8v ei välitä kavereista, viihtyy kotona perheen kesken

kavereiden kanssa ja on suosittukin, mutta viikonloppuisin selvästi haluaa enemmmän "vetäytyä". Ehkä kaipaa lepoa siitä viikon sosiaalisuudesta.

rasituin kavereien seurasta, kivointa oli touhuta yksin. Nykyäänkin viihyn yksin parhaiten, tai oman perheen kanssa. Kuitenkin tulen toimeen kaikkien kanssa. Eivät kaikki van voi olla yhtä aktiivisia muien ihmisten seuran suhteen.

on turhankin paljon kavereitten luona. Koko ajna ois menossa.

käytössä ja tv.n katselussa?



Olisiko vain niin kiinnostunut pelaamisesta, että se menee kavereiden ohi?



Onko lapsi ainoa lapsi? Oletteko te vanhemmat sosiaalisia, käyttekö kylässä, käykö teillä vieraita?



Oletko puhunut asiasta neuvolassa, eskarissa, koulussa?

esikoinen todella arka ja ujo, ei oikein osannut ottaa kontaktia kavereihin.

Mutta koulun aloitettuaan on sosiaalistunut ihan mielettömän paljon, ja nyt kavereita onkin aika suuri määrä, viikonloppuisinkin kyläilee puolin toisin luokkakavereiden kanssa ja myös naapurin lapset on hyviä leikkikavereita. Läksyt kun on tehty niin alkaa puhelin piristä, milloin lähdetään metsään tai milloin leikkarille yms. :)



Ap:ta kyllä kannustaisin enemmän rohkaisemaan poikaa, tuossa iässä kuitenkin jo luodaan niitä pidempiaikaisempiakin kaverisuhteita. Toki poikkeuksia on..

Riippuu tietysti paljon vanhemmistakin kuinka sosiaalista elämää viettävät että millaiset mallin lapselle antavat.

Nyt isompana kaikkea muuta. Aina menossa ja paljon kavereita. muistan kun tytär ei halunnut esikouluun, kävi jonkun aikaa. Vaikeeta oli käydä siellä, isänsä sanoi ,miksi pitää mennä kun sinä olet kotona. Olin silloin kotona perhe päivähoitajana. Samainen tyttö on nyt päivähoitoalalla.

kannattaa kyllä ainakin seurailla käyttäytymistä. Tuollainen lapsi joutuu helposti kiusatuksi.



Ja kiusattu on mieluummin yksin kuin kiusattuna, joten kannattaa miettiä sitä muna/kana-asiaakin.

Onko teillä kotona jotain ongelmia, jos noin? Normaali= keskiverto lapsi haluaa tuossa iässä kyllä tehdä muutakin kuin nysvätä kotona?Siis ihan hyvällä mielellä kysyn, enkä halua vihjata mitään.



Itse olin samanlainen, mulla oli huono itsetunto, koska sain selkääni ja lisäksi olin huolissani vanhempieni suhteesta. Heillä oli jotain riitaa. Lisäksi oli ns. korvessa kasvatettu, enkä ymmärtänyt ollenkaan kavereiden intressejä asioihin, jotka eivät mua kiinnostaneet.



Samanlainen olen kyllä vieläkin...Voi olla kyllä, että lapsesi on lahjakkaampi kuin ne muut ja heillä ei ole mitään tarjottavaa hänelle tavallaan..

Ei tuon ikäinen lapsi oikeasti halua nyhvätä kotona, jos kavereita on tarjolla. Oli sitten kuinka älykäs lapsi tahansa. Korvaani kalahti tuo, että kavereiden kanssa tulee pulmia, painimista ym. Lapsesi tarvitsee tukea sosiaalisissa taidoitta. Vielä ehtii :) Olethan jutellut opettajan kanssa, miten koulussa kavereiden kanssa ja ryhmässä sujuu???

Omaa valtavan hyvän mielikuvituksen, yksin ollessaan lukee paljon, rakentelee kaikenmaailman koneita, keksii seurapelejä muulle perheelle pelattavaksi jne. On tyytyväinen elämäänsä näin ja selkeästi sellainen "oman tiensä kulkija", fiksu ja "kiltti" pieni mies.



On toki kontakteja ikätovereihin, mutta huomaan että ei niistä paljon mitään saa. Ja pakottamisesta ei mitään hyvää seuraa lapsen itsetunnolle, joten olen pikkuhiljaa taipunut ajattelemaan, että teen karhunpalveluksen lapselle, jos jatkuvasti yritän ohjata olemaan sosiaalisempi..



Ja emme ole mikään ongelmaperhe, aivan tavallinen perhe, jolla myös kaksi "normaalin sosiaalista" lasta. Eli kun joku täällä vihjasi, että jotain mätää on oltava, jos lapsi viihtyy paljon itsekseen. Ei se ole niin yksioikoista - me ihmiset ja lapset olemme erilaisia!

Meilläkin muut lapset on normaalisosiaalisia. Emme ole päihdeongelmaperhe, emme asu 'slummissa' jne. Olen koittanut myös ohjata toisten seuraan mutta kun siitä seuraa vaan suurempi vetäytyminen omiin oloihin, niin ei auta.



Juttelee mielellään kaikkien kanssa, ei ole arka, mutta leikkiminen on ongelma. Lapsi viettää aikaa mielellään toisten kanssa jos saa fillaroida, potkulautailla ja puistossa touhuta. Mutta EI LEIKKIÄ varsinaisesti. Sotaleikit ei kiinnosta ja kaikki ikäisensä täällpäin menevät sotaleikkejä tai metsästysleikkejä. Ne eivät kiinnosta ja heti kun niihin ajaudutaan, poika irrottautuu seurasta ja tulee kotiin.



ap.

Kun eivät ole niin lapsellisia enää. Samoin teini-ikäisten ja aikuisten kanssa pärjää hyvin ja viihtyy. Oman ikäiset tuntuvat kuulemma kovin lapsellisilta.



ap

sosiaalisuutta ja sellaiset "päällepäsmärit", kovaääniset itsensäesilletuoja-lapset ovat ns. normaaleja. Tämä johtuu siitä, että näitä piirteitä arvostetaan tänä päivänä työelämässä. Jos joku on rauhallinen, hiljainen, filosofoija, hänessä on mukan heti jotain vikaa. Niin kuin tässäkin ketjussa joku aikaisemmin jo kehotti viemään psykologille. Jos lapsi on normaalista perheestä, kyllä hän voi olla ihan niin hiljainen ja oma persoonansa kuin haluaa. Kannattaako tehdä ongelmaa asiasta, jota ei ole?

Ei tuon ikäinen lapsi oikeasti halua nyhvätä kotona, jos kavereita on tarjolla.

Hei, me ihmiset olemme erilaisia, ja toiset ihan oikeasti haluavat olla yksin mieluummin kuin yhdentekevien kavereiden kanssa. Minä olin sellainen lapsena ja olen sitä edelleen. Lapseni on aivan samanlainen, enkä ole siitä tippaakaan huolestunut enkä ole viemässä häntä psykologille, koska hän osaa olla toisten kanssa tarpeen tullen. Hän on siis sosiaalinen, mutta ei seurallinen.

kehoitat lasta välillä menemään leikkeihin mukaan ettei jää ns ulkopuoliseksi, koska jossain vaiheessa kaverit sitten tulevat tärkeiksi. Kaikki ei ole samanlaisia ja ei tuo nyt mielestäni mikään psykologin asia ole jos toinen viihtyy itsekseenkin. Katso vain ettei liikaa vaan pelaa ja kasto telkkua.

Olin itsekin tuollainen.



Tietenkin voisit pakottaa lastasi leikkimään muiden kanssa ja katsoa mitä siitä syntyy, ikäänkuin kokeeksi meille.

Omat vanhempani eivät koskaan pakottaneet minua ja sain olla vapaasti omassa huoneessani kirjojen ja sarjakuvien sekä videopelien äärellä. Tosin saksassa tuohon aikaan konservatiivit eivät kovin hepposin perustein lapsia laskeneet kadulle "katulasten" pariin, sillä sieltä oppii haitallisia sosiaalisia ilmiöitä kuten esimerkiksi huumeet...

Patistelen häntä välillä kysymään kavereita ja hän tekeekin niin mutta ei sitten jaksa enemmälti olla. Hetken leikkivät yhdessä, sitten oma poika alkaa kaivata rauhaa ja yksinoloa ja toinen alkaa tuntua riesalta. Saattaa mennä lueskelemaan itsekseen tai sanoa minulle hiljaa että toivoisi kaverin jo lähtevän omaan kotiin.



Kaikki ei ole yhtä seurallisia vaan osa kaipaa enemmän yksinoloa. Itsekin olen sellainen ja siksi ymmärrän poikaani. Jos omat mielenkiinnon kohteet on sellaisia että niitä voi toteuttaa parhaiten yksin, toinen on silloin ylimääräinen kuvioissa. Meidän luokalta elämässään pisimmälle päässeet olivat monet itsekseen viihtyviä lukutoukkia, jo kouluaikoina itsenäisiä ja muista riippumattomia. Kaduilla pörräävät seuralliset jengiytyjät eivät ole niin menestyviä nyt ja osa on ihan alkkiksia.

Patistelen häntä välillä kysymään kavereita ja hän tekeekin niin mutta ei sitten jaksa enemmälti olla. Hetken leikkivät yhdessä, sitten oma poika alkaa kaivata rauhaa ja yksinoloa ja toinen alkaa tuntua riesalta. Saattaa mennä lueskelemaan itsekseen tai sanoa minulle hiljaa että toivoisi kaverin jo lähtevän omaan kotiin.



Kaikki ei ole yhtä seurallisia vaan osa kaipaa enemmän yksinoloa. Itsekin olen sellainen ja siksi ymmärrän poikaani. Jos omat mielenkiinnon kohteet on sellaisia että niitä voi toteuttaa parhaiten yksin, toinen on silloin ylimääräinen kuvioissa. Meidän luokalta elämässään pisimmälle päässeet olivat monet itsekseen viihtyviä lukutoukkia, jo kouluaikoina itsenäisiä ja muista riippumattomia. Kaduilla pörräävät seuralliset jengiytyjät eivät ole niin menestyviä nyt ja osa on ihan alkkiksia.

jo kouluaikoina itsenäisiä ja muista riippumattomia.

Minusta on hyvä asia, että ei ole kavereista riippuvainen. Osaa tehdä asioita yksinkin. Tietynlainen itsenäisyys saattaa pitää loitolla monesta ikävästä asiasta, johon tiiviin kaveriporukan kanssa ajautuisi. Tällaisia kokemuksia minulla on lähipiiristä.

On myös itsenäinen henkisesti. Ei tee mitä tahansa toisten mukana. Vaaralliset jutut on jääneet vähemmälle, esim. liian vaarallisissa paikoissa kiipeily jne.