Olen 19-vuotias äitipuoli. Kysyttävää?

Entä mies?

Minkä ikäiset lapset?

Entä mies?

Mies on 25, vain yksi lapsi, 8 kk.

noin nuorena?



Pidätkö miehesi lapsesta?



Hoidatko häntä mielelläsi?

mies on eronnut lapsensa äidistä?

susta tuntuu olla äitipuoli?

Oletko vielä tavannut miehesi lasta?

Kauan olet ollut miehen kanssa?

Kohta vuoden, viime syksynä/loppukesästä alettiin seurustella.

Miltä sinusta tuntuu olla äitipuoli

noin nuorena?

Pidätkö miehesi lapsesta?

Hoidatko häntä mielelläsi?

En osaa ajatella itseäni äitipuolena, tuntui hassulta kirjoittaa sitä otsikkoon ja pidän pahana jos kaverit tai jotku muut sanovat edes leikillään minua äitipuoleksi. Vaikka totuushan se on, mutta se kuulostaa aika pahalta ainakin näin 19-vuotiaan korvaan.

Lapsi on ihan kiva. Kiltti, ei itke turhia ja on tosi iloinen. Mutta se on mulle ihan niinkuin kenen tahansa muunkin lapsi, ei mulla ole häneen mitään vahvaa tunnesidettä.

En hoida lasta yksin, mutta kun hän on isänsä luona, niin tottakai autan hoitamisessa. Tykkään lapsista ja minusta on kiva touhuta myös tämän lapsen kanssa, mutta tottakai mieltä vähän kaivelee aina se, että lapsi on mieheni ja jonkun toisen naisen.

Miksi

mies on eronnut lapsensa äidistä?

He seurustelivat pari kuukautta ja erosivat jo ennenkuin mies sai tietää naisen olevan raskaana. En tiedä kovin tarkkoja yksityiskohtia heidän suhteestaan tai erostaan, mies ei puhu siitä koska tajuaa varmaan etten halua kuulla. Mutta ilmeisesti ero oli ihan "normaali", eivät vain sopineet toisilleen.

susta tuntuu olla äitipuoli?

Tähän vastasinkin jo.

Oletko vielä tavannut miehesi lasta?

Olen, monesti. Lapsi on paljon isänsä luona ja itsekin pääasiassa asun siellä. Minulla on myös oma asunto, tai no kimppakämppä kaverin kanssa, mutta olen harvoin siellä, joten tuntuisi typerältä lähteä sinne silloin kun lapsi on isänsä luona.

Haluatko olla loppuelämäsi äitipuoli? Pystytkö jakamaan kotisi "vieraan" lapsen kanssa, jos muutatte joskus miehen kanssa yhteen?

Jos aloitte seurustella syksyllä tai loppukesästä, lapsi on nyt 8 kk, niin lapsihan oli tuloillaan jo silloin kun aloit seurustella miehen kanssa? Missä vaiheessa sait tietää asiasta?

Haluatko olla loppuelämäsi äitipuoli? Pystytkö jakamaan kotisi "vieraan" lapsen kanssa, jos muutatte joskus miehen kanssa yhteen?

Itseasiassa ollaan muuttamassa yhteen, tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä, mutta heti kun kämppis löytää uuden asunnon, irtisanomme sen ja muutan miehen luokse. Eli toivottavasti pian, syksyllä viimeistään. Ja kyllä, olen valmis "jakamaan" kotimme tämän lapsen kanssa, joka käy isänsä luona ehkä kerran tai kaksi viikossa.

Jos aloitte seurustella syksyllä tai loppukesästä, lapsi on nyt 8 kk, niin lapsihan oli tuloillaan jo silloin kun aloit seurustella miehen kanssa? Missä vaiheessa sait tietää asiasta?

Olimme tapailleet pari viikkoa, kun mies kertoi minulle. En sinänsä pitänyt isona asiana, en halunnut ajatella asiaa, en osannut tuolloin vielä edes odottaa että meidän suhteestamme tulisi näin vakava.

Missä väleissä olet lapsen äidin kanssa?

Mutta oletko ajatellut, että ehkä lapsi vanhempana tulee olemaan isällään vaikka viikko-viikko systeemillä, silloin lapsi on täysin mukana arjessanne. Nythän se ei tunnu missään, kun lapsi käy "kylässä".

Itse tulin äitipuoleksi 20-vuotiaana ja kokemuksesta tiedän sanoa, että välillä on vaikeampaa ja välillä todella rankkaa. Muistakaa sopia pelisäännöt arkeenne. Teillä on ehkä helpompi asetelma, koska olet ollut alusta asti mukana. Minä kiilasin väliin ja ylimääräiseksi mieheni ja lapsensa elämään.

Missä väleissä olet lapsen äidin kanssa?

En hyvissä, hän ei voi sietää minua. En itsekään hänestä pidä, mutta olisi kiva jos voisi tulla juttuun, tervehtiä kun törmää kadulla jne, mutta ei. Hän myös levittelee juttuja minusta selkäni takana.

Mutta oletko ajatellut, että ehkä lapsi vanhempana tulee olemaan isällään vaikka viikko-viikko systeemillä, silloin lapsi on täysin mukana arjessanne. Nythän se ei tunnu missään, kun lapsi käy "kylässä".

Itse tulin äitipuoleksi 20-vuotiaana ja kokemuksesta tiedän sanoa, että välillä on vaikeampaa ja välillä todella rankkaa. Muistakaa sopia pelisäännöt arkeenne. Teillä on ehkä helpompi asetelma, koska olet ollut alusta asti mukana. Minä kiilasin väliin ja ylimääräiseksi mieheni ja lapsensa elämään.

Olen ajatellut. Mutta luulen, että se olisi minulle jatkossakin ok, että lapsi on isänsä luona, koska todellakin, olen koko ajan ollut mukana tässä arjessa ja lapsi on nyt osa myös minun elämää. Vaikka pitkään yritin kieltää sitä itseltänikin. Enemmän minua häiritsee ajatus siitä, että jos saamme miehen kanssa yhteisen lapsen, hän ei koe sitä ensimmäisen lapsen -kokemusta minun kanssani.

mieheksi? eikö olisi kannattanut palauttaa treenaamaan isukkina oloa!