Antakaapa tuomio, olenko siivousaddikti?

"Moni pyrkii hallitsemaan sisäistä kaaosta ulkoisella järjestyksellä." -Psykoanalyytikko ja teologian tohtori Martti Lindqvist) - Onko ehkä mahdollista, että puhdistaisit myös jotakin ihan muuta (sisäistä) kuin ainoastaan kotianne (ulkoista)? Lämpimästi suosittelen sinulle tätä sivustoa siivoamisen ja puhtauden kysymyksessä, mutta nimenomaan SISÄISEN puhtauden kysymyksessä :) <a href="http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html"

Moni pyrkii hallitsemaan sisäistä kaaosta ulkoisella järjestyksellä." -Psykoanalyytikko ja teologian tohtori Martti Lindqvist) - Onko ehkä mahdollista, että puhdistaisit myös jotakin ihan muuta (sisäistä) kuin ainoastaan kotianne (ulkoista)? Lämpimästi suosittelen sinulle tätä sivustoa siivoamisen ja puhtauden kysymyksessä, mutta nimenomaan SISÄISEN puhtauden kysymyksessä :) http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html

ihan normaalia. Siivoan itsekin joka päivä jotakin ja murut/tahrat ehdottomasti aina pois, jollei ole tilanne, jossa koottu huonekaluja tms ja on järkevää antaa kaiken sotkun kertyä ja sit kaikki pois :-)



Lavuaarit ja pönttö joka päivä, tiskipöydät aina roiskeitta (käytän mikrokuituliinoja), ei tavaraa tasoilla, joilla valmistetaan jotakin. Imuroin lattialistat säännöllisesti, pesen pyykkiä joka päivä, peileistä pölyt ja tahrat pois, sormenjäljet menee ohimennessä sipaisten ovista yms, jääkaappi aina puhdas ja hajuton, roskiskaappi ja -astiat aina putslei jnejnejne :-)



Kun joka päivä tekee jotakin ja imuroikin + nihkeäpyyhkii, niin ei koskaan tartte siivota ikuisuuksia. Ylläpitona aina puhdas koti ei vie paljoa aikaa (kokemusta 70 neliöstä 130 neliöön), oli eläimiä tai ei. Kaikkeen voi kehittää systeemit, jotka todella toimivat.



Kun herään aamulla, pomppaan samantien hommiin ja sitten vasta palkitsen itseni ruualla ja juomalla. Mikäli tulen iltapäivällä töistä ja hommat jääneet siihen, sama homma. Sitten onkin vapaata tehdä mitä tahtoo.



Pyykkejä en silitä, vaan rimpsautan ne aina suoriksi kuivumaan. Juhlavaatteet asia erikseen.



Kokatessa käytän vihannespusseja, joihin kasaan kaikki kuoret/roskat, enkä avaa roskiskaappia kesken ruuanvalmistuksen. Kaikki kokkaaminen tai vaikka leivänleikkuu tapahtuu esim. leikkuulaudalla tiskialtaan päällä, joten murut yms on helppo huuhtoa altaasta pois ja sotkua ei tule. Sama pätee ihan kaikkeen - nuija sotkee tehdessään jotakin, fiksu osaa tehdä mitä vain sotkematta turhia.



Jos proppaan, joku pitää imurin suutinta tulevan reiän alla ja minimoi pölyttämisen. Pölisevät jutut rimpsautan suihkukaapissa, en koskaan huoneissa.



Niin, tiedän, että olen energiatäysi ihminen ja rakastan systeemejä ja siisteyttä; siksi tämä on elämäntapa ja nautin kaikesta. Pystyn sairaana tai erityistilanteissa toimimaan toisin. Olohuoneessani on kirjahylly, jonka etureunaan olen laittanut samettisen pimennysverhon, koska en halua eriväristen ja -muotoisten tavaroiden pomppaavan silmään + pölyn vuoksi. Minimalistinen sisustus on mun juttu.



Toisaalta mökillä siedän paremmin epäsymmetriaa jne, mutta puhtaudesta ei tingitä.



Putsaan säännöllisesti astiakaapit jne ja pesen myös kaapittuneet vaatteet, koska muuten kaikki vaatteet voivat haiskahtaa.



Onhan noita :D Meillä lapset eivät syö missä tahansa ja keittiössäkin on pöydällä tarjottimet lasipöydällä + lapset on opetettu kumartumaan pöydän ylle syödessään, ei murustamaan tai loikuttamaan rinnuksille tms. Ihan perusajattelevaa meininkiä.



Joku voi sanoa, että hui ja apua, mutta aivan sama. Ihminen voi kaikella tavalla olla kehittyvä eläin, eikä tällainen kehittyneisyys juurikaan voimavaroja vie - touhusta saa virtaa, ei se kuluta.



Muiden kodeista pidän sellaisina kuin ne ovat, en koskaan arvostele tai kauhistele, vaikka siivottomia olisivatkin - oma koti on mun juttu. Ainoastaan haisevat ja todella pölyiset kodit jäävät väliin, koska pitkäaikainen oleminen tuntuu siellä pahalta ja olen allergikko + astmaatikko.



Käsidesitän miedosti oman kännyni säännöllisesti

ja kummissani katson, jos joku nuolee sormiaan ruokapöydässä, pyyhkii kätensä vaatteisiinsa, avaa lasioven kahvan ohella lasista likaisine sormineen, aivastaa suojaamatta, röyhtäilee avoimesti, kävelee kengät jalassa sisällä, nostaa maassa lojuneet kassinsa mun ruokapöydälle tms. On asioita, joilla on symbolinen puhtaus.

olen todella laiska siivoamaan verrattuna tuohon, mutta silti saan jatkuvasti mieheltä palautetta että touhotan liikaa... Miehen mielestä pitäisi kuulemma enemmän olla perheen kanssa yhdessä rennosti, kun mulla on tapana häipyä jonnekin kaappien uumeniin heti kun mies on hetken lasten kanssa. Tuntuu ihan hirveältä istua sohvalla ja "vaan" leikkiä lasten kanssa jos takaraivossa naksuttaa koko ajan että vaatehuone pitäisi siivota tai vastaavaa :( Se on niin ihana tunne kun tietää itse että NYT on siistiä, voi rentoutua. Tulee vaan hiton harvoin sellasia hetkiä.

luin pitkiä selvityksiänne (ilmeisesti pakonomaisista) siivousrutiineistanne.



"Se, jonka Poika (Jeesus) tekee vapaaksi, hän on todella vapaa." -Jeesus Kristus Johenneksen evankeliumissa, luku 8, jae 36.

http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

http://www.sinuntahtesi.com/rakkaus.html

Mielummin kyllä vähintään puolet tuosta ajasta lukisin kuin jynssäisin kotia. Mutta huvinsa kullakin.

"vain" istuskellessaan muun perheen kanssa eivät kyllä kykene olemaan aidosti läsnä lapsilleen. Voi olla paikalla, mutta kun pää on täynnä näitä omia "pitäisi tehdä -listoja", jää toisen ihmisen kohtaaminen pinnalliseksi.

tosin vessoja en jaksa joka päivä pestä (eikä tarvitse, koska kaikki osaavat käydä siististi pöntöllä ja siivota mahdolliset jälkensä). En myöskään pese kaikkia mahdollisia kaapinovia joka viikko ainakaan sisäpuolelta...



Mikä nulla pisti silmään oli toi "viikkolista", se oli aika pelottava.. Meneekö sulla pasmat ihan sekaisin, jos et just tiettynä viikonpäivänä pääse niitä ovia hinkkaamaan?

patoutuneen tunteen pakonomaiselta pesemiseltä, mutta toisaalta olen kyllä kateellinen sulle tosta energiamäärästä! Ja mulla ei ole edes lapsia.

Minusta se on vaan kiva, että viitsit ja ehdit pitää huushollin tip top :)

Hienoa, jos on aina siistiä. Mutta entä sitten, kun lähdet työelämään? Karu arki on sitten edessä, kun sitä aikaa ei taatusti ole tuollaiseen puunaamiseen. Voi käydä sitten niin, että hermot prakaa, kun ei joka pinta enää kiilläkään. Tai sitten käyttää kaiken vapaa-ajan putsaukseen ja lapset jää sitten omilleen.

Mies ei ymmärrä sitä, että jos jotain jättää tekemättä, niin sitten se vain kostautuu. Varsinkin pyykin kanssa! Kun siivoaa vähän kerrallaan, se ei maistu puulle ja pinnat saa helpommin ja nopsemmin pidettyä siistinä.

Tuohon kuvaamaasi siivoamiseen ei todellakaan mene koko päivää, eikä lapsesi jää taatusti heittelle!Olen itse ihan samanlainen ja meillä on 3 lasta.

se on muuten jännnä miten joku jo mainitsikin. muakaan ei haittaa muiden likaiset huushollit, mutta oman kodin sotkuisuus häiritsee!

Mies ei ymmärrä sitä, että jos jotain jättää tekemättä, niin sitten se vain kostautuu. Varsinkin pyykin kanssa! Kun siivoaa vähän kerrallaan, se ei maistu puulle ja pinnat saa helpommin ja nopsemmin pidettyä siistinä.

Tuohon kuvaamaasi siivoamiseen ei todellakaan mene koko päivää, eikä lapsesi jää taatusti heittelle!Olen itse ihan samanlainen ja meillä on 3 lasta.

Lasten kanssa vietetystä ajasta - se nyt ekana tulee mieleen.

tuo siivous kuullostaa jo sairaalle. Toki kiva olla kotona siistissä kodissa, mutta sun lapsetkin on jo sen ikäisiä, että alkavat opettelemaan siivousta. Itsellä kaksi pienempää lasta kuin sinulla, ja osaavat illalla kerätä lelut koreihin ja korit paikalleen, ja isompi osaa avittaa läikkyneiden maitojen yms. kanssa. En siis todellakaan joka tahraa hinkkaa pois illalla. Lasten mentyä nukkumaan nautin omasta ajasta (toki siistin keittiön niin, että mahtuu aamupalat laittamaan, muuten siivoamalla siivoa), luen, neulon olen miehen kanssa. Hulluksi tulisin, jos pitäisi. Ja tuohon 200m2 asunnon siivoamiseen menee aikaa vähintään 3h, se ei todellakaan ole mikään viiden minuutin homma.



Tän täyty olla provo kyllä. Jos ei nii kehoittaisin hankkimaan apua.

Mistä me tiedämme vaikka ap jäisi kotiäidiksi ja kotirouvaksi pysyvästi. Onhan se miehelle ja lapsille kiva kun äiti on kotona huolehtimassa kodista ja laittamassa ruokia. Jos ap palaa työelämään niin neuvoisin ottamaan siivoojan, joka käy pari kertaa viikossa ja tekee ap:n listaamat ylläpitosiivoukset.

Hienoa, jos on aina siistiä. Mutta entä sitten, kun lähdet työelämään? Karu arki on sitten edessä, kun sitä aikaa ei taatusti ole tuollaiseen puunaamiseen. Voi käydä sitten niin, että hermot prakaa, kun ei joka pinta enää kiilläkään. Tai sitten käyttää kaiken vapaa-ajan putsaukseen ja lapset jää sitten omilleen.

nooh iso talo ainakin teillä on =) että puuhaa varmasti sinulle riittää mutta mielestäni et nyt ihan siivousaddikti ole kuulostaa vähäsen minun omalta päivältäni paitsi ettei kotini niin iso ole =) minustakin on ihana illalla ihailla puhdasta ja siistiä kotia kun päivällä se on aina kaaoksessa =)

ap riittää sitten virtaa. lievästi ilmaistuna tuntuu että sulla on pakkotoimintona tuo siivous, siihen saa apua lääkäristä. mitä pakoilet? miksi pitää tehdä ja suorittaa koko ajan? saat tyydytystä vielä siitä että tänne kirjoittelet? etkö olisi onnellinen epäsiivossa?

kuten kerroin, itse häärään koko aika ja joka paikassa jotakin, olen aina häärännyt lapsesta saakka enkä osaa vain olla, koska ei se tuota tyydytystä. Mulle siivous ja kotiaskareet on vähän kuin urheilusuoritus, jossa tulee kivasti hiki ja aina voi kisata omaa tehokkuuttaan vastaan. Ei tarvitse olle päässä jotain vikaa, jos tykkää rasituksesta ja kisaamisesta siisteyden ohella.



Mieluummin minä pidän pesäni kunnossa ja kulutan kovasti kilokaloreita perushommissa kuin kiidän muualle liikkumaan (toki harrastan perheen kanssa ihan oikeaakin liikuntaa).



Kuka nauttii mistäkin... Ja kyllä, ok-taloissa olen pari kuukautta peruskorjannut paikat meille sopiviksi, rakentanut kasvihuoneen, laittanut pihaa, tehnyt suuret kissatarhat jopa pakkasella, opetellut korjaamaan autoa jnejne. En saa elämästä mitään irti kynsiä viilaamalla tai vain olemalla. Joskus etelässä luen rannalla, teen ristikoita, pelaan korttia, mutta aika pian tulee tarve tehdä jotakin rasittavampaa ja sellaista, missä työn tulos on nopeasti nähtävissä ja se palkitsee myös pian.



Ja ei mulla ole nämä asiat muuttuneet mihinkään, vaikka lapsilla on lukuisia perussairauksia, olen kotona tai työssä tai työssä ja opiskelen. Tämä on elämäntapa, joka nitoutuu perusarkeen tavoissa toimia. Ei kummempaa. :-)