Miten omaa imoulssikontrollia eli itsekuria saa paremmaksi?

Olen aivan toivoton tässä suhteessa, ja petyn itseeni kerta kerran jälkeen aina vaan uudestaan. Vaikka kuinka itseäni vannotan, hetken päästä teen juuri sitä minkä olen itseltäni kieltänyt.



Olen saanut yliopistosta opiskelupaikan, ja vaikka kiinnostaa ja olen motivoitunut, tiedän sismmässäni että en saa tutkintoa tehtyä. Olen opiskellut avoimessa sen verran, että tiedän kompastuskiveni. Kuitenkin taas elättelen pientä toivoa, kun hainkin opiskelemaan. Kaksi puolta minussa käy taistelua, ja se uuvuttaa!



Epäonnistumisen pelko minussa saa lykkäämään loputtomasti ikäviä tai vaikeita asioita, mutta niin tehden en pääse koskaan elämässäni eteenpäin.



Mikä neuvoksi?