**KESKENMENON JÄLKEEN-HEINÄKUU**

Minttu: Nyt on helpompi tähdätä yritystä kun on "kärsitty" ekat menkat... toki ainahan sitä toivois, ettei tulis edes niitä ekoja...



Helene: Samat tunteet täällä, eli pelottaa koko ajatus raskautumisesta, mutta silti sitä taitaa kuitenkin toivoa enemmän kuin itse ymmärtääkään...



Tänään sit tuli :) ovistestiin aamulla KP 14/n.27. No nyt sit odotellaan millon se ovis ilmaantuu... Aamulla piti kyllä heti mies herättää, että nyt ois niiku oikee aika yritykselle... Lopputuloksen tietääkin sit parin viikon päästä. Tuskimpa se näin pian onnistuisi, viimeksikin km jälkeen meni yli puoli vuotta ennen kuin uusi surullisen kuuluisa plussa ilmestyi. Jännäillään silti...

hyvin uusi. Rekidteröidyin vasta tämän ketjun myötä. Olen 25, esikoisemme on 1,5v. (01/10). Pikkusisarusta olemme kuumeilleet viime syksystä saakka. Keväällä tärppäsi, mutta rv9 meni sitten kesken ja oli ihan valtava järkytys. Menkkoja odotin hartaudella ja juhannuksen aikaan ne sitten tuli. Nyt kun ovulaatio oli (?) oltiin neljästi "hommissa" viiden päivän aikana.... Ja odotan kovasti, onko saatu aikaan jotain suurempaa! Km alkoi töissä. Ekassa raskaudessa jouduin sairaslomalle hyvin varhain, työ on raskata. Nyt aion ottaa rennommin.

Oivakaima: Tervetuloa joukkoon ja pahoittelut keskenmenosta. Kyllä se on shokki joka kerta, vaikka kuinka olen molemmissa raskauksissa ajatellut, että en edes intoile raskaudesta ennen kuin vauva potkii tuntuvasti mahassa... Eli kaksi keskenmenoa ja esikko siis vielä vain haaveissa... Tsemppiä uuteen yritykseen. Kamalaa jos keskenmeno on alkanut töissä. Minä en siitä olisi selvinnyt, jos työpaikalla olisin joutunut kertomaan asiasta. Mulla molemmilla kerroilla "vauva" ei tullut itsestään ulos, vaan kaavittiin pois.



Täällä kp 17/27, eli piinaviikot alkaneet. Aika kuluu hurjan hitaasti, en tiedä tärppääkö vai ei... En minä niitä tuntemuksia osaa niin tulkita. Tää odotuksen odotus käy kyllä hermoon ja jaksamiseen... tuntuu, ettei jaksa enää edes yrittää...

Täällä olisi yksi uusi "vanha" palstailija halukas tulemaan takaisin.



Useita vuosia pyörin palstalla kuumeilemassa nimimerkillä Viljo, sitten tuli muita kuvioita ja kahdeksan vuoden yrityksen jälkeen vihdoin annettiin plussa ja syliin kolme vuotta sitten oma nyytti.



Nyt on siitä lähtien haaveiltu toisesta lapsesta ilman sen kummempaa yrittämistä ja helmikuussa eteen tuli yllätys-plussa joka sitten meni kesken.



En olisi uskonut enää sairastuvani varsinaiseen vauvakuumeeseen, aiempien vuosien pettymykset varmaan laittoivat suojelemaan omaa mielenterveyttä.



Mutta yllätys-raskaus sai tajuamaan miten kovasti vauvan oikeasti haluan. Nyt kieriskellään vauvakuumeessa ja on kova tarve saada tukea ja lukea muiden ajatuksia ja kokemuksia.



Pääseekö siis uusi mukaan joukkoonne?



Olen siis Vilmiina. Esikoispoika on 3-vuotias. Raskautta yritetty 9/08 alkaen. Keskenmeno koettiin 3/11.



-Vilmis-

Olen 29-v, yhden lapsen äiti. Keskenmeno todettiin eilen.



Verenvuoto alkoi maanantaina ja yöllä hulahti pönttöön jotain isompaa. Sykettä ei löytynyt ultrassa eilen jolloin mittarissa piti olla 7+4. Kivuttomuudesta lääkäri arveli, että alkio kuollut jo jokin aika sitten. Sitä se raskausoireettomuus sitten tarkoitti. Hcg-testin tuloksen sain tänään ja se oli jotain reilu 600 eli liian vähän viikkoihin nähden.



Vuoto alkanut hidastumaan joten joutunen kemialliseen tyhjennykseen.



Itkut alkaa olla itketty. Kurjinta on, että jäin lääkärin puheista siihen käsitykseen, että joku pieni toivon kipinä vielä on. Järki sanoo että ei ole, koska hedelmöittyminen ei voi heittää lasketusta kuin korkeintaan pari päivää eli joka tapauksessa raskauden pitäisi olla pidemmällä kuin kuusi viikkoa, joka taas tarkoittaa sitä, että jos kaikki on kunnossa sykkeen pitäisi näkyä.



Luulen, että tipahdan vielä viimeisestäkin pilvilinnasta kovaa.

SYDÄMELLISESTI TERVETULOA UUSILLE!!! Uusia saa ilmoittautua aina kun jollekulle vauvakuume uudelleen iskee keskenmenon kokeneena!! Kaikki hyväksytään pinoomme!! Ilmoitelkaas uudet jos jotain mennyt tiedoissanne väärin esittelylistalla!!

OMAA; aivan järkyttävästi kutkuttaisi testailla jo, vaikka järki sanoo ettei vielä. Tiedän että jo jotain näkyisi jos olisi onnellisesti käynyt, mutta en oikein osaa sanoa mitä ajatella jos tulee nega taikka plussa. Plussasta olisin kauhuissani ja negasta erittäin pettynyt mutta sitähän tässä odottelen pohjimmiltani, koska pms on vaan vauhdittunut jälleen raivokkaiksi puuskiksi joten kyllä menkat sieltä saapuvat taas viikonloppuna. Jos sattuiskin jonkin viivantapaisen saamaan, jäisin sitä pohtimaan ja sitä en todellakaan nyt tarvitse. Eli odottelen rauhassa niin kauan kuin pinna kestää.



Helene kp.23/24-29,dpo 12

Se on plussa!!!! JESSUS se on plussa!!!!!



Helene täristen kp.24/24-29 dpo 13



ps.en olekaan kauhuissani vaan odottelen menkkoja lauantaille..

itesni plussajunaan, huomenna haen apteekin aman joka tarkistaa tän tuloksen. Mutta on se totta:)

heikkoja ollut aiemminkin..siis raskaustesteissä..ja niistä ei ikinä vauvaa tullut:(:(

Helene: toivotaan kaiken menevän hyvin ja tämän olevan ihan oikea raskaus, josta seuraisi ihan oikea vauva syliin asti ;) Viivahan voi olla haalea vielä senkin takia, että raskaus on aivan alussa. Täällä pidetään peukut pystyssä!



Uudet: Tervetuloa joukkoon ja pahoittelut keskenmenoista. Se on aina kamala järkytys. Toivottavasti teidän vierailu tänne ei tule kestämään niin pitkään kuin itsellä (= toivotaan teillä tärppäävän pika pikaa uudelleen).



Omassa navassa ei raportoitavaa... En tiedä mistä johtuu, mutta jotenkin on tuntunut oviksen jälkeen aamuisin, että ei pysty syömään edes aamupalaa (=aivan kuin pala olisi kurkussa). Tiedän, ettei tietenkään mitään raskausoireita tämä voi olla, koska eihän mahdollinen hedelmöittynyt munasolu olisi edes vielä kiinnittynyt tai olisi lähipäivinä vasta kiinnittymässä. Enemmän mietin, että voiko clomit aiheuttaa tätä lievää öllötystä, vaikka ne on syöty alkukierrosta? Clomien aikanakin tätä oli havaittavissa. Tai sit johtuu hirveestä stressistä, joka ei tietenkään auta tässä raskautumisprojektissa sitten pätkääkään. Jotenkin sitä nyt tuntuu ajaneensa itsensä aivan umpikujaan, josta ei ole ulospääsyä. Kyyneleet nousevat päivittäin silmiin, kun ajattelen keskenmenoja ja että meille ei taida kyllä ikinä tulla sitä esikoista, jota on jo toivottu ja yritetty 02/10 alkaen. Tiedän olevani väsynyt työhön ja haluaisin sieltä vain pois, mutta en tiedä mitä tekisin... tekis niin mieli irtisanoa ittensä, vaikka ei siinä ois mitään järkeäkään...

Onhan se niin ihanaa kun saa tuijottaa kahta viivaa raskaustestissä!



Mä olen molemmilla kerroilla ollut aivan hysteerinen ja parkunut ihan hulluna. Ekalla kerralla jalat ei kantaneet ja vajosin vessan lattialle itkien ihan hulluna.



Toisen raskauden kohdalla juoksin ympäri kämppää ja kiljuin hysteerisenä :)



Jos vielä joskus tulen raskaaksi niin en tiedä miten silloin mahdan reagoida, uskooko ja luottaako sitä sitten enää ollenkaan.



Nippe: Stressi ei tosiaan auta yhtään. Mä tulin syksyllä 07 raskaaksi luomuna samantien kun jäin virkavapaalle vakityöstäni ja aloitin 3 kuukauden työharjoittelun muualla. Sitä ennen takana siis oli 8 piiiitkää vuotta ehkäisemätöntä elämää ja lisäksi 3 kuukautta clomien syömistä. Ja vaikka lopetettiin lapsettomuushoidot henkisen jaksamisen ja työharjoitteluun keskittymisen takia niin p-a-m se oli siinä. Clomit aiheutti ainakin mulle pahoinvointia ja vaikka mitä muita oireita.



Ollaan miehen kanssa sovittu että vaikka oikeasti yritetään saada vauvaa alulle niin ei enää tehdä siitä elämää hallitsevaa asiaa ja olen luvannut olla kyttäämättä kiertopäiviä ihan sekopäänä. Vaikkakin donnatest on käytössä ja se pitää tehdä päivittäin että alkaa saada tolkun kropan käyttäytymisestä kierron eri vaiheissa.



Täällä odotellaan ovista odotellaan saapuvaksi, tänään kp 6/28-30.

Olen tätä ketjua kurkkinut viimevuotisen keskenmenon jälkeen ja seuraillut teidän muiden jännäilyä. Nyt Helene on sitten sun vuoro viimeinkin :)) Onnea tuhannesti!



Rupis rv 28+2

Ihana kuulla, että olet saanut positiivisen tuloksen! Heikko oli mullakin viiva kaksi vuotta sitten ja tulos on nyt tuolla päiväunilla. Toivotaan, että kaikki menee kuten pitääkin.



Olisin kysynyt miten te muut olette suhtautuneet alkoholinkäyttöön, kun vauvaa toivotaan, mutta tulosta ei ole vielä tullut?? Itse en tietenkään pienen lapsen äitinä kovikaan usein käy juhlimassa, mutta nyt kesän tullen on ollut tapahtumia, joissa on nauttittu alkoholia fiilistelyjuomana (esimerkiksi mökillä viiniä illalla). Koska vauva voi kuitenkin antaa odottaa itseään ja kuten meillä kaikilla, on pettymyksiä takana, olis minun mielestä vaikeaa elää niin, että karsii elämästä kaikki tämän tyyppiset jutut pois, mutta toki on takaraivossa ajatus, että ENTÄS JOS olenkin raskaana...

Vuoto hiipui melkein täysin eilen ja neuvolan kehoituksesta hakeuduin päivystykseen pyytämään lähetettä naistentautien poliklinikalle.



No, tunnin jonotin ja lähetteen sain. Polilla istuinkin sitten kolmatta tuntia jonossa.



Ihmettelen oikein todella, että miksei neuvolalääkäri, joka totesi päivystyksessä keskenmenon tiistaina, voinut kirjoittaa lähetettä, kun tiesi vallan hyvin mikä tilanne oli. Itse oli vielä kehoittanut hakeutumaan hoitoon, jos vuoto lakkaisi lähipäivinä. Oli kuulemma jäämässä lomalle ja liian kiireinen tehdäkseen lähetettä. Kestihän sen näpyttelyssä päivystävällä kokonaista pari minuuttia.



Hcg oli enää reilu sata, kun se alkuviikosta oli ollut vielä 668. Kohtu oli tyhjentynyt kuulemma melkolailla kokonaan eli kemiallista tyhjennystä tai kaavintaa ei tarvita, mikä on tietysti hyvä juttu.



Hieman silmiä poltteli, kun lääkäri kertoi tilanteen, mutta isommin ei ole, vielä, itkettänyt. Olen jokaisen toivon pilkahduksen noustessa muistuttanut itselleni tiukasti, että sykkeetön kahdeksannella viikolla oleva raskaus ja alhainen hcg tarkoittavat keskenmenoa.



Hcg kontrolloidaan vielä uudestaan kahden viikon päästä, että se on laskenut alle 5. Samoin lääkäri tekee sisätutkimuksen ja varmistaa, että kohtu on tyhjentynyt.



Lääkäri kehoitti odottamaan yhdet kuukautiset ennen seuraavaa yritystä, mutta olen kuullut myös joidenkin lääkärien sanoneen, että myös heti voi yrittää. Onko kokemuksia?

Toivotaan että matkalainen pysyy kyydissä perille saakka.



Ja tervetuloa uudet!



Täällä ei mitään uutta auringon alla. Ovis jäi monien sattumusten takia lähes hyödyntämättä, menkkoja odottelen alkavaksi viikon kuluttua :(



Tänään juteltiin vauva-asiasta miehen kanssa, ja ehkä minun pitää ihan oikeasti alkaa luopua haaveestani, mies on entisestään sitä mieltä, että meidän perhe on tässä. Kun otan asian puheeksi, tuntuu kuin veistä kääntäisi haavassa, kun toinen on muuttanut mieltään :(

Tänään meillä kävi kylässä reilu viikon ikäinen vauva, ja minähän sain vain vettä myllyyn. Toinen oli niiiiin suloinen. Miehen mielestä aiheutan hänelle vain paineita, ihan kuin hän ei tietäisi että keskenmeno vain vahvisti, että haluan sen kolmannen lapsen.

On tää vaikeeta...



Anir kp 21/28-30

Olen aina välillä käynyt täällä kurkkimassa vanhojen tuttujen kuulumisia ja todella ikävää, että teillä jatkuu tuo pattitilanne. Ihan kuin keskenmenossa pelkästään ei olisi tarpeeksi ja vielä kun toinen kääntää sitten kelkkansa ja jättää vähän niinkuin kitumaan yksin vauvakuumeen kanssa. Toivorikkaana availen tätä pinoa ja toivon aina, että joku on saanut plussan ja erityisesti, että se kolahtaisi teille jotka olette joutuneet pinossa roikkumaan kauan. Ja olihan täällä hieno uutinen, että Malica oli plussannut kuten myös Helen, joka on useamman kerran saanut pettyä.



Nipelle voimia yritykseen. Heitä kaivoon nuo "teitä ei ole tarkoitettu vanhemmiksi"! Ketä olisi enemmän tarkoitettu saamaan nyytti kuin ihminen, joka sitä sydämestään toivoo ja yrittää kuukaudesta toiseen?



Voimia ja jaksamista kaikille tasapuolisesti toivottelee adalat (jos vielä muistatte)

Täällä KP 20/n. 27 (clomien kans taitaa olla onneksi vähä säännöllisempää nää kierrot)Viikko siis täälläkin odotellaan menkkoja. Anir taidetaan mennä siis aika samaa tahtia tää kierto loppuun...



Anir: Itse olen vähän jo huomannut, että en oikein osaa suhtautua edes toisten vauvoihin. Siis tottakai olen iloinen ystävien ja tuttavien puolesta, mutta jotenkin en vain uskalla ottaa syliin tms. Vaikka eihän se ole meidän vauva, meidän vauvathan on viety meiltä jo ennen kuin ne ovat alkaneet muistuttaa vauvvaa... Mutta silti ne vauvat on olleet niin odotettuja ja toivottuja...



Adalat: Tottakai me sinut vielä muistetaan.. ja suoraan sanottuna kyllä alkaa tuntua siltä, että vaikka täällä on niin ihania ja tsemppaavia kohtalotovereita, että kyllä tältä palstalta jo joutais pois... siis sinne odottajiin...



Joku kyseli, että pitääkö odottaa yhdet menkat km jälkeen. No kai se on tapauskohtaista, mutta me ei oo kertaakaan odotettu, tosin eipä ole heti tärpännytkään... Eli jos kroppa ei ole valmis, ei raskaus ala. Tietysti joissakin tapauksissa voi joutua odottamaan ekojen menkkojen jälkeen, jos on ollut jotain ongelmia tms. Minulle on ainakin sanottu molempien kaavintojen jälkeen, että suositus on että yhdet menkat odotetaan (jotta henkisesti ennättäisi vähän toipua ja että laskettuaika on helpompi määrittää). Eli jos lääkäri ei ole kieltänyt, niin ei siitä kai haittaakaan ole, koska nykyisin pystyvät ultralla määrittämään tosi tarkasti raskauden keston. Lääkäri tosin sanoi, että heti km jälkeen ei välttämättä edes tule ovulaatiota, kun olisin halunnut aloittaa viimeisen kaavinnan jälkeen heti clomit kolmantena vuotopäivänä kaavinnasta.

Helene: Isot onnittelut plussasta!



Mullahan kohtu tyhjentyi itsestään (sikiö vastasi viikkoja 8+jotain vaikka piti olla 11+jotain). Lääkäri sanoi sillon mulle, että uusi raskaus alkaa kun on alkaakseen eli ei käskenyt odottamaan yksiäkään menkkoja.



Siis mää oon niin turhautunut! Donnatest näyttää kokoajan ovista (vieläkin) eli siis on monta viikkoa näyttäny... On siis menny jo yli sen 2kk raskaudesta (keskenmenosta) mitä käyttöohjeessa sanottiin, että ei näytä tuona aikana oikeaa tulosta. Nyt on menossa kp 30 ja kierto on jotain 28-45 väliltä (ihan sekasi ollut imetyksen ja raskauden jälkeen) Vieläkin kyllä imetän esikoista (1v ja 3kk) kerran päivässä, että varmaan se sitten vaikuttaa... Kuukautisista ei havaintoja eikä alkavasta raskaudesta (ainakin eilen testi näytti selvää negaa). Argh! Kun ei mistään tiedä mitään on niin turhautunut olo!



Sitten mua ärsyttää näin kesällä sukulaisten näkeminen kun lähes poikkeuksetta kaikki kyselee ja utelee, että "millos teette toisen lapsen"? Ihan ku niitä vain tehtäis!!! 2 ihmistä tietää mun lisäks, että odotin ja sain keskenmenon... Välillä pitää itkua pidätellä kun esim. mummoni (erittäin suorapuheinen) huomauttelee, että pitäis ottaa mallia muista serkuista ja tehdä heti toinen, ettei tuu isoa ikäeroa ja että "ei saa olla itsekäs ja olla tekemättä toista" (jos ei muka jaksa)! Joku päivä vielä kyllä huudan ja raivoan (hormoonipuuskissani), että "Olis tullu toinen joulukuussa jos ei sitä ois viety pois"!

Huh, anteeksi avautuminen! Huomenna pitäis yhden serkun juhliin jossa koko suku koolla eli piti purkautua ennen sitä...



Tsemppiä kaikille yrityksiin ja jaksamista!



-nyssykkä-

Kiitokset kaikille onnitteluista!! Apteekin omakin plussaa näytti ja jopa suht tasavahvaa kontrolliviivan kanssa. Järjettömän outo olo että näin pian uusi tärppi tuli. Ja nyt vasta kasvanut se kauhun tunnekin, että kestänkö jälleen saman uudelleen, jos jälleen menee kesken. Päätinkin ihan hissukseen vain odotella ja katsoa mitä tuleman pitää, eli emme kerro kenellekään ainakaan ennen np-ultraa jos sinne asti sitten päästään tällä kertaa. Kertakaikkiaan aika pöllämystynyt olo mutta kyllä tuo käsi vaistomaisesti vähän väliä laskeutuu alavatsalle ja lämmin tunne valtaa mielen. Ei muuta kuin odottelua nyt maltillisesti.



Helene dpo.15 (en uskalla edes alkaa rv-nimitystä käyttää vielä)

tietäis mitä tehdä, jos mun mies sanoiskin, ettei haluakaan, että yritettäisiin saada vauvaa, hui. Jaksamista tilanteeseesi, anir.



Ja mitä sukulaisten kyselyihin tulee, olemme samassa tilanteessa, nyssykkä! Mulla on kiloja reilusti jäljellä ekan raskauden jäljiltä, joka lisää vettä myllyyn sukujuhlissa. Kukaan ei onneksi tullut kyselemään, olisin kyllä varmaan suoraan sanonut miten asia on.



Mulla tosiaan alkoi silloin vuoto töissä, olihan vaikeaa keskittyä sen jälkeen enää työhön. Seuraava päivä meni pelkästään itkeskellessä ja pahin oli sitten kolmantena päivänä, kun sikiö oli tullut terveyssiteeseen ruskuaispussissaan. Näytti aivan pienelle nallekarkille ilman korvia. Haudattiin se lähimetsään (en oikeesti tiennyt mitä muutakaan?). Ja olkoonkin miten pieni hyvänsä, niin tuntui kyllä, että omaa lasta tässä haudataan. Tulee vieläkin ihan itku. Tää on ollut vaikeampaa ku olen osannut kuvitella.



Itsessään on huomannut myös vähemmän mairittelevia piirteitä, esim. JÄRJETÖN kateus niitä kohtaan, joilla on samoihin aikoihin laskettuaika, kuin sillä enkelillä.



Saas nähdä alkaako menkat viikon päästä vai ei...