Kenellään muulla ei kyllä voi olla samaa ongelmaa: Herkistyy nähdessään LIIKENTEENOHJAAJAN!
Mistä moinen voi johtua? :O
Näin on ollut koko aikuisikäni varmaan.
Kerran olin vetäjänä, kun vein bussilastillisen lapsia leirille, olipa nieleskelemistä, kun tuli liikenteenohjaajat vastaan.
Ja tietyömaalla sama juttu, ihan voi tulla jopa tippa silmään.
Ja tänään, kaiken huippu! Siis aloin itkemään, kun menimme Mäntyharjun loma-asuntomessuille, ja siellä niitä liikenteenohjaajia vasta olikin. Niin vollotin silmät vetisten. Onneksi mies ei ollut mukana... pitäisi hulluna.
Ja tämä ei ole provo.
Liikutun kyllä muutenkin, mutta en omasta mielestäni edes herkästi, mutta tämä on kyllä kummajaisten kummajainen, tämä liikenteenohjaajaliikuttuvuus!
Kommentit (319)
jossa pikkupoika soittaa äidille joka tulossa autolla kotiin ja on ylittämässä junarataa. Ja eteenkin se kohta kun puhelimessa poika huutaa äitiä ja kestää hetki ennen kun äiti vastaa että ylitti junarataa ja piti katsoa tarkkaan tuleeko junia. Nytkin kun kirjoitankin tätä niin herkistyn, silmät kostuu taas...
Itse en kestä missään juhlissa mitään juhlapuheita, runoja, lauluesityksiä vollottamatta. Se on aika noloa, kun muilla silmäkulma vähän kostuu niin meikä on kuin putous. Muuten olen normaali :)
on tuo vanhusten kohdalla. Ja erityisesti sellaisten vanhusten, joilla on jo huono liikuntakyky, mutta sinnikkäästi yrittävät esim. sauvakävellä tai potkutella potkurilla. Tulee pala kurkkuun, kun näen heitä. Saatan sanoa miehelleni, että onpa hyvä kun mummo/pappa liikkuu, mutta en paljasta että se myös herkistää.
kun liikutun. Joudun pitämään pitkän tauon, jos pitäisi liikkutuneena vastata. Ääni värisisi niin pahasti. Olen aina liikutunut hyvin herkästi ja nämä liikuttumiskohtaukse tulevat aina jonkinlaisen hyvyyden kokemisesta. Surullisista asioista liikutun tietysti myös, mutta niissä se tunne on erilainen kuin "hyvyysliikuttumiset".
Nämä hyvyysliikuttumiset ova tjotenkin hävettäviä, joita pitää yrittää kätkeä.
Usein alkaa ääni pettää kun luen lapsille kirjoja.
Veljeni Leijonamieli oli pahin, kyyneleet valuivat ja yritin soperrellen päästä ohi tunteellisimmista kohdista.
Mutta tämän jotenkin itsekin tajuan.
Sen sijaan nolottaa, kun ääni alkaa takerrella jostain keiju-kirjojen riidasta, joka on mielestäni jopa aika heikkoa kirjallisuutta...
mä liikutun kun urheilukilpailussa voittaja on niin onnellinen. Kerran liikutuin, kun torilta lähti monta bussia samanaikaisesti ja ne lähtivät letkassa liikennevaloista...se oli jotenkin juhlallisen hienoa.
Vaikka itsekin olen herkkis, niin tuohon en yllä.
siis ihan voi olla vaikka vaan kumminkaimanveljen pojan pojan siskon miehen pojan poika tms.
mä liikutun kun urheilukilpailussa voittaja on niin onnellinen. Kerran liikutuin, kun torilta lähti monta bussia samanaikaisesti ja ne lähtivät letkassa liikennevaloista...se oli jotenkin juhlallisen hienoa.
Luojan kiitos meitä on muitakin! :D Ei vitsi, parhaat naurut pitkään aikaan sain!
ap
Nyt olen itse harrastanut sitä jo neljä vuotta, että ei tarvi enää itkeä :D
päiväkotiporukoita kaupungilla. Ensiherkistys tapahtui kun odotin esikoista. Tilanne siitä vain pahentunut, vaikka aikaa vierähtänyt 10 vuotta.
kertonut omaa bussiliikutustani kenellekään...
kertonut omaa bussiliikutustani kenellekään...
ap
Pienen pojan kuva, ja teksti "aja hiljaa, isi on töissä täällä tms".
Ja itku tulee joka kerta..
Esikoisen syntymän jälkeen en voi kuunnella tiettyjä Disney-sävelmiä itkemättä.
Pienen pojan kuva, ja teksti "aja hiljaa, isi on töissä täällä tms".
Ja itku tulee joka kerta..
mutta mulla on täällä silmät ihan kosteina, jo kun luin tuon.
siinä saisit joka risteyksessä vollottaa...
Ihanaa! Aika käsittämätöntä ap :D toi bussiletkaliikutus oli kyl myös aika kova.
Isi töissä- kyltti, ihana! En oo nähny koskaan mut ihana.
Mä liikutun aina aika paljon puolustusvoimien juhlallisuuksista. En sillai että vollottamaan alkaisin mut siis että kurkusta ottaa jne. Musta se vaan on jotenki niin hienoa se isänmaallisuus, ne laulujen sanat ja sotaveteraanit ym.
et ne pitää huolta ihmisten turvallisuudesta? Mua varmaan liikuttais tuosta syystä, jos liikuttais.
on tuo vanhusten kohdalla. Ja erityisesti sellaisten vanhusten, joilla on jo huono liikuntakyky, mutta sinnikkäästi yrittävät esim. sauvakävellä tai potkutella potkurilla. Tulee pala kurkkuun, kun näen heitä. Saatan sanoa miehelleni, että onpa hyvä kun mummo/pappa liikkuu, mutta en paljasta että se myös herkistää.