Ambulanssi haki just mieheni

siis sellaisella osastolla, mihin tuodaan porukkaa ambulanssilla. Oli ihan käsittämätön juttu ja ollaan sitä ihmetelty jälkikäteenkin monesti.

mutta jos on tähystetty vatsalaukku ja pohjukaissuoli, niin siinä kai olisi pitänyt näkyä (tai sitten ei).



Mutta keliakia ei kyllä tuota sekavuutta selvitä, jos ei syynä ole sitten todella paha anemia ja nestehukka tms. tilanne.



- täällä toinen aikuisena keliakiadg:n saanut -

Minulta kuoli lapsi tänä vuonna ja olin ekat kaksi viikon AIVAN shokissa. Ja tein juuri kaikenmaailman outoja juttua akuutin surun keskellä, kun en vaan tajunnut vielä asiaa. Se on elimistön keino selviytyä rankoista asioista eli esim. kakun leipominen on aivan normaalia! Sitä kun joku ehti jo epäillä ja syytellä provoksi..Te jotka luulette tämän ap:n olevan provo, niin poistukaa ketjusta. Ap tarvitsee nyt tukea ja asiallisia kommentteja.



Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin ja koita nukkua. Jos et saa nukuttua, niin kerro se huomenna sairaalassa. Voit tarvita rauhoittavia. Siis jos tulee uniongelmia stressin takia tällaisessa tilanteessa. Itse söin rauhoittavia lapseni kuoleman jälkeen noin viikon ja sitten satunnaisesti heikkoina hetkinä.



Tsemppiä ja jaksamista ap, nyt miehesi on kuitenkin parhaassa hoidossa!

otetaan näyte, jos näkyisi 100varmasti tähystyksessä? En vielä ole kovin 'sisällä' tässä keliakiassa, mutta varmaan yhdistettynä nestehukkaan ja erilaisiin puutetiloihin voisi nuppi mennä ihan sekaisin?

T. Edellinen alle 1kk keliakiadiagnosoituna ollut anemiasta ja ripulista kärsinyt

Mieti omalle kohdallesi: poikasi vietäisiin sairaalaan, mutta miniä ei soita sinulle! Aika kurjalta tuntuisi.

Oletko muuten ap, soittanut sinne yksityiselle ja pyytänyt kopioita kaikista testeistä? Ei tarttis uudestaan tähystää jne.

Mieti omalle kohdallesi: poikasi vietäisiin sairaalaan, mutta miniä ei soita sinulle! Aika kurjalta tuntuisi.

Soita.

niin koepaloissa tsekataan aina rutiininomaisesti keliakia.

Voimia sinulle, epätietoisuus on aina raskasta. Hyvä, että miestäsi nyt tutkitaan perusteellisesti. Kun syy löytyy, on helpompi lähteä sit hoitamaan.



Mulle tuli mieleen, että borrelioosi voisi myös aiheuttaa tuollaista. Tiedätkö onko miestäsi joskus purrut punkki? Se voi olla tapahtunut vuosiakin sitten, vaikka nuo oireet ovatkin vasta nyt tulleet.

Tästäkin tulee nyt kolme vuotta, kun mieheni sai yhtäkkiä aivoinfarktin. Muistan edelleen sen päivän, kun kävimme muutamassa kaupassa ja hän oli jotenkin omituinen. Ei puhunut, käveli vaan perässäni ja oli kuin omissa ajatuksissaan. Kotona yhtäkkiä raivostui ilman mitään syytä ja hetken päästä ei meinannut pysyä pystyssä. Soitin ambulanssin kun luulin, että hän menettää tajunsa.

Siinä hetkessä ei asioita oikein tajunnut, vaan vasta jälkeenpäin ymmärsi, miten vakavia oireita hänellä oli. Ei puhunut, ei pystynyt pukeutumaan, ei käsittänyt mitä hänelle sanotaan. Olin ihan ihmeissäni ja järkyttynyt.

Ambulanssi meni, jäin 6kk ikäisen vauvan kanssa kotiin ja ajattelin, että nyt miestä tutkitaan enkä voi muuta kuin odottaa. En halunnut huolestuttaa ketään "turhaan" joten en moneen tuntiin soittanut kellekään. Miehen suku oli etäistä joten siksikin oli vaikea soittaa, enkä tiennyt mitä sanoa. Olin kuin puulla päähän lyöty, onneksi oli vauva kuin lohtuna sylissä ja pitämässä rutiineja yllä.

Aivoinfarkti se tosiaan oli, alkuun melko lievä. Jossain ensimmäisessä kuvauksessa ei näkynyt mitään, toisessa näkyi tukos. Mies oli Strokessa, josta siirtyi muutaman päivän kuluttua vuodeosastolle. Siellä hän saikin yllättäen uuden infarktin, joka teki lisävaurioita, ja oli Strokessa muutamaan otteeseen. Yhteensä kolmisen kuukautta hän oli sairaalassa, suurimman ajan kuntoutusosastolla Laakson sairaalassa.

Infarkti aiheutti vaurioita vasemmalla aivopuoliskolla, erityisesti kielellisillä alueilla. Kävely palautui jo viikossa, oikea käsi lähti hitaasti kuntoutumaan aivan liikkumattomasta kömpelön ja siitä koko ajan paremmaksi. Nykyään oikea käsi on suunnilleen yhtä vahva ja näppärä kuin vasen.

Lääkärien ja puheterapeuttien mukaan miehelläni on yksi vaikeimmista afasioista, joita he ovat hoitaneet, eli hyvin moninaisia kielellisiä vaikeuksia. Hän on saanut nuoren ikänsä takia todella intensiivistä fysio-, toiminta- ja puheterapiaa, ja onkin edistynyt huomattavasti. Nyt enää kolmen vuoden päästä suurta parannusta ei kuitenkaan tapahdu, koska kuntoutus on tehokkainta pian infarktin jälkeen. Edelleen hän tekee silti puheterapiatehtäviä, haluaa opiskella uudestaan englantia ja jumppaa kättään.

Alle vuosi infarktin jälkeen hän sai ajokorttinsa takaisin, kun lääkäri oli antanut lausunnon, näkö oli testattu ja hän ajoi autokoulussa inssiajon.

Reilu vuosi infarktin jälkeen yhtäkkiä myönnettiin täysi eläke, vaikka mies vielä haaveili töihin paluusta. Onneksi kuntoutusta jatkettiin yli kaksi vuotta, koska se on ollut arjen kannalta selviytymisessä todella tärkeää. Ette uskokaan, miten iso merkitys on sillä, että ihminen tajuaa kellonajat, päivämäärät, ymmärtää kauppalistan, osaa sanoa oman sotunsa ja sähköpostiosoitteensa, muistaa pankkikortin tunnusluvun ja lapsensa nimen. Tällaisia asioita hän ei osannut reilu pari vuotta sitten.

Edelleenkään hän ei ymmärrä, kun sanotaan vasen tai oikea, täytyy osoittaa minne päin. Ylös ja alas, äiti ja isä, sinun ja minun, joulu ja juhannus jne ovat tyypillisiä sanoja, jotka menevät sekaisin. Hänen täytyy laskea ykkösestä ylöspäin, että hahmottaa numerot. Kuukaudet menevät ihan sekaisin eikä hän muista nimiä.

Kaikesta huolimatta hän pärjää oikein mainiosti. En ole enää vuoteen soitellut hänen puolestaan asioita, hän hoitaa nykyään puhelutkin itse sekä käy pankissa, vakuutusyhtiössä, autokorjaamossa, lääkärissä jne ja saa asiansa sanottua. Moni tuntematon ei välttämättä huomaa, että hänellä on afasia.

Tällaista kuuluu nykyään tämän ap:n perheeseen. :)

Kiitos kun kävit päivittämässä ap :) Ko. oireet nähdessään ehkä joku reagoi tämän luettuaan himpun nopeammin...

Hienoa kuulla että mies voi paremmin! Tsemppiä teille ja upeeta kesää!

Siis ihminen oikeesti tulee vauvapalstalle kirjoittelemaan tuollaisessa tilanteessa? En usko sanaakaan ...jos on totta niin prioriteetit aivan sekaisin.

Ei tilanteen vakavuutta tajua heti...

[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 01:29"]

Ei tilanteen vakavuutta tajua heti...

[/quote]

Ei niin, se on se paniikkireaktio myös. Uskokaa huviksenne: kriisitilanteessa saatatte toimia ihan päättömästi, vaikka olisitte arjessa mimmoisia selviytyjiä hyvänsä. Kun tajuatte tämän, ehkä palaudutte sitten tosipaikassa nopeammin toimintakuntoon.

Joten muistutan nyt siitä, mitä sairaalakaveri kiroili, hänellä kanssa pienehköt lapset. Eli: jos alat tuntea aivo-oireita, älä helvetissä mene suihkuun ennen kuin soitat ambulanssin, vaikka olisikin tukka likainen ja noloa sairaalassa olla likaisena. Älä mene suihkuun sen jälkeenkään, kun olet soittanut...

ja olen hiukan päälle 30 vuotias,terveellset elämäntavat omaava nainen,ei mitään riskitekijöitä.

Kyllä elämä potkii,pienet lapset ja kaikki.Eikä meillä todellakaan soiteta anoppia eikä äitiä hoitamaan lapsia..

että saitte diagnoosin! Toipumista ja hyvää sairaalavierailua!

ja olen hiukan päälle 30 vuotias,terveellset elämäntavat omaava nainen,ei mitään riskitekijöitä.

Kyllä elämä potkii,pienet lapset ja kaikki.Eikä meillä todellakaan soiteta anoppia eikä äitiä hoitamaan lapsia..

eikä tiedetä milloin se on ollut.Olen käyttänyt e-pillereitä 15 v sitten,infarkti voi olla siltä ajalta.Olen myös saanut lapsettomuushoitoja eli hormoneja joutunut käyttämään.

se, joka aikaisemmin jo kertoi miehensä saaneen kaksi vuotta sitten aivoinfarktin ja kuivuminen oli osasyy. Tapahtui kovilla helteillä ja mies ollut auringossa juomatta varmaan seitsemän tuntia (merellä, joten ei tajunnut kuivumista). Teillä tietysti tuo ripuli.



Mies on toipunut infarktista täydellisesti, palasi työelämään pari kuukautta kohtauksen jälkeen.



Voimia teille!

toivottavasti ei tarvtse ottaa osaa:( oireet kuulostavat todella ikävälle.