Haluutko paskaduunin, ala vammaisavustajaksi.

Siitäkö kun avustaja tekee työn, josta hänelle maksetaan palkkaa?

Siitäkö kun avustaja tekee työn, josta hänelle maksetaan palkkaa?

maksaa vaivaa puhua kuin ihmiselle,ja joskus kiittää. on meinaa tullut itsellä vastaan hyvinkin ilkeitä ja häijyjä vammasia.

...lopetetaan puhumasta mistään "paskaduuneista". Jos tuota menoa jatketaan, niin eihän ihmisille kohta kelpaa enää mikää työ, missä vähänkään enemmän voisi rasittua...niin ja saahan sieltä sossusta tietty aina rahaa, niin ei tartte "paskaduuneja" alkaa tekemään!

vaan työn palkkaukseen, pätkä- ja vuokratöihin sekä töiden osa-aikaisuuteen.



Vammaisavustajanakin olisi ihan erilaista olla, jos palkkapussiin kilahtaisi edes satanen enemmän kuin tällä hetkellä.



Ja sama pätee moneen muuhunkin työpaikkaan. Duunit on raskaita, palkka pieni, eikä työsuhteen jatkumisesta mitään varmuutta. Jonkunhan nuo on pakko tehdä, mutta eipä tuo mitään hehkeää elämää ole, ja miksi se sellaiseksi pitäisi naamioidakaan?

kyllä itseäsikin vituttaisi jos vammautuisit niin että tarvitsisit avustajan.

kyllä itseäsikin vituttaisi jos vammautuisit niin että tarvitsisit avustajan.

kaksoissiskoni onkin muistamut kostaa ihan kiitettävästi minulle että hänelle tuli synnytyksessä cp-vamma eikä minulle.

olen myös tehnyt työtä vammaisten parissa,ja voin sanoa että moni vammainen käyttäytyi kuin olisin ollut saastaa heitä auttaessani. mutta löytyy niitä onneksi mukaviakin.

kun kehitysvammassa aina on kielellinen ymmärrys ja tuotto jäljessä.

Sitä sinun tehtäväsi on opettaa heille.

Ei munkaan poika vastaa aina tervehdykseen ja ei ole huonosta käytöksestä kyse.

Itse sanon pojalle, että sano..... Sanoo sitten kyllä ja välillä huomaa ihan itsekkin.

Poika on kohta 10v. ja hänellä lievä kehitysvamma.

kun kehitysvammassa aina on kielellinen ymmärrys ja tuotto jäljessä.

Sitä sinun tehtäväsi on opettaa heille.

Ei munkaan poika vastaa aina tervehdykseen ja ei ole huonosta käytöksestä kyse.

Itse sanon pojalle, että sano..... Sanoo sitten kyllä ja välillä huomaa ihan itsekkin.

Poika on kohta 10v. ja hänellä lievä kehitysvamma.

mutta läheskään kaikki vammaiset eivät ole kehitysvammaisia, eli ihan normaalit käyttäytymissäännöt luulisi heitäkin koskevan.

Ja joihin olen itse törmännyt (siis ei-kehitysvammaisiin) ovat usein jo ennakkoasenteeltaan v-mäisiä, jos/kun avustajan palelua saavat. Vaikka kuinka olisi itse ystävällinen ja tekisi mitä pyydetään.

-joskus avustajan ollut-

kun kehitysvammassa aina on kielellinen ymmärrys ja tuotto jäljessä. Sitä sinun tehtäväsi on opettaa heille. Ei munkaan poika vastaa aina tervehdykseen ja ei ole huonosta käytöksestä kyse. Itse sanon pojalle, että sano..... Sanoo sitten kyllä ja välillä huomaa ihan itsekkin. Poika on kohta 10v. ja hänellä lievä kehitysvamma.

mutta läheskään kaikki vammaiset eivät ole kehitysvammaisia, eli ihan normaalit käyttäytymissäännöt luulisi heitäkin koskevan. Ja joihin olen itse törmännyt (siis ei-kehitysvammaisiin) ovat usein jo ennakkoasenteeltaan v-mäisiä, jos/kun avustajan palelua saavat. Vaikka kuinka olisi itse ystävällinen ja tekisi mitä pyydetään. -joskus avustajan ollut-

näinpä.

ja moni on kertonut ikäviä kokemuksia avustettavista aikuisista. Kuinka pitäis antaa seksipalveluja yms. Ovat kuulemma onnellisia kun saavat avustaa kivoja koululaisia.

Vammaista tyytymättömämpää ja kiittämättömämpää ihmistä saat hakea.

On heitä aivan taatusti. Koska vammaiset ovat samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin, ja on typerää olettaa jotain muuta. En ole ikinä tajunnut sellaisia ihmisiä, jotka olettavat jonkun olevan luonteeltaan tietynlainen sillä perusteella, että hänellä on jokin vamma, sairaus tms. On vittumaisia ihmisiä, tavallisia ihmisiä, mukavia ihmisiä, erikoisia ihmisiä...

Vammaisuus ei määritä sitä, minkälainen ihminen joku on. Avustajan hommat varmasti vaihtelevat luonteeltaan radikaalisti, sillä on aivan erilaista olla sokean avustajana arkiasioiden yhteydessä (käydä kaupassa hänen kanssaan, pankissa, baarissa, mitä nyt normaaliin elämään liittyy) kuin olla esim. eri tavoin halvaantuneiden avustajana, kehitysvammaisen avustajana ja niin poispäin. Eli vaikeaa näitä on laittaa yhteen nippuun ja sanoa, että ne hommat ovat vain tätä.

Palkkaus on syvältä, mutta se on toinen tarina.

avustajan pitäisi olla sellainen, joka ymmärtää, että avustettavalla on oikeus olla juuri sillä tuulella kun on. eikä siitä pidä ottaa itseensä tai lähteä vänkäämään. ja onhan se aika ymmärrettävää, että heitä joskus harmittaa.



mun avustettavat on kyllä olleet leppoisia ja mainioita tyyppejä!

olla koko ajan hyvällä tuulella, kohtelias, miellyttävä ja kiitollinen, kun tarvitsisi toista ihmistä lähinnä jaloikseen ja käsikseen, vessassa käynteihin ja syömiseen. Toisen piää olla oman itsesi jatke.



Miten sitä jaksaisi vuodesta toiseen olematta joskus jörö, masentunut, kiukkuinen, pettynyt, väsynyt, ärsyyntynyt, tuskastunut, lyhytsanainen, torjuva ja niin edelleen?



Kuvittelisin, että pieniä lapsia on mukava avustaa, mutta aikuisella on omakin elämä, johon avustaja vain on pakko ottaa mukaan, halusi tai ei.



T: kahden avustettavan pikkulapsen äiti

ei ole aina niin helppoa. Valitettavasti lähipiiri (myös avustaja, kuten muutkin) saa myös tuta vammaisen pahaa oloa. Kaikilla on hyvät ja huonot päivänsä, vammaisilla varmaankin keskimääräistä enemmän niitä huonoja päiviä ymmärrettävistä syistä. Avustajan tehtävä on auttaa selviytymään päivistä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

ystävästäni, joka teki vuosia kokopäivätöitä vammaisten kanssa et aikamoista on tuo työ!

Toisaalta eivät kaikki vammaiset suinkaan ole jatkuvasti toisista riippuvaisia. Miten riippuvaisuus määritellään, on sekin mutkikas asia.

ei ole aina niin helppoa. Valitettavasti lähipiiri (myös avustaja, kuten muutkin) saa myös tuta vammaisen pahaa oloa. Kaikilla on hyvät ja huonot päivänsä, vammaisilla varmaankin keskimääräistä enemmän niitä huonoja päiviä ymmärrettävistä syistä.

tätäkään ei voi aina yleistää. Miksi vammaisella olisi huonoja päiviä enemmän elämässään kuin ns. vammattomalla, olettaen että hän on muuten terve? Riippuu tietysti myös vammaisuuden laadusta. Monet elävät tavallista elämää ja puuhastelevat tavallisia asioita, ja tarvitsevat siinä henkilökohtaista avustajaa, kuka toisinaan, kuka usein ja kuka jatkuvasti.

Vammaista tyytymättömämpää ja kiittämättömämpää ihmistä saat hakea.

Voisin kuvitella että tärkeää on vääritellä alun alkaen se suhde, että mihin rooliin se vammainen haluaa avustajansa asettaa. Ollako vähän kuin karrikoitu johdon assistentti, joka on koko ajan tilanteen tasalla, mutta etäinen ja ottaa kaikki ohjeet ja toiveet nöyrästi vastaan, tuli mitä tuli.



Jos taas rooli on olla tasavertainen ihminen joka auttaa ja on arjessa mukana, on tilanne ihan eri.



Varmaan on vaikeinta jos pitäisi olla välillä tasavertainen, välillä ottaa ohjeita ikäänkuin ylhäältä ja ehkä joku avustettava voi odottaa jopa ystävyyttä jne. jne. eikä selkeää lähestymistapaa ole. Tällöin voisi kuvitella tulevan väärinymmärryksiä ja yhteentörmäyksiäkin.

Voiko olla tosiaan totta, että vammaiset olisivat ikäviä ihmisiä. Olen aina ajatellut toisin päin. Heillä on kumminkin kurja elämä, joten ymmärrystä hei. Saavat aina liian vähän apua. On kurjaa, kun ei itse selviydy arkipäivästä.

Ei ne ihmiset aina ole sellaisia ollet, eivätkä aina sellaisia ole.