Suurperheellisille ollaan kateellisia?

vaan haukutaan ja epäillään, että ei voi rakastaa ja kasvattaa useampaa yhtä aikaa ja että lapsista tulee kusipäisiä luusereita, kun eivät saa vanhempiensa jakamatonta huomiota 24/7.

harmittaa kun ei itse kykene samaan?

Säälin ennen kaikkea suurperheiden lapsia. Mutta kaikkensahan sitä sellainen tietynlainen naistyyppi tekee ettei töihin tarttis mennä. Tai se toinen naistyyppi, joka on niin miehen kynnysmattona, ettei uskalla edes haaveilla kodin ulkopuolisesta elämästä.

kaikki tuntemani suurperheen äidit ovat töissä. Miten muuten sitä muuten perheensä elättäisi. En ole koskaan kuullutkaan, että joku voisi olla kotona.

Jokainen kahden-kolmen lapsenkin äiti tietää että aina ei ole aikaa lapsille niin paljon kuin haluaisi (vaikka olisi kotiäiti!). Sitä sitten voi vaan miettiä että entä kun lapsia on 5+...

Eikä ne mieleterveystilastotkaan suurperheitä mairittele. Kun on 4 lasta tai enemmän, lasten masennusriski moninkertaistuu.

sikiä paljon :O

sitä omaa riittämättömyyttäs turhaan sääliin. Itse olen kasvanut isossa perheessä ja voin kertoa sulle että mikään ei ollut ihanampaa kuin tietää että mulla on sisaruksia pitämässä huolta. Meillä myös oli hemmetin hauskaa aina yhdessä ja muutenkin läheinen ilmapiiri koko perheessä. Tätä ei pääse ainokaiset kokemaan. t. ap

taustalla olisi aina kateus. Varsinkaan tässä tapauksessa, kun aika monella se mahdollisuus suureen perheeseen on itselläänkin. isoja perheitä (ja niiden äitejä) on joka lähtöön, en missään nimessä niputtaisi yhteen pelkän lasten lukumäärän takia.

täällä kun kaverit on sisarustensa kanssa mökillä, reissussa missä vaan. Kyllä mä luulen että lapset nauttii enemmän kun on niitä sisaruksia :D mulla 3 lasta ja ovat kaikki kuin paita ja peppu. Minusta taas on aika sairasta opettaa lapselle että aina saa aikuisen jakamattoman huomion.

sitä omaa riittämättömyyttäs turhaan sääliin. Itse olen kasvanut isossa perheessä ja voin kertoa sulle että mikään ei ollut ihanampaa kuin tietää että mulla on sisaruksia pitämässä huolta. Meillä myös oli hemmetin hauskaa aina yhdessä ja muutenkin läheinen ilmapiiri koko perheessä. Tätä ei pääse ainokaiset kokemaan. t. ap

täällä kun kaverit on sisarustensa kanssa mökillä, reissussa missä vaan. Kyllä mä luulen että lapset nauttii enemmän kun on niitä sisaruksia :D mulla 3 lasta ja ovat kaikki kuin paita ja peppu. Minusta taas on aika sairasta opettaa lapselle että aina saa aikuisen jakamattoman huomion.

eihän sille voi löytyä muuta syytä kuin jokin kateus, katkeruus tai muu vastaava. Osaako joku muu kertoa mitä se sit vois olla? Meidän naapurissa asuu isohko perhe (4 lasta) ja ovat kyllä aina yhdessä vaikka kavereitakin piisaa. Erittäin onnellisilta lapsilta vaikuttavat. Ennemmin mä kasvaisin sellaisessa perheessä kuin olisin ainoa lapsi.

oli todellakin turvallinen olo ja paljon läheisiä ympärillä :D

anna linkki lasten mielenterveystilastoon, mikä osoittaa, että onglemia on suurperheillä. eiköhän ne ongelmat löydy uusperheistä, eikä suurista ydinperheistä.

voi jeesus mitä selittelyä :D

Nytkin viettänyt perheensä kanssa 2 viikkoa mökillä ilman ainuttakaan kaveria. Mun lapsilla taas aina sisarukset joiden kanssa touhuta ja leikkiä.

enkä ikinä olisi vaihtanut osia toisten kanssa jotka elivät pienessä perheessä. Meillä oli aina rakastava ilmapiiri ja väitänkin että useimmiten isoissa perheessä se on sitä kuin pienissä. Paljon lapsia haluavat ovat lapsiläheisempiä muutenkin sen olen huomannut lukuisia kertoja elämässä.

aina leikittiin lapsena kun oltiin lomalla ja muutenkin. Mulla oli myö isompi sisko (8v vanhempi) ja oli mulle kuin toinen äiti. Isoveli myös oli tukena ja turvana. Äiti ja isä olivat paljon lasten kanssa ja aina perheenä touhuttiin. Voin sanoa eläneeni onnellisen lapsuuden :) mulla on nyt 3 lasta ja harkitaan miehen kanssa neljättä. Tykätään kovasti lapsista ja tullaan lasten kanssa hyvin juttuun. Ei todellakaan tarvi säälitellä muita säälikää mielummin itseänne koska tarvii puuttua toisten tapaan toimia elämässä.

Mikään ei opeta lasta niin tehokkaasti sosiaalisuuteen ja toisten huomioon ottamiseen ja hyväksymiseen kuin sisarukset. Isoissa perheissä vastuun kantokin on aivan eri luokkaa kuin niissä ainokaisten perheissä tai joissa on maks 2 lasta...

Olen itse ainoa lapsi, kuten myös yksi parhaista lapsuudenkavereistani. Molemmilla meillä on kolme lasta ihan sen vuoksi, ettei toivota kenellekään ainoan lapsen kohtaloa ;) saa ehkä enemmän jotain, huomiota ja maallista mammonaa, mutta kyllä se kuppi miinukselle menee, koska on myös vanhempien ainoa kiinnostusksen kohde "pahassa". Joskus toivoisi, että olisi joku jakamassa heidän kiinnostustaan ja esim. Muitakin lapsenlapsia. Ja kun vanhenevat, minä olen ainoa, joka huolehtii.

Mitkä on masennuskertoimet jos vanhemmat eroaa tai sisarrus kuolee?