Kuinka monella vanhemmat / iso- ovat kuolleet nopeasti (= ei pitkällistä sairautta tms)? ov
Omat isovanhemmat jo 85-95 ja minun ja miehen vanhemmatkin jo 60+. Kellään ei mitään sen kummempaa vaivaa, isovanhemmat syövät sydänlääkkeitä mutta ja tietty jaksavat paljon vähemmän kuin joskus 30 v sitten mutta muuten ovat ihan ok kunnossa.
Eli aloin miettiä kuinka todennäköistä on että kun lähtö tulee niin menevät nopeasti (esim. sairaskohtaus) vai onko paljonkin yleisempää kuolla hitaasti (esim. syöpä joka etenee hitaasti mutta vääjäämättömästi)?
Kommentit (6)
Mummo ja Vaari kuoli sairauskohtaukseen ja hyvin nopeasti. Isän puolelta: Vaari kuoli syöpään ja aika nopeasti, Mummo jäi auton alle ja kuoli heti.
Isäni kuoli syöpään ja saattohoito kesti 6 kk.
Ei varmaan ole mitään sääntöä ja ei sairauskohtausta voi ennustaa. Joten älä turhia murehdi näistä asioista. Nauti sen sijan siitä että vanhemmat ja isovanhemmat on elossa.
Isän sydän vaan otti ja pysähtyi (tosin riskitekijöitä oli lievästi sanottuna muutama...) ja vaari sai aivoinfarktin.
Avauksessa tosin selvisi, että molemmat olivat olleet vakavasti sairaita jo aiemminkin, mutta eihän terve mies toki lääkäriin mene, vaikka pikukremppaa vähän oliskin...
samoin toinen pappani. Toinen mummi sairasti pidempään ja toisen papan kuolemasta minulla ei ole mitään käsitystä, kuoli vanhana jo ennen syntymääni.
Äitini on tehnyt pitkää kuolemaa jo toistakymmentä vuotta ja vielä on hengissä. Ja mummini taas on virkkuna vielä vanhanakin.
Sanoisin, että aika fifty-sixty.
kuoli saunassa sydänkohtaukseen. Oli nopea lähtö..
Mummolla oli parkinson, oli sänkyvankina 1,5v ennen kuin pääsi kärsimyksistään..
..hän syntyi. Miehen vanhemmat kuolivat 56- ja 65-vuotiaina ja isäni 65-vuotiaana.
Äinitikin on nyt kuollut. Lapsemme on 19-vuotias.
Ei tunnu oiekin kivalta lukea näitä vanhempien haukkumisia. Yrittää elää sovussa! Kyllä sekin aika tulee, että heitä ei enää ole.
Toinen oli just suunnitellut lähtevänsä kasvimaalle, mutta kops, jäikin siihen.
Isoäideistä toinen kitui muutaman kuukauden elämän ja kuoleman rajamailla, toinen onneksi vain muutaman päivän (aivoinfarkti).