Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mieheni perhe ei ole vieläkään hyväksynyt minua sukuun

Vierailija
09.07.2011 |

vaikka olemme olleet naimisissa jo 18 vuotta.

Yhä saan tuntea olevani ei toivottu henkilö ja ikävä kyllä heidän antipatiansa heijastuvat mieheeni niin, että hän on vuokseni menettänyt läheiset välit omiin sukulaisiinsa. Olen kovin pahoillani hänen puolestaan.



Kyllä minä sen jotenkin kestän, etteivät he minusta pidä mutta onko heidän ihan pakko dissata sen takia miestänikin!



Onneksi oma sukuni ei ole ollut niin armoton vaan mieheni on kyllä hyväksytty minun sukuuni.



Tuttua varmaan joillekin muillekin tällainen?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

oltu kuin 8 vuotta yhdessä,mutta joo,vähän samallai tilanne. just unohtivat meidän pojan synttärit. no eihän ne ole nähneet pojan kuin viimeksi ristiäisissä. ja on kyse keski-ikäisistä jotka asuvat suht lähellä. mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. mitään syytä en ole antanut moiselle käytkselle.

Vierailija
2/9 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja tiedän, ettei minua ikinä tullakaan hyväksymään sukuun. Lapseni sentään kelpaavat joten pitää kai olla tyytyväinen edes siitä. Aika näyttää, miten lapset pikku hiljaa aikuistuessaan suhtautuvat siihen, että heidän äitiään syrjitään ja vaivihkaa rivien välissä mollataan...



En murehdi asiaa sen enempää sillä itse tiedän, etten ole tehnyt mitään ansaitakseni antipatioita vaan kyse on aivan muusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sillä erotuksella, että mieskin käyttäytyi perheensä seurassa hyvin kylmästi ja typerästi minua kohtaan. ymmärsin kyllä, että halusi tälla tavoin säilyttää välinsä lapsuuden perheeseensä hyvinä, mutta aikansa kutakin ja olemmekin eronneet.



Voimia sinulle ja miehellesi. Ei ole mikään mielekäs tilanne ja kauan on kestänyt tuo tilanne jo eikä tule koskaan todennäköisesti muuttumaan. :/

Vierailija
4/9 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sillä erotuksella, että mieskin käyttäytyi perheensä seurassa hyvin kylmästi ja typerästi minua kohtaan. ymmärsin kyllä, että halusi tälla tavoin säilyttää välinsä lapsuuden perheeseensä hyvinä, mutta aikansa kutakin ja olemmekin eronneet.

Voimia sinulle ja miehellesi. Ei ole mikään mielekäs tilanne ja kauan on kestänyt tuo tilanne jo eikä tule koskaan todennäköisesti muuttumaan. :/

Mutta välillä vaan surettaa kun muistuu mieleen tai tulee yhteydenottoja sieltäpäin.ap

Vierailija
5/9 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

apen mielestä edes meidän lapset ei ole juuri mitään. Silmät loistaa taas muiden lastenlasten kohdalla. Mutta mies ei enää voi juurikaan sietää isäänsä, on mennyt ihan pilalle välit myös sisaruksiin isänsä vuoski, joka haukkunut mua ja tulehduttantu välit koko sisaruskatraassa. Miten joku voi tehdä tuollaista eli tahallaan aiehuttaa eripuraa lastensa välille?

Vierailija
6/9 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja he jotain seurapiiriperhosia vai mikä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisaalta en ymmärrä, miksi jäät moiseen rypemään. Miehen kanssahan olet naimisissa, et miehen suvun.

Vierailija
8/9 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja he jotain seurapiiriperhosia vai mikä?


ja he samoin. En tiedä pohjimmaista syytä. En pysty keksimään mikä minussa on niin kamalaa, ettei sitä voi sietää eikä unohtaa tai antaa anteeksi.ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
09.07.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisaalta en ymmärrä, miksi jäät moiseen rypemään. Miehen kanssahan olet naimisissa, et miehen suvun.


Siksi jatkan tässä kuviossa. Mutta eihän sitä suvusta pääse koskaan kokonaan irti. Itse en tapaa heitä kuin äärimmäisen harvoin. Mies käy porukoittensa luona halutessaan yksin mutta mieluusti hän menisi perheensä kanssa mutta en enää suostu lähtemään mukaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kaksi kahdeksan