Olenko minä narsisti?

Miehen veljen vaimo, entinen ystäväni taitaa ajatella minusta niin. Anoppi on viisas nainen, mutta puheli juhannuksena kautta rantain narsismista - ajattelin vaan.



Tuli mieleen että murkkuikäisen tyttären kanssa kun oli hankalaa, niin tämä (kälykö senyton?) vihjasi tyttären narsistiseen käyttäytymiseen. No, murkut nyt on mitä on, sellaisia lapsellisen narsistisia minusta eika moni.



Ollaan ihan asiallisissa väleissä. Niin ei ollut silloin kun seurustelumme veljesten kanssa alkoi - silloin paukkui ja rätisi. Vetäydyin niin pitkälle sivuun kun vain mahdollista oli. Mutta en luopunut miestäni eikä hänkään minusta. Nyt kun matkaa on riittävästi ja käly saa miehineen olla anopin parhaat, ei minullakaan ole mitään valittamista olossani. Mutta aina näihin vierailuihin liittyy jotain outoa.



Sillin kun miehen toinen veli alkoi seurustella ja sitä kautta irtaantui lapsuusperheensä kuvioista väkisinkin, soitteli entinen ysstävä minulle ja varoitteli sukuun tulossa olevan uuden naisen aggressiivisuudesta. Hän ei jotenkin tuntunut kestävän sitä, että irtaantuessaan lapsuusperheestä mihen toinen veli lähentyi meihin, jotka myös olimme selvän pesäeron tehneet.



Ja näitä epäilyjä tulee, aina vaan. Että olenko se narsisti todellakin minä?