Miksi perheellisen pitää bilettää puolisonsa kanssa? Eikö ole omia ystäviä?

ilmeisesti niin pitkälle parisuhteessa, että olisi tarvetta olla erossa. Ja ei, meillä ei juurikaan edes ole omia kavereita, on niin huippuihana yhteinen kaveriporukka ettei olisi mitään järkeä sitä lähteä jaottelemaan, ei voi mitään.

Ei mulla ole mitään tarvetta olla mun miehestä erossa. Mutta mä osaan ja haluan mennä esim. duuniporukalla välillä muutamalle. On sairasta jos kokoajan kokee että pitää olla yhdessä, että ei voi edes yhtä iltaa olla erossa omasta miehestä.

Onko teillä lapsia? onko sulla sitten joku tarve olla niistä erossa? Se on jo läheisriippuvuutta jos ei miehestä voi olla hetkeäkään erossa, tai sitten hullua mustasukkaisuutta, mutta lapsista on ihan ok, olla erossa.

Mulle on ihan yks ja sama miten ja kenen kanssa sä juhlit, mutta kyllä mä vähän oudoksun niitä pareja jotka on aina kuin paita ja perse jokapaikassa yhdessä.

on paras ystävä.

yhdessä :)

Vaikeaa varmaan kusitella kun lukee tätä palstaa ja muista miehistä ..



Biletän myös ystävieni kanssa mutta miehen kanss aon myös hauskaa!

ilmeisesti niin pitkälle parisuhteessa, että olisi tarvetta olla erossa. Ja ei, meillä ei juurikaan edes ole omia kavereita, on niin huippuihana yhteinen kaveriporukka ettei olisi mitään järkeä sitä lähteä jaottelemaan, ei voi mitään.

Ei mulla ole mitään tarvetta olla mun miehestä erossa. Mutta mä osaan ja haluan mennä esim. duuniporukalla välillä muutamalle. On sairasta jos kokoajan kokee että pitää olla yhdessä, että ei voi edes yhtä iltaa olla erossa omasta miehestä. Onko teillä lapsia? onko sulla sitten joku tarve olla niistä erossa? Se on jo läheisriippuvuutta jos ei miehestä voi olla hetkeäkään erossa, tai sitten hullua mustasukkaisuutta, mutta lapsista on ihan ok, olla erossa. Mulle on ihan yks ja sama miten ja kenen kanssa sä juhlit, mutta kyllä mä vähän oudoksun niitä pareja jotka on aina kuin paita ja perse jokapaikassa yhdessä.

Kun meni noin herne nenään ja herätti noin suuria tunteita sinussa? Niin, kyllä se oma mies on maailman parasta biletysseuraa, käyn sitten salilla ihan ilman häntä tai kahvittelemassa olemassa erossa hänestä.

Eli voin olla erossa, muttei mitään halua, eikä tarvetta moiseen. Ja on lapsia, kolme kappaletta, niistäkin olen välillä erossa, yhdessä miehen kanssa ja joskus yksin.

Oudoksu sä vaan, ei ole multa pois mitenkään. Me ollaan sitten oltu sairaita viimeiset 11 ja puoli vuotta, ihanasti sairaita, toivottavasti parannuta!! :DD

Toki sä voit niin kuvitella jos paremmalta tuntuu, ihan sama.



Ei toi sun omakaan ajattelutapa ole ihan viisas. Oletat että ne jotka menee kavereiden kanssa kokevat olevansa siinä pisteessä parisuhdetta että on tarve päästä toisesta eroon, voi luoja!



Mä käyn kun miehen kanssa ihan kahdestaankin ulkona, mutta en tosiaan aina. Niin ja pitkä suhde meilläkin 19 vuotta ja kolme lasta, joista vanhin jo 17-vuotta ja nuorin 3-kuukautta. Että kyllä sitä rakkautta piisaa myös niisä perheissä joissa pariskunta käy välillä ulkona myös kavereiden kanssa.

Käyn kavereiden kanssa myös yksinäni, ja on sekin hauskaa :) Mutta esimerkiksi matkoille on ihan parasta lähteä oman miehen kanssa, koska pidämme samoista jutuista. Meidän on myös helppo olla yhdessä, tarkoitan sellaista "sanatonta yhteyttä", vaikea selittää.



Tosin "bilettämässä" emme enää käy, ne ajat ovat taakse jäänttä aikaa. Käymme kyllä usein keikoilla, ravintoloissa syömässä ja baarissa istumassa, mutta mitään bilettämistä se ei ole, vaikka muutamia annoksia alkoholia nautitaan.

... kai jokainen valitsee seuransa viihtyvyyden mukaan?



Itsekin alkanut tässä "aikuisvuosien" kertyessä huomaamaan, että vaikka nainen olen itsekin, niin kaikkein tympeintä seuraa ovat muut naiset. Kun naiset kokoontuvat yhteen muka pitämään hauskaa keskenään (ei välttämättä ns. biletystä), se on sitten vain sitä omista parisuhteista tai niiden puutteista jauhamista, jatkuvaa vertailua miten meillä ja miten teillä.



Ei minulla ainakaan ole sellaisia kavereita, joiden kanssa voisi puhua ihan selkeästi meidän keskinäisiä juttuja, vaan se on aina juuri sitä parisuhdepaskan jauhamista ja utelemista toisten yksityisasioista. Samalla käydään läpi kaikki yhteisten tuttujenkin parisuhdekuviot ja analysoidaan niitä oman itsetunnon pönkittämiseksi. Sellaisen jälkeen tulee vain kiukkuisena kotiin.



Joillekin se "oma elämä" on nimenomaan siellä kotona niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa asuu ja parasta tietenkin, jos oma perhe on parasta seuraa.



Olisi tietysti mukavaa, jos minullakin olisi niitä omia ystäviä, mutta kun tällä hetkellä ei ole yhtä ainoaa niin minkäs teet...? On pelkkiä tuttavia, joista olen etääntynyt nähtyäni, etten saa tapaamisista muuta kuin pahan mielen.