa ja kiillottaa polleja niin meidän pojat haluaa vaan laukata ja mennä esteitä mahd.kovaa. No ehkä tytötkin ovat samanlaisia? Tyttö ois ollut kiva mutta nyt lapsiluku täys joten odotan kivoja miniäkokelaita.

kun pojat eivät halua tehdä mitään mistä minä tykkään, esim shoppailla. He inhoavat muotia, vaatteita ja kauneutta Mutta olen vienyt heitä ratsastamaan, mutta mitään hoitointoa ei ole heille tullut. Kun tallityötöt hinkkaa ja kiillottaa polleja niin meidän pojat haluaa vaan laukata ja mennä esteitä mahd.kovaa. No ehkä tytötkin ovat samanlaisia? Tyttö ois ollut kiva mutta nyt lapsiluku täys joten odotan kivoja miniäkokelaita.

naiset haluaa tytöistään itselleen seuraneitejä, kavereita jne.



:D

naiset haluaa tytöistään itselleen seuraneitejä, kavereita jne.

:D

Jossain vaiheessa mun seura ei kyllä kelvannut sille ollenkaan, nyt on päässyt sen ajan yli että mutsi on nolo.

Meillä on omat kaverit, mutta yhdessäkin puuhataan. Eilen mun tyttö väkers mulle monta tuntia kynsiä ja tänään pohdittiin että ruvettaisiinko käymään tossa läheisellä naisten kuntosalilla yhdessä aina tiettyinä iltoina?

Poikien kanssa mulla on sitten omat jutut. Mutta vaikea kuvitella että ne mulle tekis kynsiä tai toisi mun eteen trendi-lehden missä on kuva ihanasta laukusta joka on mun tyylinen tytön mielestä. Noi on sellaisia juttuja joita ei voi selittää ja en väitä etteikö myös poikien kanssa voisi shoppailla, olenhan mä sitä tehnytkin mun poikien kanssa, mutta lähinnä tulee fiilis että mä kidutan niitä, ei niitä kiinnosta kiertää kaupoissa. Suoraviivaisesti ostaa sen mitä lähtee hakemaan ja sitten on päästävä pois.

Toki mun pojat on myös hyvää seuraa. Esikoispoika varsinkin saa aina mut nauramaan, sillä on niin hyvät jutut ja se on sellanen ilopilleri, melkein aina hyvällä tuulella.

Ja sitten taas kavereiden kanssa meillä oli tyttöjen jutut, ei äidin kanssa.

Ja shoppailua olen aina inhonnut, niinkuin myös sitä, että joku näpertelisi hiuksiani. Karvat pystyyn nyt, nyt, nyt:)



Mutta se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.