G: Pidätkö ulkonäöstäsi? Ajatteletko, että olet nätti/kaunis?

Kaikkine kauneusvirheineni (varsinkin vartalossa on paljon pehmeitä paikkoja ja roikkuvia rintoja - no joo niitä vain kaksi mutta roikkuvat sitäkin enemmän!) pidän itseäni ihan hyvän näköisenä, miellyttävän näköisenä naisena.



Ennen n. 35 vuoden ikää en juurikaan ajatellut ulkonäköäni, en ollut siihen tyytyväinen enkä tykännyt sitä kauheasti miettiä (en siis myöskään ollut ahdistunut siitä). Tuntui, että tein mitä tahansa - meikkasin tai en, otin millaisen vain kampauksen, pidin mitä tahansa vaatteita, sillä ei ainakaan ollut mitään vaikutusta. Ikäänkuin en olisi nähnytkään itseäni.



Nyt olen 45 -vuotias ja olen n 10 vuotta pitänyt itseäni kauniina. Nykyään minulla on mies joka pitää minua ihaninmman näköisenä naisena mitä on koskaan tavannut, se on myös mukavaa!

en tajua mitä mies minussa näkee. Minulla on myös tuo että vaikka miten urheilisin tai meikkaisin jne niin en silti pidä itseäni sen paremman näköisenä, koska vertaan itseäni niihin naisiin jotka minusta ovat kauneimpia. Lähinnä olen ajattelematta ulkonäköäni.

pitänyt itseäni kauniina tai edes sievänä. Kehut saavat oloni vaivautuneeksi ja "tiedän" kehujan valehtelevan. Rumilus mikä rumilus.

Jälkikäteen olen tajunnut, että olin ihan hyvän näköinen nuori nainen, mutta nyt olen lihonut, eikä se enää paljoa lohduta. En tiedä, mikä olisi toisin, jos olisin sen silloin tajunnut. Ehkä olisin ollut ikävämpi ihminen, ja tietoisemmin testannut viehätysvoimaani. Joka tapauksessa ei minulla ollut ongelmia löytää nuorena mieleistäni kumppania. Ja vierellä se on vieläkin, vaikka kaunis kroppa on muisto vain :)

nuorempana en vain tiennyt sitä, mikä söi itsetuntoa ja sitä kautta itsevarmuutta

kaunis, mutta parhaimmilla nätti. En ole ollut koskaan mitenkään erityisesti miesten suosiossa, mutta jostain syystä aina niiden erikoisten mielenkiintoisten miesten mieleen.

Nuorena uskoin olevani ruma ja ehkäpä olinkin sitä monii muihin verrattuna. Iän myötä tilanne on kuitenkin tasoittunut, kun kauneimmatkin naiset ovat saaneet ryppyjä ja veltot leukaperät. Minulla taas on aina ollut kaunis vartalo ja sen ylläpitäminen on aika helppoa, tarvitaan vain liikuntaa. Kasvoja ei pysty ylläpitämään kuin isolla rahalla, veitsellä ja piikeillä.

Useimmiten ajattelen, että olen ihan ok, joskus taas taidan olla ylioptimistinen koska esim valokuvia katellessa kauhistelen että "tuoltako mä näytänkin, ai kamala!" ja olen kuitenkin kuvan ottohetkellä saattanut tuntea itseni oikein sieväksi. Joskus taas on niitä päiviä, että kaikki tökkii, tunnen itseni löysäksi ja lässähtäneeksi, väsyneen näköiseksi. Useimmiten olen kuitenkin tyytyväinen tai oikeastaan ajattelematta ko. asiaa. :) Tykkään laittautua luonnollisesti mutta nätisti, voisin välillä yrittää panostaa vähän enemmän.

olen kai ihan ok-näköinen mutta en tiedä mitä iloa siitä pitäisi olla. Monet on paljon paremman näköisiä.

Pidän usein itseäni kauniina, kun katson peiliin vieno hymy kasvoilla ja pilke silmässä, mutta... En mä siltä normaalisti näytä sillä mun perusilme on tylsistynyt ja elämään tympääntynyt. Eikä tosiaan kaunis.

Yritän välttää peilejä, katson niistä sivuun. Pampimpia ovat sovituskopit, ja osaksi siitä syystä vaatteiden ostaminen on mulle yhtä h*iä. En näe kasvoissani juuri muuta kuin virheitä, väsymystä ja pettymystä, hiuksetkin kamalat. Kropassa hyvää ei ole kuin jalat, ja niissäkin iho sitä mitä muualla: kelmeä ja samea.



Kyllä vain, olen ihan oikeasti tätä mieltä koko ajan ja joka päivä. Ruma mikä ruma.

Kroppa ja hiukset ovat tällä hetkellä rumat. Odotan kolmatta lasta ja hiukseni menin tyhmyyksissä leikkaamaan. Kunhan näm palautuvat entiselleen niin uskon tunttevani oloni taas kauniiksi... Ainakin rintaliivit päällä :D

porukan kaunein yleensä ponnistelematta liikoja. Nykyään,noh muutama lisäkilo mutta silti tunnen itseni useimmiten ainakin nätiksi niin kropalta kuin naamastakin.

kasvoni näyttävät kauniilta ja vartaloni seksikkäältä ja hoikalta. Mutta kun näen itseni valokuvassa, näytän ihan kamalalta ja täysin erilaiselta! Miten ihmeessä ero voi olla niin suuri? Johtuuko se siitä, että peiliin katsoessa ottaa aina sen "peilausilmeen" ja edustavan asennon, ja sit kun joku sattuu arvaamatta räpsäisemään kuvan, niin siinä onkin sellainen ilme/asento, jossa ei ole tottunut itseään näkemään..?

Miestäni en ymmärrä, enkä niitä entisiäkään tai niitä jotka ovat vaikka baarissa minua yrittäneet, koomisinta, selvinpäin.



Olen liian lihava, ja vaikka laihdutan koko ajan, liikun, syön terveellisesti jne. se paino ei vain putoa.... Enkä odota mitään oikotietä onneen tai nopeaa laihtumista, mutta vaikka kuukaudessa 2kg olisi ihan mukava yllätys.



mun naama on outo. Liian iso leuka, otsa ja nenä. Pää on suhteettoman iso. Joskus laihimmillani, näytin ballerinalta (varsinkin venäläiset ballerinat ovat mielestäni kauniita) ja usein tulee itkettyä kun en saanut sitä painoa pysymään.



Ai minkä kokoinen olen.. no pituutta 170 ja painoa 97,5kg. Jollei norsu niin ainakin merinorsu.

En ole mikään kuvan kaunis missi/malli tyyppi lainkaan.



Kropassani tykkään siitä, että olen aika pitkä, mulla on pitkät jalat ja siro yläruumis. Ongelmakohta on maha, joka pömpöttää. Ja takapuoli, joka on hölmönmallinen ja iso. Kun olen käynyt kampaajalla ja laittanut itseni ja pukeudun tyylikkäästi, olen ihan mukiin menevä. Osaan pukeutua vaatteisiin, jotka sopii mun kropalle, mikä tekee ulkonäköön paljon. Kasvot ei ole mitkään kauniit, mutta kevyellä asiallisella meikillä niistä saa ihan ok:t.

pidä itseäni kauniina, mutta minulla on minua pukevia erikoisia vaatteita, joita kehutaan paljon ja pidän huolen itsestäni. Laitan hiuksia ja meikkaan, joten yleisilmeeni on huoliteltu ja se riittää minulle, yli nelikymppisenä on muutakin ajateltavaa kuin ulkonäkö.

itseäni kauniina.

Ylipainoa vielä reilu 10kiloa, 11olen saanut jo pois, mutta silti eilen tuli itku kun olin mekkoa etsimässä häihin.

Kotona on mekko kokoa 44 joka tippuu päältä, kaupassa ei yksikään 44mekko mennyt kiinni :(

Kyllä alkoi niin vituttaa että kauheen työn olen tehnyt, ravannut jumpassa 3-4kertaa viikossa ja koittanut syödä terveellisesti ja missään ei näy tulosta! :(



Kyllä mä meikattuna kasvoista olen kaunis, mutta kaulasta alaspäin en tykkää yhdestäkään kohdasta mun kropassa :(

Joinain päivinä, joissain vaatteissa, joissain tilanteissa olen tosi tyytyväinen ulkonäkööni, ajattelen näyttäväni kivalta ja seksikkäältä.



Toisina päivinä olen aivan itkun partaalla siitä miten hirveältä ja rupsahtaneelta näytänkin.



Tänään on sellainen päivä että jo näin klo 10:17 olen ehtinyt tuntea kumpiakin tunteita ulkonäöstäni.

Nuorempana kovinkin nätti ja näpsäkkä.



Nyt 40+ olen enää ok.