G: Pidätkö ulkonäöstäsi? Ajatteletko, että olet nätti/kaunis?

mutta muuten kroppa on ruma kun on läskiä,oon ollut aina iloinen ja hymyilevä,nyt jotenkin viime päivinä naama on kuin norsun vitulla..

pidän itseäni söpönä, suurimman osaa ajasta. Ehkei silloin ku on tukka pystyssä, näppylöitä naamassa jne. Mutta muuten. Olen pyöreä, lyhyt ja pukeudun tyttömäisesti. Voidaan sanoa, että pääasiassa oon tyytyväinen itseeni. Tietenkin olisin vielä ihanampi, kun vähän kiloja karistaisin.



Ennen en pitänyt ulkonäöstäni, se johtui eksän asenteesta. Hän oli se, joka mollasi jotain aina.

Yrittää vieläkin haukkua, mutta en kiinnitä mitään huomiota siihen.



Mutta nyt olen ihan tyytyväinen ja lisäpontta tietenkin olen saanut siitä, että ei ne muut miehet hauku mua. Päinvastoin " oi, sulla on uus tukka" jne. Pienetkin muutokset huomataan :)

En tarvitse paljon meikkiä ollakseni kasvoihini tyytyväinen. Piirteet on ihan kivat ja väriä on omasta takaa.

Aamulla kuitenkin peilistä katsoo vähemmän nätti naama, luonnonkaunis en ole. ;)



Kroppaan olen tyytyväinen, mutta olen sen eteen tehnyt töitäkin. Nuorempana haaveilin pitemmistä jaloista ja kapeammasta lantiosta, mutta tähän ikään mennessä olen sopeutunut tähän olemassa olevaan.

En ole tyytyväinen. Tissit on pienet, olen luonnostani hoikka, en liho juuri ollenkaan.



Olen muutenkin sellainen mitättömän näköinen, mussa ei ole mitään erikoista.

Niin ajattelen oikeastaan itsekin, vaikka minussa on paljon kauneusvirheitä: olen persjalkainen ja muutenkin lyhyt, pienet rinnat ja iso peppu ym. Oikealla pukeutumisella voin kuitenkin korostaa kapeaa vyötäröä ja heti näyttää paremmalta.



Minulla on isot "Angelina Jolie" -huulet ja usein miehet kehuvat mun suuta. 36-vuotiaana tajusin, että jos aion pitää kropan edes jonkinlaisessa kuosissa, se vaatii paljon liikuntaa. Niinpä aloin harjoitella maratoonia varten, ja nykyään olen siis pitkänmatkan juoksija ja käyn sen tueksi vielä säännöllisesti salilla. Niinpä peppukin on ihan ok muotoinen, vaikkakin aika iso.



Kaikille, jotka eivät pidä kropastaan, suosittelen rankkaa treeniä (toki pitää aloittaa varovasti ja pikkuhiljaa, ettei tule rasitusvammoja). Hyvä lihaskunto todellakin näkyy kauas ryhtinä ja hyvänä kroppana, vaikka ei mitään "näkyviä lihaksia" haluaisikaan (sehän on av-mamman kauhistus). Myöskin ihon väri on jotain muuta kun kelmeä, kun verenkierto toimii tehokkaasti.



n39

mutta synnytyksen jälkeen alkaa kyllä armoton läskinpudotus ja nälkäkuuri :)

mutta kropan pistäisin vaihtoon samantien.



Läskiä, selluliittiä ja jumlaton määrä raskausarpia, hyi helvetti että etoo vaatteet päälläkin.

kasvoihini, eli koean olevani perusnätti, etenkin meikattuna.Positiivista on myös hoikkuus, ainut asia mikä vaatisi kohennusta on ryhti, joka on raskauden ja imetyksen takia huonontunut entisestään. Hiuksia en jaksa yleensä laittaa, joten joku hyvä leikkaus auttaisi kun vaan keksisin millainen olis mulle sopiva.....

Äippä 34v

vanheneminen on tuonut toisaalta karismaa, mutta toisaalta ryppyjä ja velttoutta ihoon ja koko kroppaan.



Ihan sinut olen itseni kanssa ja aika tyytyväinen ulkonäkööni.