Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdekriisi
29.06.2011 |
En tiedä, minne muualle purkaa itseäni, joten teen sen tänne. Minulla on 7 v poika, ja olen n vuoden seurustellut erään miehen kanssa. Miehellä oli pitkä ja hankala avioliitto takana, josta paljon taakkaa. Koen, että olen joutunut syyttömästi kärsimään exän "hulluudesta", mies mm pelkää kaikkea riitelyä, kun minusta erimielisyydet yms kuuluvat normaaliin parisuhteeseen, eikä niitä tarvi pelästyä. Mies menee lukkoon heti, kun tulee jotain negatiivista tunnetta (joko minulta tai lapselta) ympärillä. Teen vuorotyötä, ja mies joutui (olosuhteiden pakosta) lapsenvahdiksi hankalien työaikojen takia jo heti suhteen alkumetreillä. Uskon, että olisi halunnut rauhassa tapailla ensin, mutta olosuhteiden takia joutui täysillä mukaan meidän arkirumbaan heti alkuun, olemaan paljon lapsen kanssa kaksi. Lapsi erittäin vaativa ja temperamenttinen, ja miehellä paloi hihat ihan totaaliseti muutaman kerran ja meni liian pitkälle. Minua tämä on vaivannut ja surettanut näihin päiviin asti, ja vienyt ja syönyt luottamusta, ja aiheuttanut jopa vihaa miestä kohtaan. Olen purkanut sitä kaiken mahdollisen kautta mieheen, joka on kyllä saanut tuntea nahoissaan. Miehessä on piirteitä, joista tykkään, ja piirteitä, joista en niin tykkää. Esim tuntuu, että on aina matkoilla, kaupassa, asioilla yms ns perässävedettävä, minä saan kulkea ja mennä edellä ja suunnitella ja selvittää kaiken, hän sitten kyllä seuraa perässä. Keittiössä osaa juuri ja juuri hanan avata, kaikki ruuan suunnittelu, valmistus, tarjoilu ja jälkien siivoaminen on aina 100 % minun vastuulla. Mutta hän sitten tosiaan hoitaa lasta, huoltaa autoa, kuskaa minua joka paikkaan, maksaa kun olemme jossain yhdessä, ja tekee kyllä kotitöitä vähän kunhan vaan erikseen pyydän. Emme siis virallisesti asu yhdessä, vaan olemme aina minun luonani (lapsen lelut, kaverit yms ovat kotona, joten ei ole järkeä lähteä miehen luo). Olen ollut töiden takia tosi kireä, ja ilkeä miehelle, ja minua tökkii ne hänen raivokohtaukset lapselle, jotka muutaman kerran meni liian pitkälle, sekä joskus myös tuo ns perässävedettävyys. Seksi on hyvää, hellyttä ja läheisyyttä on jos sitä itse pyytää. Nyt olen ollut viime aikoina erityisen kireä ja sterssaantunut, ja purkanut sitä mieheen, joka ei siis menneisyyden takia kestä negatiivisa tunteita ympärillään. Mies on ollut tosi ahdistunut, ei ole kuitenkaan sanonut mitään vaan sulkenut kaiken sisäänsä ja vetäytynyt. Nyt sanoi, että haluaa erota. Itse en välttämättä halua, vaan tajuan omat virheeeni, olen ottanut niistä opikseni ja aion olla räyhäämttä enää. Mies sanoi, ettei ainakaan juuri tällä hetkellä halua jatkaa. Sanoin, että ei sitä nyt tarvi päättää, kuukauden päästä voi olla jo eri fiilis. Lupasi katsoa kuitenkin lasta jonkun verran, mitä nyt oli puhuttu ja sovittu jo valmiiksi lähitulevaisuuteen, koska en nyt yhtäkkiä muuten saa järjestettyä. Mies lähti kotoani aamullä jälkeeni, ja oli mm pitänyt avaimen, ei ollut jättänyt sitä, vaikka olisi voinut. Hänellä on siis edelleen avain meille. Mitä arvelette, että tulee olemaan suhteen tulevaisuus?
Kommentit (15)
eron kanssa, vaan minun kiukkuisuudella. Toisaalta, jos ryhtyy suhteeseen naisen kanssa, täytyy olla valmistautunut ottamaan vastaan myös lapsi ja sen tuoma vastuu, koska se tulee vastaan ennen pitkää kuitenkin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies, joka menee lapsen kanssa "liian pitkälle" tavalla tai toisella ei ole hyvä kumppani. Lapsellasi ei ole ketään muuta itseään puolustamssa kuin sinä. Tee lapsellesi palvelus, josta hän tulee kiittämään sinua koko ikäsi. Pyydä mieheltä avaimesi pois ja ero.
Mies on luultavasti aina ollut kyvytön ilmaisemaan tunteitaan muuten kuin räjähtämällä ja siksi hänelle ehkä erokin on tullut. Hän on hyvin todennäköisesti padonnut tunteitaan jo aiemman liittonsa aikana, mutta syyttää exää, koska on kyvytön näkemään omaa osuuttaan tilanteeseen. Tuo hihojen palaminen lapselle viittaa luvattoman heikkoon tunneosaamiseen.
olen tavallaan sen tiennyt aina mutta jotenkin en ole uskaltanut myöntää edes itselleni. Oli karmeaa kuulla, kun lapsi itkeä tihrusti että oli pelännyt kun mies oli käyttäytynyt niin kuin oli käyttäytynyt. Tiedän, että lapsen on vaikea käsittää näitä asioita vieraalta ihmiseltä, oman vanhemman rakkauteen voi aina luottaa, vaikka ns palaiskin hihat, mutta kun omaan kotiin tulee vieras ihminen, ja äitiä ei ole edes paikalla, ja sillä palaa hihat lapseen, on kokemus lapselle varmasti ollut tosi ahdistava. Toki lapsikin on ollut hankala, mustasukkainen, jopa aggressiivinen, mutta silti aikuisen pitäisi olla turvallinen. Tämä tapahtui kauan sitten, lapsi sittemmin hyvin kiintynyt mieheen ja tulevat hyvin jo toimeen. Totuttelua ollut puolin ja toisin, ja olen yrittänyt ymmärtää molempia osapuolia. ap
Lähinnä voin sanoa että hoida nyt tuo ero nätisti, niin voitte pysysä ystävinä, muuhun en kohdallanne usko. Mikäli mies riitojen takia on edellisestä suhteestaan lähtenyt niin ymmärrän täysin ettei hän halua uutta suhdetta joka jo alkumetreillä ahdistava ja riitaisa. Kenties olet hänen ex-vaimonsa kaltainen ja tottumuksesta mies hakeutui saman tyyppiseen seuraan, vaikka juuri siitä hän eroon oli pyrkimässä. Jos suhteellanne olisi tulevaisuutta, eläisitte parhaillaan suhteen ja rakastumisen alkuhuumaa, ei viimeisillään vetelevän suhteen riitaisuutta. Teillä molemmilla on tainnut jäädä edelliset suhteet ja niiden ongelmat käsittelemättä, suosittelen tätä ainakin omalle kohdallesi. Ei toinen voi olla parisuhteen likasankona ottamassa stressisi ja oman pahan olosi sanomatta mitään.
vaativalta ohjeelta, mutta myöhemmin kiität, jos toimit tämän mukaan. Vältyt paljolta, ja lapsesi välttyy myös.
Eli, anna tämän suhteen mennä, erotkaa sovussa, mutta erotkaa.
Jos jo suhteen ensimmäisenä vuonna on noinkin isoja ongelmia, ei se ennusta hyvää suhteelle pidemmälläkään aikavälillä.
Sitten, älä ryhdy seurustelemaan kenenkään kanssa niin kauan, kun lapsesi on pieni (mielellään vaikka 18 vuotiaaksi saakka) älä ainakaan aloita mitään sellaista suhdetta, että uusi miesystävä olisi paljon sinun luonasi, ns. asuisi siellä (joko oikeasti tai käytännössä).
Jos et millään kestä ilman miestä, hanki mies/suhde, mutta järjestä lapsenvahti niiksi ajoiksi, kun tapailet miestä tai vierailette toistenne luona. Lapsesi on jo niin iso, että parin vuoden päästä hän voi olla itsestäänkin treffiesi ajan (ei tietenkään yön yli).
Usko mua, tämä on viisainta mitä voit tehdä. Ja ne vuodet menevät hujauksessa, kun lapsesi on alaikäinen. Sitten muuttaa pois kotoa ja loppuelämäsi ehdit taas elää parisuhdetta saman katon alla vaikka kuinka pitkään, laittamatta lastasi epäreiluun asemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja oletko ollut näkemässä? Mustasukkainen lapsesihan on voinut keksiä kaiken siinä toivossa että jätät miehen ja olet taas kokonaan hänen.
Jokatapauksessa miehen on oltava harvinaisen rakastunut sinuun, jos vielä jää rinnallesi kuuntelemaan sinun ja lapsesi kiukuttelua.
Ehkä sinun tulisi kasvattaa lapseltasi ainakin se agressiivisuus pois. Vaikka kuinka kapinoisi uutta seurustelukumppania kohtaan, niin ei edes aikuisen tarvitse sietää hakkaavaa lasta, etenkään kun ei ole oma! Ja muutenkin kannattaisi järjestää ne työasiat niin, että hoidat itse oman lapsesi, etkä heti tyrkkää uuden miesystävän hoiviin. Olette kuitenkin olleet yhdessä vasta vuoden.
Juu, tokihan mies on ollut tietoinen että sinun mukanasi tulee lapsi, muttei hän ehkä arvannut että hän joutuu lapsenlikaksi heti seurustelun alkumetreillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löi lasta? Huusi lapselle? Miten voit edes jatkaa tollasen hullun kanssa?
Käy sääliksi pieni hätääntynyt lapsi, ja millanen äitikin on, eikö kukaan ole lapsen tukena.
tarkentaa mitä tarkoittaa teidän tapauksessa mies meni"liian pitkälle"???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi pari rivinvaihtoa, eihän tuollaista jaksa lukea...
Ei kai se, että av-mamman mukana tulee lapsi tarkoita sitä että miehestä tulisi heti seurustelun alkumetreillä tulla täyspäiväinen ilmainen lapsenlikka, jonka pitäisi sietää vaativan lapsen kiukuttelua päivästä toiseen. Äidin kanssa se mies kai toivottavasti haluaa seurustella. Ja ainakin noin alkuvaiheessa olisi reilua, että molemmat seurustelun osapuolet järjestävät omien lastensa hoidon itse. Eihän tuolla tavalla mitään tule, että sysätään toisen niskoille heti koko paketti. Kai olet jotenkin ennen miestäkin saanut lapsesi hoidettua.
ei ole lapseni isä ja 'menisi liian pitkälle'. Tarkoitti tämä mitä hyvänsä. En ikinä, eikä pidä sinunkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pystymetsästä ottaisi. Kun tapasin oman mieheni, hän oli seurustellut naisen kanssa, jolla oli lapsi (meillä ei silloin kummallakaan) ja oli oikein hyvin tullut lapsen kanssa toimeen. En ikinä ikinä ikinä ottaisi miestä, joka ei tule toimeen lapseni kanssa, enkä puolustelisi sitä millään kokemattomuudella.
MUITAKIN MIEHIÄ ON OLEMASSA.
Miten olisi pari rivinvaihtoa, eihän tuollaista jaksa lukea...
Ei kai se, että av-mamman mukana tulee lapsi tarkoita sitä että miehestä tulisi heti seurustelun alkumetreillä tulla täyspäiväinen ilmainen lapsenlikka, jonka pitäisi sietää vaativan lapsen kiukuttelua päivästä toiseen. Äidin kanssa se mies kai toivottavasti haluaa seurustella. Ja ainakin noin alkuvaiheessa olisi reilua, että molemmat seurustelun osapuolet järjestävät omien lastensa hoidon itse. Eihän tuolla tavalla mitään tule, että sysätään toisen niskoille heti koko paketti. Kai olet jotenkin ennen miestäkin saanut lapsesi hoidettua.
pitäisi nyt ajatella, miten lapsesi voi. Ketä oikeasti kiinnostaa, kuinka pahasti lapsesi on voinut hakata ko miestä. Oli mitä tahansa tapahtunut, MIEHELLE KENKÄÄ.
Ja oletko ollut näkemässä? Mustasukkainen lapsesihan on voinut keksiä kaiken siinä toivossa että jätät miehen ja olet taas kokonaan hänen.
Jokatapauksessa miehen on oltava harvinaisen rakastunut sinuun, jos vielä jää rinnallesi kuuntelemaan sinun ja lapsesi kiukuttelua.
Ehkä sinun tulisi kasvattaa lapseltasi ainakin se agressiivisuus pois. Vaikka kuinka kapinoisi uutta seurustelukumppania kohtaan, niin ei edes aikuisen tarvitse sietää hakkaavaa lasta, etenkään kun ei ole oma! Ja muutenkin kannattaisi järjestää ne työasiat niin, että hoidat itse oman lapsesi, etkä heti tyrkkää uuden miesystävän hoiviin. Olette kuitenkin olleet yhdessä vasta vuoden.
Juu, tokihan mies on ollut tietoinen että sinun mukanasi tulee lapsi, muttei hän ehkä arvannut että hän joutuu lapsenlikaksi heti seurustelun alkumetreillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omaa äitiä?
olen tavallaan sen tiennyt aina mutta jotenkin en ole uskaltanut myöntää edes itselleni. Oli karmeaa kuulla, kun lapsi itkeä tihrusti että oli pelännyt kun mies oli käyttäytynyt niin kuin oli käyttäytynyt. Tiedän, että lapsen on vaikea käsittää näitä asioita vieraalta ihmiseltä, oman vanhemman rakkauteen voi aina luottaa, vaikka ns palaiskin hihat, mutta kun omaan kotiin tulee vieras ihminen, ja äitiä ei ole edes paikalla, ja sillä palaa hihat lapseen, on kokemus lapselle varmasti ollut tosi ahdistava. Toki lapsikin on ollut hankala, mustasukkainen, jopa aggressiivinen, mutta silti aikuisen pitäisi olla turvallinen. Tämä tapahtui kauan sitten, lapsi sittemmin hyvin kiintynyt mieheen ja tulevat hyvin jo toimeen. Totuttelua ollut puolin ja toisin, ja olen yrittänyt ymmärtää molempia osapuolia. ap
En ihmettele että haluaa erota.