**KESKENMENON JÄLKEEN-HEINÄKUU**

Rehellisesti sanottuna en ole toisten vauvauutisista kauhean innoissani. Eihän se minulta ole pois tietenkään, mutta kateutta se kai osittain on, pakko myöntää.



Minulla helpottui olo vasta sitten, kun keskenmenneen laskettu aika meni. Siihen saakka tippa linssissä katselin raskaana olevia, pala tuli tosi helposti kurkkuun. Ja nykyäänkin vauvoja nähdessä helposti tulee mieleen, että meilläkin olisi tuommonen jos...



Yksi tuttuni sai vauvan 27.1. Se oli meidän keskenmeenneen laskettu aika. Tämä tuttu laittaa vauvansa kuvia usein facebookiin, on kuin veistä haavassa kääntäisi...



Ja se kaverini joka sai vauvan reilu viikko sitten, hän suunnitteli baari-iltaa, kun vauva oli viikon ikäinen. Kuuntelin ihan pöllämystyneenä, kun hän marmatti miten on kiinni vauvassa juuri kun paikkakunnalla tapahtuu jotain. Kyllä minä vaan olisin mielellään vauvassa kiinni 24/7.

niin näin sen mitä odotinkin,eli Helenen plussan.

Tiedossa oli *viheltelee*



Tulin teittii siis katsomaan kuten luvannu oon.

Voi kun mä voisin teille kaikille antaa halin ja uskoa ja toivoa siihen,että jokaisen vuoro tulee.



Mulla todettiin kaksi vakavaa vasta-aihetta raskaudelle,molemmat vaatii kaiketi pistoshoitoo,joten oma odotus on niin vaakalaudalla kuin olla ja vaan voi.Elävä sikiö nähty tiistaina ultrassa,vaan onko enää elävä?

Miehen kanssa asiat lopullisesti poikki-ollut sivusuhde jo kuukausia.toiv en oo saanu mitää tautena kun ilman kumia me oltu tietty kun vauvaa haluttu,yhdessä!!!! (tähän pari kirosanaa kyllä)

eipäs tarvinnut viikkoa odotella - valitettavasti menkat alkoi jo tänää, kierto jäi 25päiväiseksi. Outoa olla näin ulapalla omasta kehosta.

Malica: Mukavaa, että piipahdat täällä katselemassa kuulumisia, vaikka ainakin kohdallani nämä ovat joka kuukausi sitä samaa, pettynyt, toive uuteen kiertoon, usko ja pettymys taas... Toivottavasti pysyt siellä odottajien joukossa ja että raskaus sujuisi hyvin. Sehän on jo plussaa, että elävä sikiö nähty! Toki tällä historialla raskaus pelottaa ketä tahansa! Mitä vasta-aiheita sinulta on löytynyt? Ovatko kuinka vakavia? Ja tuo miehesi tai ex varmaan kuvaa paremmin, on kyllä kohdellut sinua todella törkeästi. Siis en voi kuvitella miltä sinusta tuntuu, raskaana, huolia raskaudesta ja sitten vielä tämmöinen suhdesoppa siihen päälle! Ja miten voi hänellä olla toinen, jos samaan aikaan on sinun kanssasi yrittänyt vauvaa? Siis vauvahan on elinikäinen "sitoumus", kahden ihmisen rakkaudesta syntyvä "ihme ja lahja". En voi käsittää... Jaksamisia!



OivaKaima: Pahoittelut menkoista! Kroppa tahtoo kyllä vähän mennä sekaisin ainakin itsellä näistä keskenmenoista... ekan raskauden jälkeen ei enää oviskivut ja kierron eri vaiheet tuntuneet samoille... ehkäpä siksi tämä raskautuminen on niin vaikeeta...



Täällä kp 22/27. Eli menkat saapuvat ehkä pe-la tietämillä. Kävin jo ostamassa clomeja satsin valmiiksi. Ensi kierrossa taidan toteuttaa ohjeita oikein, eli palaan siihen 1 tbl/päivä... Jotenkin tuntuu nyt, että tarvitsen uutta tähän elämään. Olisin jäänyt vuorotteluvapaalle, mutta työhistoriasta puuttuu vielä vuosi... en jaksa enää sitä odottaa, joten haen kouluun. Tiedän ettei kovin järkevää vauvahaaveiden kanssa, mutta jos stressiä olisi vähemmän opiskellessa, kuin työssä...

Malica. Kiva oli kuulla sinusta kuten muistakin vanhoista pinolaisista. Tosi "reilu" tuo sinun exä. Mites hän suhtautuu raskauteen?



Kukas nyt alkaa pitää pinoa pystyssä, kun helene siirtyy odottajiin? Pinonpitäjän pestihän on aika hedelmällinen näköjään ;)

Minusta ei taida olla pinonperustajaksi. Eikä kyllä ole suuria toiveita raskautumiseen, voihan itkujen itku, kun en osaa lopettaa haaveiluakaan.... :( Jotain uutta pitäisi keksiä elämäänsä, mitähän se olis...



Toivottavasti menkat ei ala ennen lauantaita. Lähdetään miehen kanssa kaksistaan pienelle lomaselle, olis kiva jos menkat ei olis riesana. Mut alkaahan ne kuitenkin jo torstaina, lyhimmän kierron mukaan, prkl



Anir kp 21 tai 22/28-30

Kirjoittelin keväällä tähän ketjuun keskenmenon jälkeen. Muutaman epäonnistuneen raskausyrityskerran jälkeen päätin pitää tauon kaikkien raskausaiheisten nettikeskustelujen seuraamisessa, kun ajatukset alkoivat pyöriä vähän liikaa raskauden yrittämisessä. Huomasin, ettei se tee hyvää minulle. Samaan aikaan mieheni lähti toiselle paikkakunnalle kesätöihin, eli olemme kesän aikana nähneet hyvin vähän verrattuna normaaliin "Joka päivä yhdessä"-elämäämme. Ja kas, tällä reseptillä sitten plussasin juhannusaattona! Nyt menossa 7+2, ja raskausoireita on selvästi enemmän kuin edellisessä, km:oon päättyneessä yrityksessä. Karvaan kokemuksen jälkeen en kuitenkaan uskalla tätä asiaa mitenkään hehkuttaa, eivätkä odotukset ole kovin korkealla. Toki toivon parasta! Varasin varhaisultran ensi keskiviikolle samaan paikkaan, jossa km todettiin, ja toivon parempia uutisia tällä kertaa.

Paljon tsemppiä ja positiivisia ajatuksia kaikille teille! Olisimme kaikki plussamme ansainneet!

Agarthalle onnea matkaan valtavasti. Ja onnea ultraan. Mutta sikäli mikäli raskausoireisiin on luottamista, niin eihän ne tyjästäkään ilmaannu...



Anir: Toivottavasti menkat jäävät tulematta tai sitten jos on alkaakseen, niin eivät alkaisi ennen teidän reissua. Mutta tuttu tunne... Aina kun ollaan menossa etelän lomalle(toista kertaa puolen vuoden sisällä), niin miksi ne menkat aina alkaa juuri lomaviikon aikana!!! Kun en kai hirveesti voi niitä siirrellä hormooneilla, tulppariskin vuoksi... ja eiköhän tää kroppa oo muutenkin jo näistä kokemuksista riittävän sekaisin...



Minusta ei mahda olla palstan pitäjäksi, vaikka taitaa tosiaan olla hedelmällistä hommaa... Mutta jos kukaan ei osaa/ jaksa perustaa seuraavan kuun vaihteessa uutta, niin mikäs kieltää tätä ketjua jatkamasta. Toki olisi kiva kuukausinimellä oleva ketju...



Täällä kp 23/27. Jänskittää toisaalta vaikka lopputulos on arvattavissa. Lauantaina tai sunnuntaina menkkoja odottelen alkavaksi, ellei jopa perjantaina... Vessareissulla tosin tuli aivan minimaalisesti jo punertavaa vuotoa pyyhkäisyn verran = joko menkat alkavat tai sit tää on oire siitä toivotusta asiasta... Mutta kaippa se kiinnittymisvuoto ois ollu jo, kun ovis oli viikko sitten lauantaina...

Meidän esikoinen kysyi eilen nukkumaan mennessään haikeana, että miksi meidän vauva lensi taivaaseen. Siinä minä sitten sanattomana ja silmät kyynelissä. Isänsä sitten sai takellettua lauseen, että vauvasta tuli enkeli. Miten pieneen ihmiseen on voinut niin syvälle iskostua ajatus vauvasta vaikkei raskausaikaa edes kauaa ehditty elää. Mun oli silloin "pakko" kertoa pikkumiehelle vauvan alusta kun oli tarhapäivien jälkeen täysin sylissä kannettava ja jotenkin oli perusteltava miksei äiti oikeasti voi kantaa.



Nyssykkä: Donnatest ei sulla varmaan toimi imetyksen takia. Ainakin mun siskolla joka imettää niin testi näyttää ihan hassuja. Samoin mulla näytti vielä viime kierrossa koko ajan ovulaatiota, keskenmenosta kuitenkin jo 3 kk. Nyt tässä kierrossa näyttää ihan erilaisia tuloksia, haileaa ja laimeaa tällä hetkellä kun ovulaatio vasta tuloillaan.



Vilmis kp 10/28-30

Mitä mieltä raskautuneet, jos perustettaisiin ihan uusi keskenmenon jälkeen raskautuneet-pino odotuspuolelle? Kun en haluaisi erota kenestäkään plussan tullen ja edellisenkin raskauden ylläpidin samanlaista pinoa odotuspuolella jossa lopulta oli kymmenittäin kohtalotoveri-odottajia. Mitäs mieltä olette? Voin pinon perustaa jos saan mukaan täältä joitakin plussanneita, etten siellä yksinäni turise. Alussa siinä pinossa voi olla hiljaisempaa mutta kun tämä kuumeilupinokin tuntuu kasvavan niin kyllähän odotuspinokin kasvaa sitten ajan kanssa:)

OMAA; outo juttu mutta nykyään kaikki syöty tulee noin vartin kuluttua toisesta päästä ulos. Siis oikeesti, vartti syömisestä hirveät vatsanväänteet ja pian sen jälkeen ripulikohtaus. En tiedä johtuuko raskaudesta vai jostain pöpöstä, mutta tätä on nyt ollut. Aloin myös miettiä kun ovis oli jo kp.12 ja olen aatellut koko ajan että ovispäivä on kp.14-15 niin olisko mahdollinen laskettu aika 25.3 vai 28.3..Aikaisempi olis oviksen mukaan ja myöhempi menkkojen mukaan (joita ehti yhdet minikiertoiset olla km:n jälkeen). Mutta ymmärtääkseni laskevat sen ainakin neuvolassa viimeisten menkkojen mukaan ja väliäkö tuolla parilla päivällä, kun elävinä syntyneetkin menneet kaikki yli lasketun lukuunottamatta yhtä täsmällistä joka syntyi laskettuna päivänä. Mutta toivottavasti jo plussanneet ovat kuulolla, perustanko uuden pinon keskenmenon jälkeen plussa- vai en? Olisko siihen osallistujia?

Tsempit kaikille plussaa yhä odottaville!! Kyllä se vielä jopa aivan yllättäen tulee!! Koskaan ei kannata toivosta luopua!! Minä en usko pätkääkään että tämäkään raskaus pysyy mutta aion nauttia täysin rinnoin niin kauan kunnes todetaan menetetyksi. Toivosta en luovu KOSKAAN!!! Älkää tekään!!



Helene dpo.18

Helene: Pino odottajissa keskenmenon kokeineille hyvä idea, sillä oli jossakin vaiheessa jo tämmöinen ryhmä. Koska kävin kirjoittelemassa raskauduttuani, mutta oli tosin aika hiljainen pino. Siellä kävi aina kurkkimassa "vanhoja" "tuttuja" tältä palstalta. Eli aktivoituna keskusteluketjuna varmasti oiva paikka jakaa tunteita ja pelkoja. Tosin jos ikinä ihmettä tapahtuu ja itse plussaan, niin en kyllä taida enää ikinä uskaltaa siirtyä odottajien puolelle, vaan roikkunen tällä palstalla jo valmiiksi odottamassa sitä seuraavaa keskenmenoa...



Vilmiina: Jännää kuinka lapsi ymmärtää jo paljon, eikä tietenkään pahaa tarkoita, ihmettelee asiaa... Mutta kyllä täytyy myöntää, että ainakin viimeaikoina lähes päivittäin kyynel vierähtää jos toinenkin salaa, kun ei tämä taida ikinä onnistua...



Tekis mieli heittää hanskat tiskiin ja lopettaa tämä itsensä kiusaaminen. Ollaanhan me onnellisia kahdestaankin, tämä uskon ja toivon ja pettymyksen vuoristorata on loputon, eikä valoa tunnelinpäässä näy. Toisaalta haluan nyt sinnitellä syksyyn asti, jotta saataisiin niistä lapsettomuustutkimuksista tulokset ja tiedettäisiin missä vika, ainakin toivottavasti. Kerran niihin tutkimuksiin pääsy on niin vaikeeta, niin jos ollaan jo sinne pääsemässä, niin ei niitä kannata väliinkään jättää. Eihän se sido vielä mihinkään hoitoihin.



Piina jatkuu kp 25/27?

Minäkin kannatana pinoa keskenmenon kokeneille plussanneille, tosin en tiedä kanssa uskallanko mahdollisen plussan jälkeen puhua asiasta edes netissä, pelottaa konkretisoida asia ja jos sitten taas pieni onni otetaan pois.



Keskenmenon jälkeen äitiysneuvolan kätilö sanoi minulle, että seuraavassa raskaudessa minua/ meitä tuetaan alusta asti, koska koettu keskenmeno aiheuttaa sen, ettei raskaudesta uskalla enää nauttia vaan pelkää koko ajan menetystä. Silloin pahimman surun laimettua "naureskelin" kätilön puheille, mutta nyt viimeisen kuukauden mulla on ollut sellainen olo, että pelottaa jo valmiiksi. Miten sitä sitten uskaltaa olla onnellinen.



Yritän pitää pääni viileänä ja olla sekoamatta ihan täysin nyt kun virallisesti yritetään vauvaa. Sovittiin siis miehen kanssa ettei enää lähdetä yrittämään veren maku suussa kuten esikoisen yrittämisen aikaan. Silloin suorastaan tehtiin vauvaa, tuloksetta. Ja kun unohdettiin koko homma niin pam, tosin syödyt clomikuurit varmaan edesauttivat. Ja tämä keskenmennyt raskaus sai alkunsa kun pudotin painoani muutamia kiloja. En sitten tiedä mitä kommervenkkejä nyt pitäisi tehdä :) Nauttia kesästä kai :)



Donnatestin tulos oli edellispäivänä hiukan kuviollisempi kuin aiemmin ja eilen ruutu tuli aivan täyteen sekasotkua eli ovulaatio kai tuloillaan. Nyt pitäis yrittää olla laskematta päiviä. Ja olla kuvittelematta oireita :)



Sulla on Nippe jännät päivät meneillään, millaisia tuntemuksia?



Täällä nyt kp 12/28-30

Onpa ihanan rento olo, kun ei tartte kytätä mahdollisia raskausoireita, jännätä tarttee vaan sitä, milloin menkat alkaa. Huomenna ollaan lähdössä miehen kanssa kaksistaan reissuun, kotiudutaan lauantaina eikä menkkojen kyllä tartteis alkaa ennen sitä.

Haluaisin unohtaa koko vauvatoiveet, mutta helpommin sanottu kuin tehty, kun mulla ovisoireet on niin selkeät. Silloin väkisinkin raskautumistoiveet on korkealla.



Näin vanhaa lapsuudenystävääni, joka oli kaasonanikin, mutta kun nykyään asumme eri puolilla Suomea, näemme aika harvoin. Hän meni viisi vuotta sittne naimisiin eikä heille ole lapsia suotu monen vuoden lapsettomuushoitojen avullakaan. Herätti vähän minua, pitäisi olla onnellinen näistä kahdestakin eikä vinkua turhista. Ehkä meille ei sitä kolmatta ole tarkoitettu....



Anir 26/28-30

Tiedän millaista on toivoa vuosikausia ensimmäistä ja nyt tiedän miltä tuntuu sekundäärinen lapsettomuus ja millaista on kokea keskenmeno. Jos jotain positiivista tästä kaikesta pitää hakea niin kai nämä kokemukset vahvistavat.



Ensimmäisen lapsen alulle saaminen on todella suuri tuska. Nyt kun minulla on esikoinen, toisen lapsen yrittäminen ei ole lainkaan niin tuskallista. En voi kuvitellakaan miltä tuntuu ensin vuosikausia yrittää ensimmäistä, vihdoin saada plussa ja sitten menettää se pieni onni. Sen täytyy olla aivan kamalaa.



Kaikki eivät lapsia saa. Ja jotkut kokevat monta keskenmenoa. Elämä voi joskus olla todella epäreilua. Ja sitten on niitä ihmisiä jotka eivät ollenkaan ymmärrä mitä toiset joutuvat kokemaan.

Nippe,teidän tilanne kuulostaa niin samalla kuin mun yksi ikätoverini,eli ovat 10v teittii vanhempii.Niillä ollut km:ja ja sitten yhtäkkii mies laittaa hanskat tiskiin (vähän kuin Anirilla)

Olen ihan hirveen vihainen sille miehelle,kun ei suostu tavallaan ees yrittämään,mutta tuntuu tuskaselle seurata kun oikeesti vuodetsa toiseen...välillä oli raskauksii jotka keskeytyi jne.

En tiedä mitä tällä höpinällä meinaan,muutakuin että haluun lohduttaa jollain kömpelöllä tavalla :)

Niin ne mun ongelmat oli että mulla todettiin juuri ennen plussaa että oon sairastunut diabetekseen.Sittemmin sain kuulla että mulla on kaksi geenivirhettä veressä jotka altistaa veritulpille.Joten tässä ollaan nyt vietsenterällä...sokerit heittää härän kinkkua kun nää hormoonit vahvistaa sitä häiriöö,ja sitten tietty pelkään koko ajan että jos tulee pienikin tulppa istukkaan...

Lääkäriin pääsen vasta ensi viikon pe,siihen saakka olen ihan tiedoton.



Mutta joo minä katselen jos uutta pinoo tulee,juttelen tosin siellä toisella vauvapalstallakin ketjussa,mutta kivahan se on tuttuja nähhä :)

Että silleen jälleen kerran... eipä sit auttanu clomien tuplaaminenkaan... ei siis taida olla enää toivoa, eikä mitään konstia jolla plussa saataisiin... kumpa ne tutkimukset tulis äkkiä!

Todella on niitä ihmisiä, jotka ei ymmärrä LAINKAAN mitä muut joutuvat näiden asioiden kanssa kokemaan. Yksi tuttavani, joka on tullut joka kerta vahingossa raskaaksi, kerran sanoi, kun puhuimme lapsettomuusasioista, että "täytyy vaan panna tarpeeksi usein"... Vieläkin kiehuttaa kun mietin tätä keskustelua, koska hän ei ihan todella ymmärtänyt, että kaikilla ei käy tärppi vaikka asuis sängyssä koko kuukauden! Tällä naiselle en ole viitsinyt keskenmenosta edes mainita, en halua kuulla mitä siihen olis sanottavaa.

Ja nippe, olen pahoillani, että kiertosi alkoi taas alusta.

Itse laittelen esikoisen pieneksi jääneitä vaatteita pois, säästän parhaimmat ja mietin, että mitä hittoa niillä teen, jos ei toista tulekaan...

Voi Nippe ... Onneksi olette syksyllä menossa tutkimuksiin niin ehkä asiaan saadaan jotain selvyyttä. Menette siis ihan ensimmäistä kertaa? Että mitään näytteitä ei vielä ole otettu?



Kukaan ei tietenkään koskaan voi täysin tietää miltä toisesta ihmisestä tuntuu, mutta minulla on ainakin aavistus niistä tunteista jotka sun sisällä myllertää. Ja sitä myllerrystä ja tuskaa ei pysty lamaannuttamaan. Eikä siihen auta mikään muu kuin ongelmien syyn selviäminen.



Mä tulin silloin vuonna 2007 siihen tulokseen, että mä en koskaan tule saamaan omaa lasta. Mies ei ollut valmis maksamaan mistään kommervenkeistä, oli sitä mieltä, että sitten meille ei lasta ole tarkoitettu. Päässä alkoi silloin jo kypsyä ajatus sijaisvanhemmuudesta ja adoptiosta. Mutta niitä ajatuksia en lopulta joutunut kypsyttelemään sen enempää kun poika ilmoitti tulostaan.



Mä tein eilen Lillypiessä keskenmeno-laskurin, meidän pikkuisen menetyksestä on nyt aikaa 4 kuukautta, 1 viikko ja 5 päivää. Siitä on jo niin kauan aikaa. Ja silti tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen.



Parin viikon päästä pitäis yhdessä äitiporukassa tavata kaveri, jolla on melkein sama laskettu aika kuin mikä mulla olis ollu. Tajusin maanantaina, että sillähän on jo iso vauvamaha. Ja mullakin olis nyt sellainen. Sattuu. Tulee vauvakutsut ja kaikki. Tämä mun kaveri tosin sai myös keskenmenon ennen tätä raskautta. Mutta niillä tärppäsi heti uudelleen. Meillä ei. Ahdistaa. Ja pojan tarharyhmästä jää kolme lasta pois syksyllä, kun niille syntyy pikkusisaruksia. Sekin tuntuu pahalta.



Mulla on lähipiirissä sellainen nainen, jonka esikoinen sai alkunsa kertalaakista. Toinen sai alkunsa vahingosta kun unohti ottaa muutaman e-pillerin. Siitä toisesta oli ihan kauhuissaan, kun ei olisi lasta halunnut ja ei saanut onnitella eikä mitään, kun hän ei ollut yhtään sopeutunut asiaan. Ja siis tiesi tasan tarkkaan mitä kaikkea me oltiin käyty läpi, että saatiin esikoinen. Nyt on menossa sterilisaatiooon ja kun kysyin, että luottaako siihen, että mitä jos klipsit pettävät kun ovat kerran hyvin sikiävää sorttia niin suoraan sanoi mulle, että tekee sitten abortin. Ja mä olin just kokenut keskenmenon. Kai toisilla sitten on jotain muita taakkoja kannettavana. Pakko olla.

kokeilkaa vyöhyketerapiaa!OIKEESTI!!!!!

terapeutti aktivoi teidän omaa hormonitoimintaa luonnonmukaisesti,joka on aina parempi kuin kemiallinen.

Täällä vuosi ilman plussan plussaa,sitten 2kk vyöhyketerapiaa 2x ennen ovista ja naps.

Mullakin kun oli näemmä hormoonitoiminnassa häiriöö,kaikki hormoonipisteet oli julmetun kippeet,ja varsinkin tämä viimenen hoito ennen The Ovista,niin kiemurtelin pöydällä ku sattu,mutta se autto.

Joten pliis kokeilkaa.

Kyllähän se paikasta riippuen kustantaa kuussa about satkun,mutta...mihin vertaa.



rakkaudella,lämmöllä kaikille

Malica.

Vuotoa ei oikeastaan enää ole. Satunnaisesti pientä tuhrua. Varasin maanantaina jälkitarkastuksen parin viikon päähän. Naistentautien poliklinikan lääkäri sanoi, että sellainen olisi hyvä tehdä, mutta jossakin paikoin vain kontrolloidaan hcg:n lasku.



Sitä se neuvolan terkkakin ehdotti, mutta painotin, että lääkäri sanoi, että se tarvitaan. Mielestäni lekuri sanoi asian vielä jotenkin hassusti, että toimenpiteitä ei tarvita, mutta ei mitään siitä näkyikö siellä vielä jotain.



Neuvolan lääkäri oli sanonut vielä pari päivää aiemmin, että kohdussa on vielä raskausmateriaalia ja heti sen jälkeen vuoto lakkasi lähes täysin. Mihin se tavara on mennyt?



Parempi kun katsovat paikat. Haluan, että tämä on ohi enkä mitään kohtutulehdusta.



Vehnänalkio-öljy tarttui tänään kaupasta mukaan. Syön myös kotimaisia marjoja niin paljon kuin napa vetää. Voisin yrittää itse kokeilla tuota Malican ehdottamaa vyöhyketerapiaa kotona.



Raskautumisessa ei ole ollut aiemmin ongelmia, mutta nyt pelottaa mitä on edessä. Tuntuu paremmalta tehdä jotain kuin vain odottaa.

Malica: Vyöhyketerapia on ollut jo käytössä tammikuun alusta asti, tosin nyt viimeisintä ovista ennen terapeutti oli lomalla ja aloitan vyöhyketerapian heti kun hän palaa lomilta. Ei tosiaan ole kallis investointi tunti maksaa vähän alle 30 euroa, on tässä menny paljo muuhunkin rahaa... Vyöhyketerapia on muutenkin kivaa, ei ole edes kipeää koskaan tehnyt.



KP 2/27? Mietteissä aloittaakko enää clomeja, jos ei kerran auta... ja aloitanko ohjeen mukaan 1 tabletilla vai jatkanko 2 tabletilla... Siipi aivan maassa...



No tutkimuksiin ollaan menossa aivan ekaa kertaa. Valmiiksi on otettu meiltä jo Hiv, klamydia ja hepatiittikokeet. Heti lapsettomuuspolin auettua varaan ajan simppatestiä varten. Toivottavasti asiat etenee ja PIAN! Tässä muuten lähtee järki!