Mitä parisuhteen tauon aikana pitäisi tehdä suhteen eteen?

t. ap

ei ole kokemusta asumuserosta, mutta muunlaisesta parisuhteen tauosta. Tapailin silloin toista miestä ja pohdin omaa suhdettani miesystävääni ja parin kuukauden päästä totesin, että tapailemani mies osoittautuikin ihan sopimattomaksi ja niitä asioita, mitkä parisuhteessani vaivasivat, aloin katsoa toisesta näkökulmasta. Palasimme miesystävän kanssa yhteen. Hän oli tehnyt tahollaan samoin.

että tauko on oikeasti merkinnyt suhteen loppua. Palataan yhteen, yritetään väkinäise3sti hetki ja sitten erotaan lopullisesti.

Minusta tauon aikana kumpikaan ei seurusrtele ainakaan toistensa kanssa, ei ole toiselle tilivelvollinen, pohtii läpi mitä virheitä on parisuhteessa tehnyt, haluaako palata yhteen jne. Harkinta-aika tai aikalisä on minusta parempi nimitys kuin tauko, konkreettisempi.

Mielestäni siinä pitäisi molempien miettiä suhdetta, mitä yleensäkin haluaa yms. Se aika pitäisi käyttää hyödyllisesti tilanteen selvittämiseen, itsensä kanssa. Ajatella samalla onko ikävä toista oikeasti vai onko vaan ikävä parisuhdetta, onko parempi olla yksin....

Aihe on meidänkin perheessä ajankohtainen. Eropaperit toimitettu eteenpäin perjantaina.



Itse olen ajatellut että tavallaan rauhoitun eron aikana. En halua treffailla uusia miehiä. Haluaisin keskittyä vain lapsiin, omaan itseeni ja työhöni. En varmaankaan tule treffailemaan tulevaa ex:ää. Varmaan tulen eron aikana käymään keskustelemassa jonkun ammatilaisen kanssa, jotta saan pääni selväksi siitä mitä oikeasti haluan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että lopullinen ero kyllä tulee. Aika näyttää...

ainakin mieltää tauon niin, että sen aikana saa tapailla /paneskella muita naisia minkä ehtii.

et tauona aikana on tarkoitus löytää itsensä ja irrottautua suhteesta "ulkopuoliseks", jotta pystymään katsomaan tilannetta objektiivisemmin.



Kokeilla onko sittenkin parempi olo itsensä kanssa vai täydentääkö se kumppani kuitenkin huonoistakin puolista huolimatta.

havainnoida omia tuntemuksia. Miltä yksinolo tuntui, oliko se mitä halusi. Sai myös pohdittua rauhassa mitä suhteessa oli tapahtunut, mitä muutosta toivoi, omia tehtyjä virheitä yms.



Tapasimme viikoittain ja juttelimme.



Kolmen kuukauden erilläänolon jälkeen palasimme yhteen.

että molemmat ovat halunnet tauolle, vai että molemmat on halunneet päättää suhteen, vai että toinen on halunnut tauolle ja tonen päättää suhteen?

kumpikaan ei tiennyt mitä halusi mutta ei halunnut hätäillä eronkaan kanssa.

Meidän avioliitossa on harkinta-aika menossa. Vielä jäljellä pari kuukautta ja sitten voi viedä lopullisen hakemuksen ja ero astuu voimaan. Mutta en ole varma ollenkaan haluanko viedä hakemusta vaikka olen se petetty osapuoli. Miehen suhde toiseen naiseen on myös loppunut, oli ihan vääränlainen ihminen tuo toinen. Olemme miehen kanssa olleet joka päivä vähintään puhelimella yhteyksissä ja lasten kanssa tehneet paljon asioita yhdessä koko perhe. Eli meillä tämä tosiaan on ihan oikeasti harkinta-aikaa ja tarkastellaan suhdetta uusin silmin. Vanhan avioliiton viat tulivat selviksi jo eroa tehdessä ja tämä meidän välinen "uusi suhde" on siis mietinnän alla. Uskon siihen että suhteen voi aloittaa uudelleen myös vanhan kumppanin kanssa.

on hyvä keskittyä itseensä. Kummankin on mietittävä, mitä haluaa suhteelta, itseltään ja elämältäkin. Jos alkaa tuntua, että yksin tai jonkun toisen kanssa on mukavampaa, niin turhaa palata huonoon suhteeseen. Itsetutkiskeluahan se vaatii.

Eihän silloin ole mitään suhdetta, jonka eteen voisi tehdä töitä. Kysymyksenasettelu on mahdoton.

Lasten isä tuskin lähtee mihinkään keskustelemaan. Haluaisin tosiaan jutella jonkun ulkopuolisen kanssa, jotta päätökseni selkenisi suuntaan tai toiseen.



Mikähän olisi se paikka mihin kannattaisi olla yhteydessä?



Kyllä minusta tuntuu että meillä on edelleen tietynlainen suhde olemassa, vaikka asumuserossa ollaankin.

Kun tauon aikana miettii asioita niin voiko toiselle esittää "listan" missä olisi toiveita mihin kaipaisi muutosta, vai onko se liian raakaa/julmaa?

Meillä mies otti kamansa ja lähti asumaan toiseen osoitteeseen noin 1kk sitten. Minulle tuli yllätyksenä koko tauko. Olen ihan hajalla edelleen ja phinta on se että taisin olla viimeinen jolle tuo asia ilmoitettiin, tekstiviestillä töihin.. 

Kuitenkaan tämä tako ei minusta ole se perinteinen tauko, mies haluaa nähdä melkein joka päivä. Laittelee viestejä 5-40kpl joka päivä. Soitellaan yms. en ymmärrä pointtia. En ole itse häntä kertaakaan pyytänyt näkemään, en tiedä onko tässä mitään järkeä. Ajattelin etten nyt vastaa yhteenkään viestiin parina päivänä. Hän halusi palata deittailuasteelle ja pitää taukoa.. en ymmärrä mikä pointti. En halua ola hänen kanssaan kaveri. Jos ei parisuhde kelpaa niin sitten ei pidetä yhteyttä. 

Onko muilla ollut näin epämääräisiä taukoja..?

Pitäisi miettiä omia arvojaan ja valintojaan, analysoida miksi suhde on ajautunut tähän pisteeseen ja mitä itse teki että tuohon päädyttiin. Haluaako oikeasti parisuhdetta, oliko rakkautta, vai oliko se vain sovinnaista "ajautumisa"? Pitäisi tutkiskella itseään, sitä millainen kumppani itse on ... 

Jos ei ole aiemmin huomannut kasvaa aikuiseksi asumusero voi olla hyvä tilaisuus siihen.

Jos tauon tarkoitus on valmistautua lopulliseen eroon, niin valmistautuu siihen emotionaalisesti, taloudellisesti, monissa käytännön asioissa. Jos molemmat vain tarvitsevat aikalisän ja haluavat palata yhteen, niin sitten valmistautuu siihen.

Treffeillä voi käydä jos aikaa ja kiinnostusta riittää.