Kukaan ei aja huostaanotettujen lasten etuja
Ennen huostaanottoa lapsen lähellä olevat aikuiset ovat saaneet olla lapsen tukena, kun perheessä on ollut vaikeaa. Huostaanoton jälkeen lapsen tukiverkko hajoaa. Lapsen psyykkinen hoito on huostaanotossa täysin retuperällä, ja lapsi joutuu kohtaamaan kotoa lähtemisen seurauksena myös yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Lapsi joutuu kokemaan hylkäämisen juuri läheisten puuttumisen vuoksi. Miksi on näin? Kuka kuuntelisi lasta ja hänen läheisiään sekä heidän huomaamiaan ongelmia?
Näin kirjoitti tärkeästä asiasta Länsiväylässä 11.05.2011 Birgitta Wulf
Kommentit (22)
Tuttavaltani vietiin vuosikausien tukemisyritysten jälkeen kaikki kolme lasta pois. Äiti oli siihen mennessä vajonnut jo syvälle alkoholi-, psyyke ja huumeongelmiin. Hän muutti koko ajan, että "sossut" eivät ehtisi perään. Lapset vaihtoivat hoitopaikkaa ja koulua. Isä vaihtui narkkimiehiin.
Minusta lapset olisi pitänyt pelastaa terveisiin perheisiin jo kaaaaaaaaaaauan ennen sitä hetkeä, kun se viimein tehtiin.
Vastuu lapsesta on kaikilla lapsen lähellä olevilla aikuisilla olivat he sitten vanhempia, läheisiä, sukulaisia, tuttavia, viranomaisia. Vastuun ottaminen ja kantaminen ei aina ole helppoa, mutta on aikuisten velvollisuus huolehtia lapsesta. Viranomaisten tuki on tilapäistä, mutta jos se jatkuu pidempään on heidän tehtävänsä huolehtia, että lapsen yhteydet läheisiin säilyvät, lapsi ei sitä itse välttämättä osaa.
parhaat lapsuusvuotensa pelossa ja epävarmuudessa. Huostaanottoon ryhdytään usein aivan liian myöhään. Sitten on jo myöhäistä ja lapsi on sairastunut. Huostaanotettu lapsi saa kuitenkin turvallisen kodin ja terapiatkin päästään aloittamaan. Missä se turvaverkko oli silloin kun sitä olisi tarvittu siellä biologisten vanhempien luona?
Onko Suomalaiset vanhemmat todellakin niin huonoja vanhempia, että meillä on huostaanotettuina/sijoitettuina kokonainen ikäluokka lapsia, noin 18000 ja määrä kasvaa joka vuosi. Jos huostaanotto todellakin on viimsijainen toimenpide, niin miksi siihen sitten niin useasti päädytään? Tämä mielestäni kertoo vain karua kieltä peruspalveluiden ja lastensuojelun tilasta ja asenteista.
Niin sitä syytetään vanhempia viranomaisten päätöksistä.
Vanhemmilla on ollut vaikeuksia ja lapsi on huostaanotettu. Jonkin ajan kuluttua tilanne paranee, perheeseen syntyy uusi lapsi. Usein tosin on niin, että jompikumpi vanhemmista on jo uudessa liitossa ja tähän syntyy se uusi lapsi. Mutta otetaanko se edellinen huostaanotettu perheeseen? Hyvin usein ei edes haluta aloittaa huostaanoton purkua, vaikka siihen olisi edellytykset. Näin ne biovanhemmat lapsiaan kohtelevat.
Vanhemmilla on ollut vaikeuksia ja lapsi on huostaanotettu. Jonkin ajan kuluttua tilanne paranee, perheeseen syntyy uusi lapsi. Usein tosin on niin, että jompikumpi vanhemmista on jo uudessa liitossa ja tähän syntyy se uusi lapsi. Mutta otetaanko se edellinen huostaanotettu perheeseen? Hyvin usein ei edes haluta aloittaa huostaanoton purkua, vaikka siihen olisi edellytykset. Näin ne biovanhemmat lapsiaan kohtelevat.
Toiset vanhemmat kohtelevat lapsiaan noin, toiset taas taistelevat vaikka vuosikausia että saisivat lapsensa takaisin. Juurikin nämä lapsistaan taistelevat vanhemmat kokevat viranomaisten päätökset epäoikeudenmukaisiksi ja pitävät meteliä.
Mielestäni perheiden ja lasten ennaltaehkäisevässä tukemisessa ja auttamisessa on täydellisesti epäonnistuttu, jos joudutaan turvautumaan huostaanottoon. Auttamisen ja tukemisen keinoja pitää uudistaa vastaamaan nyky-yhteiskunnan perheiden ja lasten tarpeita. Jos tahtoa löytyy, niin löytyy myös keinoja.
Mielestäni perheiden ja lasten ennaltaehkäisevässä tukemisessa ja auttamisessa on täydellisesti epäonnistuttu, jos joudutaan turvautumaan huostaanottoon. Auttamisen ja tukemisen keinoja pitää uudistaa vastaamaan nyky-yhteiskunnan perheiden ja lasten tarpeita. Jos tahtoa löytyy, niin löytyy myös keinoja.
Herätys! Luuletko tosiaan, että moniongelmaiset vanhemmat sitoutuvat ja suostuvat niihin avohuollon toimiin?
Tässä massa vanhemmat saavat tehdä lapsilleen ihan mitä he haluavat, vanhemmilla on niin vahvat oikeudet, että mitä se ennaltaehkäisy hyödyttää?
se tukiverkko on ennen huostaanottoa ollut, kun huostaanottoon ollaan päädytty kuitenkin? Jos se olisi pitänyt/voisi pitää lapsesta huolta, ei huostaanottoa oltaisi tarvittu. Minä en myös oikein ymmärrä, mihin se tukiverkoston huostaanoton jälkeen häviää? Onko laissa kielletty soittamasta lapselle ja tapaamasta häntä? Tuskin...
Tottakai lastensuojelussa halutaa, että tukea saisi ajoissa, olisi resursseja tehdä sitä työtä, johon lastensuojelu on alunperin tarkoitettu.
Mutta rahaa ei ole! Työntekijöiden aika menee suurten ongelmavyyhtien selvittämisessä ja huostaanotoissa, muuhun ei aikaa riitä.
Kunpa ihmiset lakkaisivat syyttelemästä ja osoittelemasta sosiaalityötä, kun vika on ylempänä, siellä missä rahasta ja resurssseista päätetään.
se tukiverkko on ennen huostaanottoa ollut, kun huostaanottoon ollaan päädytty kuitenkin? Jos se olisi pitänyt/voisi pitää lapsesta huolta, ei huostaanottoa oltaisi tarvittu. Minä en myös oikein ymmärrä, mihin se tukiverkoston huostaanoton jälkeen häviää? Onko laissa kielletty soittamasta lapselle ja tapaamasta häntä? Tuskin...
Tunnen vain yhden sijaiskodissa asuvan lapsen, hän on ollut siellä nyt kohta 5 vuotta. Kertaakaan, huom. KERTAAKAAN ei kumpikaan biovanhemmista tai muista biosukulaisista ei ole ottanut yhteyttä, vanhemmat eivät ole tulleet alussa järjestettyihin tapaamisiinkaan. Voisi sanoa, että jos on noin hylätty ja ei-toivottu, on lapselle kaikken parasta, että hyvä sijaiskoti on löytynyt. Lapsella on 5 sisarustakin, heidät on kaikki huostaanotettu 2+3 setissä aiemmin.
Ja miettikää.. tällaiset ihmset saa vapaasti lisääntyä.
Lapset eivät ole kauaa pieniä ja he tarvitsevat silloin aikuisen läsnäoloa. Jos tuntuu ettei omat voimat riitä, yrittäkää solmia suhteita samanikäisten lasten vanhempiin. Auttamalla toinen toisianne, jaksatte paljon paremmin!
Onko Suomalaiset vanhemmat todellakin niin huonoja vanhempia, että meillä on huostaanotettuina/sijoitettuina kokonainen ikäluokka lapsia, noin 18000 ja määrä kasvaa joka vuosi. Jos huostaanotto todellakin on viimsijainen toimenpide, niin miksi siihen sitten niin useasti päädytään? Tämä mielestäni kertoo vain karua kieltä peruspalveluiden ja lastensuojelun tilasta ja asenteista.
joten mikä kumma ikäluokka oli vain 18 000 lapsen kokoinen?
hän tapaa säännöllisesti isovanhempiaan, enoaan ja serkkujaan. Jostain kumman syystä nämä eivät kuitenkaan olleet lapsen tukena silloin, kun lapsen isä pahoinpiteli ja mursi lapsen molemmat kädet tai edes silloin, kun äiti syötti huumehöyryissään lapselle kissanpaskaa.
Perheet ovat joutuneet monien eri syiden takia ahdinkoon, eikä yhteiskunta ilmeisesti halua auttaa heitä - näin ainakin sen itse tulkitsen, lapsissammehan on tulevaisuus! Lukekaapa Länsiväylän ketjua ko. asiasta http://www.lansivayla.fi/keskustelut/53753
Minut huostaanotettiin vanhempieni alkoholismin vuoksi, jouduin perheeseen jossa oli aivan pimeä nainen leikkimässä äitiä. Olin 15 eli en ehkä helpoimmassa iässä, mutta silti kohtelu oli jäätävää. Kerran minulle tehtiin niin röyhkeä temppu, että raivostuin ja huusin soittavani sossuille. "Äiti" tähän: "Senkus kuule soitat, ei sua kukaan usko!".
Olin käytännössä orjatyövoimaa perheelle, en saanut pitää säännöllisesti yhteyttä vanhoihin lapsuudenkavereiheni (kunnollisia tapauksia, kuten minäkin: kukaan ei käyttänyt päihteitä). Kerran sain kutsua parhaan kaverini kylään pariksi tunniksi, aika ankeaa oli. Jouduin siivoamaan "äidin" jälkiä jatkuvasti, esim. kerran hän sai inspiraation ja päätti maalata autotallissa jotain. Ihan kiva, mutta minä sitten siivosin hänen sotkunsa kun "äiti" kiristi että en pääse tapaamaan vanhempiani jos en niin tee. Tämä ihminen oli muutenkin kamala sadisti, puhui minulle rumasti ja kun terkkari suositteli e-pillereitä epäsäännöllisiin kuukautisiin, "äiti" kysyi minulta että kuinka monen kanssa olen maannut(!)...olin vielä neitsyt silloin, en edes ensisuudelmaani saanut.
Se, mikä noista ajoista jäi mieleen erityisesti, oli systeemin voimattomuus tämmöisen käytöksen edessä. Kun pääsin asumaan omilleni, tein kantelun olosuhteistani ja lopulta homma meni oikeuteen asti. Minulla oli lausunnot tuon paikan entisiltä nuorilta, jotka vahvistivat epäinhimilliset oloni, mutta tuomari katsoi silti, että sijaisperhe ei ollut tehnyt mitään väärin. Kuulemma teini-iässä sitä voi ottaa itseensä vähän turhan herkästi jne.
Mielestäni perheiden ja lasten ennaltaehkäisevässä tukemisessa ja auttamisessa on täydellisesti epäonnistuttu, jos joudutaan turvautumaan huostaanottoon. Auttamisen ja tukemisen keinoja pitää uudistaa vastaamaan nyky-yhteiskunnan perheiden ja lasten tarpeita. Jos tahtoa löytyy, niin löytyy myös keinoja.
Herätys! Luuletko tosiaan, että moniongelmaiset vanhemmat sitoutuvat ja suostuvat niihin avohuollon toimiin?
Tässä massa vanhemmat saavat tehdä lapsilleen ihan mitä he haluavat, vanhemmilla on niin vahvat oikeudet, että mitä se ennaltaehkäisy hyödyttää?
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että avohuollon keinoihin perheet eivät halua sitoutua. Tämä johtuu siitä, että ne eivät nykyisellään auta ja tue perheitä ja niiden aikana saatuja tietoja käytetään huostaanottoprosessissa perhettä vastaan.
Auttamisen pitää lähteä perheiden tarpeesta ja sen pitää olla sellaista, että perheet kokevat saavansa siitä todellista apua tilanteeseensa. En usko, että kukaan tahallaan hakeutuu hankaliin tilanteisiin elämässään. Niihin ajaudutaan ja niistä selviytymiseen tarvitaan apua. Olen varma, että halua auttaa on, mutta nykyiset keinot eivät toimi.
Lapsen sukulaiset ja muut läheiset ovat aina etusijalla kun huostaanotetun lapsen sijoituspaikkaa mietitään. Lapsi saa joka tapauksessa tavata edelleen sukulaisiaan.
on aivan eri mieltä. Kertoi eilen, miten hän 12v iässä koki pelkästään suunnatonta helpotusta siitä, että vihdoinkin häntä ja vain häntä kuunneltiin eivätkä vanhemmat enää voineet valehdella perheen kotioloista. Hän sai laitoksessa ns. omahoitajan ja siteen esim. kavereihin säilyivät ennallaan, samoin niihin sukulaisiin, jotka ennenkin olivat olleet läheisiä.