G: Mitä kadehdit ystävissäsi REHELLISESTI!
Kommentit (54)
Sitä, että he ovat avoimia ja sosiaalisia. Itse olen tämmöinen möllöttäjä, joka ei uskalla luottaa kehenkään täysin. Olisi mahtavaa alkaa juttelemaan tuntemattomille puistossa tai vessajonossa mutta minusta ei vain ole siihen. Kadehdin myös sitä, että monilla on paljon ystäviä ja laaja kaveripiiri mutta itselläni vain muutama, joiden kanssa hengailen silloin tällöin.
Mutta teen koko ajan töitä sen eteen, että pääsen samaan.
Kokonaisuutena en kadehdi - tuo talousasia on esimerkkinä sellainen, minkä toivon voivani omalla kohdallani muuttaa. Mutta esim. aviomiehenä en kestäisi sellaista, jonka itsetuntoa saa jatkuvasti olla petraamassa :(. Olen ollut sellaisessa liitossa aiemmin ja se oli raskasta.
meillä aina kämpää kuin pommin jäljiltä ja kaikenlaista tavaraa joka puolella. Hävettää jos joku tulee ylättäin kylään.
Toisen ystävä nopeasti pudotettuja raskauskiloja.
elintaso on kuitenkin parempi kuin meillä. Tosin mies tekee tosi pitkää päivää, joten en tiedä, olenko sittenkään kovin kateellinen...
...osaa rahaa tai omaisuutta kadehtia. Joo, olishan se kivaa jos ei tarvisi niin usein penniä venyttää, mutta paljon enemmän arvostan vapaa-aikaa ja stressitöntä työtä.
Noin muuten tulee kadehdittua:
-Parinkin kaverin uskomatomia sosiaalisia taitoja ja rentoa elämänasennetta. Esim. yksikin reissailee jatkuvasti ihan yksinään ja onnistuu silti pitämään joka paikassa hauskaa ja saamaan kavereita. Itse samassa tilantessa varmaan vaan jännittäisin tuppisuuna ja ahdistuisin kuoliaaksi.
-Yhden kaverin ulkonäköä. En epäile hetkeäkään, kun aina kehuskelee ettei ole ikinä joutunut pistämään tikkua ristiin ketään iskeäkseen.
-Ahkeruutta ja motivaatiota. Pistää miettimään, kun monilla opiskelut alkaa olla loppusuoralla ja silti riittää aikaa pitää koti siistinä ja liikkua, mutta itsellä vaan venyy ja paukkuu.
-Veljen geenejä, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Tuntuu, että sille on meidän perheen arvonnassa sattunut täyskäsi ja itellä korkeintaan nelospari. Silmät pelaa ja voi syödä käytännössä täysin mitä huvittaa, ite vaan rillipiruna kärvistelen ja joudun jatkuvasti tarkkailemaan mitä suuhuni pistän.
esim. jotakin ulkonäössä, luonteenpiirteessä, elämäntilanteessa, perheessä, puolisossa, työpaikassa, taloudellista tilannnetta...
Kunpa osaisin itsekin olla yhtä järkevä ja taloudellinen rahankäytön suhteen. Sitä ihannoin ja kadehdin.
Erästä työkaveriani joka on aina super mukava kaikille ihmisille, en itse pysty samaan! On lisäksi erittäin kaunis !
hänen sosiaalisuuttaan. Ja hiuksia :)
on erittäin läheiset suhteet koko sukuun..viettävät yhdessä milloin kenenkin merkkipäiviä
asennetta elämään ja sen tuomiin tilanteisiin. Hän ei valita eikä voivottele asioita, joille ei voi mitään, toteaa vain tapahtuneen ja sopeutuu. Ihailtavaa.
mutta ystävän puolison tuloja. Oma äijä tienaa alle 3000/kk ja ystävän mies reilusti enemmän. Tosin ystävä jaksaa kyllä aina muistuttaakin tästä faktasta.
tai sita etta tiesi haluavansa lapsen ja on nyt onnellinen kotiaiti.
Itse en uskalla luopua urastani, joka on minulle hyvin tarkea, koska pelkaan etta katkeroituisin lasta kohtaan joka sen minulta "riisti".
Kadehdin yhden ystäväni järkevää ja analyyttistä asennetta elämään ja sen tuomiin tilanteisiin. Hän ei valita eikä voivottele asioita, joille ei voi mitään, toteaa vain tapahtuneen ja sopeutuu. Ihailtavaa.
Pyrin itse samaan ja aika hyvin mielestäni onnistunkin :)
Se mitä eräissä ystävissäni kadehdin on itsekuri, jolla he ovat saaneet väitöskirjansa valmiiksi...
mies sillä on hirveä eikä kotikaan kovin kummoinen
en muista milloin olisin viimeksi kadehtinut jotakuta, ehkä lapsena
ei ole koskaan tehnyt töitä ja elättänyt itseään, vaan elänyt miesten ja sossun kustannuksella. nyt vasta löysi uuden rikkaan paljon iäkkäämmän miehen.
ettei oo tarvinu koskaan tehdä mitään elantonsa eteen
Kadehdin yhden ystäväni järkevää ja analyyttistä asennetta elämään ja sen tuomiin tilanteisiin. Hän ei valita eikä voivottele asioita, joille ei voi mitään, toteaa vain tapahtuneen ja sopeutuu. Ihailtavaa.
Pyrin itse samaan ja aika hyvin mielestäni onnistunkin :)
Onnistumisen kanssa onkin sitten vähän niin ja näin. Liian usein löydän kuitenkin itseni vaahtoamasta ja kiihdyttämästä itseäni vellomalla asioissa, jotka olisi voinut ohittaa olankohautuksellakin. Ehkä vielä opin, jos vietän ystäväni kanssa kylliksi aikaa :)
8
- positiivista perusluonnetta. Pyrin itsekin positiivisuuteen, mutta kun perusluonne on jokseenkin synkkä, vaatii positiivisuus sellaista suurta muutosta, jota vasta harjoittelen.
- osallistuvia, auttamisenhaluisia isovanhempia tai muita läheisiä.
- eräs ystäväni on omassa unelma-ammatissani, johon hakeutumiseen ei rahkeet riittäneet.
En kuitenkaan suuresti kadehdi mitään ja olen tyytyväinen omiin valintoihini ja elämääni.