G: Yksinhuoltaja, oletko koskaan katunut lapsien hankintaa?

mutta saanko silti ilmoittautua ketjuun?



Eli: olen katunut lasten hankintaa.

Elämä olisi yksinkertaisempaa ilman lapsia. Ei tarttis välittää muista kuin itsestä, ja ehkä vähän miehestä.

nyt yh ja teinin äiti.

Vähän, puolittain, siinä vaiheessa kun "ei mennyt niinkuin Strömsössä". Mutta nyt kun kaikki on taas hyvin, niin häpeän noita ajatuksia...

mutta saanko silti ilmoittautua ketjuun? Eli: olen katunut lasten hankintaa. Elämä olisi yksinkertaisempaa ilman lapsia. Ei tarttis välittää muista kuin itsestä, ja ehkä vähän miehestä.

Eikö sinulla ole muita läheisiä :O

Päinvastoin, olen helkkarin onnellinen siitä että olen nyt äiti ja minulla on lapset, ja se toive on toteutunut :)



En kaipaa miehiä elämääni, nyt kaikki on enemmän kuin hyvin! Olisi kauheaa olla sinkku ja lapseton, silloin olisi vielä kaikki duuni edessä (viittaan mieheen, en lapsiin)

Pitäisikö?

kuinka noin rakasta voisi katua.

tämä vauvapalstan käyttis on ihan hanurista. :(

Olen joka päivä kiitollinen heistä, sillä muuta minulla ei sitten olekaan :). He ovat elämäni ja olen onnellinen näin.

vahinkolapsen äiti, jätetty idiootti.

Parhaani teen, enkä näitä tunteita lapselle näytä.



Joo, tiedän, kohtalo rankaisee :(

Synnytyksessä.

Päinvastoin. Ei mennyt hukkaan se 15 vuotta mitä yhdessä oltiin kun on edes nämä lapset on siitä jäljellä. Tässä tilanteessa ajateltuna ei elämä tuntuisi kovinkaan merkitykselliseltä 35-vuotiaana lapsettomana eronneena sinkkuna kun kaikki pitäisi aloittaa alusta perheen saadakseen. Välillä on käynyt mielessä eikö sitä miestä olisi voinut valita paremmin, mutta toisaalta ei mulla sitten olisi juuri noita maailman ihanimpia lapsiakaan.



Rankkaa tietysti välillä on, mutta en kyllä haluaisi elämää ilman noita lapsiakaan. Ennemmin rankkaa kun helpoa ilman lapsia.

mutta sitä kadun yhä edelleen, kenen kanssa heidät sain...