8v ei välitä kavereista, viihtyy kotona perheen kesken
Pelaa pleikkaa, rakentelee jne. Jos joku kaveri tulee hakemaan on ihan ärtyneen oloinen. Viipyy ulkona pienen aikaa ja tulee takas. Tai sanoo, että tänään mä en sit enää mee jos joku hakee.
Koulussa viihtyy pakosta jossain seurassa, kun ei ikäänkuin ole soveliasta olla yksin. Luulen että sosiaalinen paine ajaa seuraan enemmän kuin oma tahto. Sanoo et haluaa olla kotosalla, eikä halua muuta seuraa? Tämmöinen on aina ollu, mitä mieltä ootte? Itteä vähän mietityttää.
Kommentit (34)
kokee sen lähinnä rasittavaksi, kuten kaikki sosiaaliset suhteet. Koulussakin menee hommat tappeluleikeiksi ja painintapaiseksi, josta tulee sanomista. Ihan kuin ei osaisi olla muiden kanssa, tai sitten stressaantuu tästä sosiaalisesta velvoitteesta niin että vain riehuu. Älyllisesti normaali lapsi, joillain osa-alueilla jopa keskimääräistä älykkäämpi.
ap
Onko sisaruksia?
En mä tiedä tarvitseeko tuollaisesta huolestua, en muutenkaan tajua miksi kaikkien pitäisi olla just samalla tavalla just yhtä sosiaalisia. Kyllä maailmassa on tilaa hiljaisemmillekin ja omissa oloissaan viihtyville.
tai perheneuvolaan. On kuitenkin myöhempää elämää ajatellen tärkeää, että lapsi osaa muodostaa ystävyyssuhteita ja viihtyy kavereiden kanssa.
Meillä on vähän samanlaista ongelmaa ollut lapsen kanssa. Hänen sosiaaliset taidot on tutkimuksissa todettu huonoiksi ja saa apua siihen.
Hänellä on nykyään pari hyvää ystävää joiden seurassa viihtyy ulkona. On tosin tosi valikoiva kavereidensa suhteen. Hänestä tuntuu olevan moni huolissaan. Me vanhemmat ei niinkään. Minusta on parempi, että ei lähde toisten mukaan hölmöilyihin ja katsoo kenen kanssa kaveeraa.
ihan minulta lapsena. Pitää vain ymmärtää se, etteivät kaikki (lapsetkaan) ole sosiaalisia. Minä en ole sitä vieläkään vaan viihdyn parhaiten kotona perheen kesken ja ahdistun jos tulee vaikka vieraita (ja ei, minulla ei ole minkäänlaisia mt-ongelmia tms.).
Toki sinun kannattaa kannustaa lastasi muiden pariin, mutta pakottaminen saattaa olla vähän liikaa. Kyllä tuon ikäinen itse hakeutuu kavereiden seuraan kun siltä tuntuu =)
Olen aina ollut samanlainen. Vihasin tilanteita joissa jouduin olemaan tekemisissä muiden lasten tai aikuisten kanssa saati vielä puhumaan. Vihasin pienenä ääntä ja puhumista, ja ihmettelin miksei ihmiset voi olla hiljaa. Sukujuhlat ja vierailut olivat yhtä painajaista, varsinkin kun koko suku on hyvin sosiaalista ja "lämmintä" sakkia.
En osaa sanoa mistä tämä johtuu. Vanhempani ovat aina kohdelleet minua hyvin ja ovat itse hyvin sosiaalisia ja puheliaita. Olen aina ollut hyvin paljon ihmisten kanssa tekemisissä enkä ole koskaan ollut mikään erakko vaikka sitä olisinkin halunnut. Vanhempani tottakai huomasivat jo hyvissä ajoin saman kun sinä, eli viihdyn yksikseni "normaalia" enemmän ja tästä johtuen he väkisin yrittivät väkisin saada minua muiden lasten pariin ja leikkeihin ja hankkimaan minulle sosiaalisia kokemuksia. Tämä aiheutti pelkästään sen että lopetin vahempieni kanssa kulkemisen aikaisessa vaiheessa ala-astetta. En suostunut lähtemään heidän kanssaan kauppaan tai kyläilemään.
Olen juuri täyttänyt 28 vuotta eikä mikään ole muuttunut. Vihaan ihmisiä ja puhumista ehkä jopa enemmän, haluan olla yksin ja rauhassa. Opiskelen yliopistossa ja teen samalla työtä isossa yrityksessä ja joudun siis pakosti olemaan muiden ihmisten kanssa paljon tekemisissä. Mutta teen kaiken tämän vain koska tiedän ettei paljon muita vaihtoehtoja ole. Jostain täytyy rahaakin saada. En ole koskaan osallistunut yrityksen pikkujouluihin tai kesäjuhliin koska hermoni eivät kestä sitä meteliä ja ihmistungosta. Kaikkein eniten haaveilen pienestä mökistä keskellä metsää jossa voisin olla täysin omavarainen...kaukana kaikista muista.
Vierailija kirjoitti:
Kun eivät ole niin lapsellisia enää. Samoin teini-ikäisten ja aikuisten kanssa pärjää hyvin ja viihtyy. Oman ikäiset tuntuvat kuulemma kovin lapsellisilta.
ap
Hän oli siis lapsiAikuinen 8-vuotiaana ..
Ite oon 11v samanlainen. Ei siitä kai mitään haittaa ole? Jos ei viihdy kavereiden kanssa onks sit pakko olla niitten kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä kotona jotain ongelmia, jos noin? Normaali= keskiverto lapsi haluaa tuossa iässä kyllä tehdä muutakin kuin nysvätä kotona?Siis ihan hyvällä mielellä kysyn, enkä halua vihjata mitään.
Itse olin samanlainen, mulla oli huono itsetunto, koska sain selkääni ja lisäksi olin huolissani vanhempieni suhteesta. Heillä oli jotain riitaa. Lisäksi oli ns. korvessa kasvatettu, enkä ymmärtänyt ollenkaan kavereiden intressejä asioihin, jotka eivät mua kiinnostaneet.
Samanlainen olen kyllä vieläkin...Voi olla kyllä, että lapsesi on lahjakkaampi kuin ne muut ja heillä ei ole mitään tarjottavaa hänelle tavallaan..
Ei kai se nyt kotona viihtyisi jos siellä ongelmia olisi. Päinvastoin. Kavereillaan viihtyy ihmiset joiden kotona on huonot olot eikä siellä voi olla. Minulla on ihan samanlainen poika. Sillä on asperger. Tykkää ihmisistä hetken, mutta mieluiten on kotona ja puuhailee omiaan. Ei tykkää käydä missään ja palautuu nopeasti aina kotiin jos jossain on.
Ei kaikki välittäneet kavereista. En minäkään enkä edellenkään välitä. Ärsyttäviä inisijöitä.
Hän päättää itse. Ei saa pakottaa väkisin väärän kaverin kanssa. Hän sopii itse kaverin kanssa. Ärtyneenä ei hyvä tavata tuttuja. Miksi ei voi sitten olla kotona ja lähistöllä. Koulussa on tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
käytössä ja tv.n katselussa?
Olisiko vain niin kiinnostunut pelaamisesta, että se menee kavereiden ohi?
Onko lapsi ainoa lapsi? Oletteko te vanhemmat sosiaalisia, käyttekö kylässä, käykö teillä vieraita?
Oletko puhunut asiasta neuvolassa, eskarissa, koulussa?
Älä nyt innostu. Jokainen lapsi on yksilö, koulu tasapäistää jo aivan tarpeeksi. Kun lapsi on tyytyväinen niin kaikki on hyvin.
On ihan ok. Mun lapsuudessa 1980-luvulla sitä ei sallittu, opettaja ja koulupsykologi pakottivat seurallisuuteen.
Minäkin tuota patistelua välillä oon harrastanut, mutta huomaan että vaikutus useimmiten on päinvastainen kuin mitä toivoin. Joten on pienempiä aikoja kerrallaan. Silloin tällöin miten huvittaa. Miksi pakottaa?