nuo mammat jotka säälivät meitä yksilapsisia perheitä

vaikka ei mitään pillastumista olisikaan. Eikä kaikilla edes ole mahdollisuutta saada toista lasta.

samanlaista kuin omastaan, kuin varmistukseksi sille että toimii itse järkevästi. Jotenkin huvitun aina kun ihmiset alkaa hokemaan siinä vaiheessa kun esikoinen täytti n. 6 kk että "jokos toista meinaatte" "niistä on seuraa toisilleen" Onhan se varmaan osittain tottakin mutta jotenkin alkaa hymyilyttämään kun kaikki ihmiset hokee tota samaa mantraa samalla opettavaisella tyylillä :D Joo ja en saa mitään vastausta kun sanon että vielä ei olla toista ajateltu muutamaan vuoteen. Tärkeää on siis myös "oikea" ikäero. Se saa olla korkeintaan 3 vuotta :)

Tais aiempi aloitus kolahtaa ap:hen aika pahasti :D

en muuten tottavie purematta niele epäoikeudenmukaisia väitteitä. Väite, että ainoat lapset olisivat jotenkin säälittäviä on epäoikeudenmukainen mielestäni. Tottavie minä älähdän ja puolustan jos pienempiä kiusataan ja sorretaan! Onko ok että sinä tönäiset kaveriasi ja ilkut heti perään että Tais sattua?!? Ei, ei se ole ookoo.

ap

ja ps. ne ainoat lapset voivat olla onnellisia ja monilapsisen perheen lapset onnettomia ja vice versa. Perhekoko ei automaattisesti tarkoita yhtään mitään.

SUn lapsesi ei varmaan edes uskaltaisi kertoa sulle, jos olisi yksinäinen ja onneton, koska SINÄHÄN sen päätät, että ainoalla lapsella on niin maan penteleen kivaa, että mikään ei voi olla pielessä.

JA joo, ei perhekoko automaattisesti mitään tarkoita. Mutta jos sulla olisi useampi lapsi, tietäisit tasan mistä lapsesi jää paitsi.

PS: Sisaruksiin ei ole aikuisena mikään pakko pitää yhteyttä, jos ei halua. Mutta jos ei niitä ole, ei ole koskaan edes mitään mahdollisuutta sitä yhteyttä pitää.

ainoa lapsi on yhtä sosiaalinen kuin ne lapset, jotka ovat kasvaneet sisarusparvessa. Eli ihan turhaa porua. Ollaan nyt onnellisia lapsistamme, oli niitä 1 tai 10. Kaikki yhtä arvokkaita. Typerä kiista.

Missään ei ole väitetty, että ainokaiset olisivat automaattisesti yksinäisiä tai onnettomia. Sanoin, että säälin sellaisia, jotka ovat.

eivät ne liity toisiinsa mitenkään.

AInokaisella ei ole koskaan samalla tavalla seuraa kotona, lomilla, AINA kuin sellaisella lapsella, jolla sisaruksia on. Meillä nassikat on porukassa aamusta iltaan, ja sitä on ihana katsoa miten paljon tykkäävät toisistaan ja miten paljon iloa heistä on toisilleen+ se miten paljon kasvattavat toinen toisiaan sosiaalisissa taidoissa.

on prosentuaalisesti eniten ainokaisia. Miten kävis siis suomen talouden, jos Suomessa ei enää olisikaan yksilapsisia perheitä?

ei jää mistään paitsi. Sosiaalisia suhteita voi hoitaa esim. leikkimällä naapurin lasten kanssa, päiväkodissa, koulussa jne. Lisäksi lapsi saa hyvää huomiota vanhemmiltaan esim. koulunkäyntiä varten. Itse kasvoin isossa perheessä ja huomiosta sai taistella, ja koskaan ei vanhemmilla ollut aikaa kysellä läksyjä :/

ainoa lapsi voisi olla onneton ja yksinäinen, koska lapsuushan on riemastuttavaa uuden oppimisen aikaa. Lapsi kokee jatkuvasti uusia elämyksiä ja oppii jatkuvasti kaikkea uutta. Keskivertolapsella on myös kavereita ja hän on joko kerhossa, päiväkodissa tai hoitopaikassa, jossa hänellä on ikäistään seuraa. Myös aikuiset ovat ihmisiä ja lapsi kommunikoi heidän kanssaan. Sääli on hedelmätön tunne. Jokainen aikuinen voisi ammentaa itselleen paljon siitä ainoan lapsen loputtomasta energisyydestä ja riemusta jota hän pulppuaa. Jos sitävastoin aikuinen näkee turhia kauhukuvia lapsen potentiaalisesti yksinäisyydestä ja onnettomuudesta, nuo kauhukuvat voivat olla jopa itseään toteuttavia. Jos lapselta kysytään usein surullisella äänellä, että oletko sinä yksinäinen? Onko sinulla tylsää kun ei ole sisaruksia?, lapsi kenties ennenpitkää iskostaa päähänsä että tätiä miellyttääkseen hänen hiukan pitäisikin olla alakuloinen siitä ettei ole sisarusta :))



summa summarum: Iloitkaa lapsen ilosta, niin elämä hymyilee! Älkää tartuttako omaa pessimismiänne lapsiin! Lapsissa on toivo ja tulevaisuus!

ap

Meillä ikäeroa 4 v. ja siskolla oli kaveri naapurissa, eivät ottaneet mukaan leikkiin. Välit yhä viileät, koskaan emme ole olleet läheisiä.

Tais aiempi aloitus kolahtaa ap:hen aika pahasti :D

en muuten tottavie purematta niele epäoikeudenmukaisia väitteitä. Väite, että ainoat lapset olisivat jotenkin säälittäviä on epäoikeudenmukainen mielestäni. Tottavie minä älähdän ja puolustan jos pienempiä kiusataan ja sorretaan! Onko ok että sinä tönäiset kaveriasi ja ilkut heti perään että Tais sattua?!? Ei, ei se ole ookoo.

ap

ja ps. ne ainoat lapset voivat olla onnellisia ja monilapsisen perheen lapset onnettomia ja vice versa. Perhekoko ei automaattisesti tarkoita yhtään mitään.

SUn lapsesi ei varmaan edes uskaltaisi kertoa sulle, jos olisi yksinäinen ja onneton, koska SINÄHÄN sen päätät, että ainoalla lapsella on niin maan penteleen kivaa, että mikään ei voi olla pielessä.

JA joo, ei perhekoko automaattisesti mitään tarkoita. Mutta jos sulla olisi useampi lapsi, tietäisit tasan mistä lapsesi jää paitsi.

PS: Sisaruksiin ei ole aikuisena mikään pakko pitää yhteyttä, jos ei halua. Mutta jos ei niitä ole, ei ole koskaan edes mitään mahdollisuutta sitä yhteyttä pitää.

En ole ap, mutta

Samoin sun lapsi voi olla onneton ja surullinen kun sillä on tollanen mamma, joka on päättänyt että asiat on näin eikä noin.

Jos apllä olisi useampi lapsi, hän tietäisi myös, miksi niitä lapsia ei olisi kannattanut sittenkään hankkia.

Yritä jo mahduttaa sun pienee aivorunkoos, että sun mielipide ei ole absoluuttinen totuus.

Missään ei ole väitetty, että ainokaiset olisivat automaattisesti yksinäisiä tai onnettomia. Sanoin, että säälin sellaisia, jotka ovat.

eivät ne liity toisiinsa mitenkään.

AInokaisella ei ole koskaan samalla tavalla seuraa kotona, lomilla, AINA kuin sellaisella lapsella, jolla sisaruksia on. Meillä nassikat on porukassa aamusta iltaan, ja sitä on ihana katsoa miten paljon tykkäävät toisistaan ja miten paljon iloa heistä on toisilleen+ se miten paljon kasvattavat toinen toisiaan sosiaalisissa taidoissa.

vuoden jokainen päivä jos hän vain itse haluaa. Sen lisäksi hänellä on se etu, että hän saa vetäytyä ihan omaan rauhaansa kun ei huvita olla kavereiden seurassa ja saa esim lukea rauhassa ilman että sisarukset härnäävät/kiusaavat tms mitä kuulemma monilapsisissa perheissä aika paljon tapahtuu.

Sä olet ap vähän sekopää. SUn lapsesi ei varmaan edes uskaltaisi kertoa sulle, jos olisi yksinäinen ja onneton, koska SINÄHÄN sen päätät, että ainoalla lapsella on niin maan penteleen kivaa, että mikään ei voi olla pielessä. JA joo, ei perhekoko automaattisesti mitään tarkoita. Mutta jos sulla olisi useampi lapsi, tietäisit tasan mistä lapsesi jää paitsi. PS: Sisaruksiin ei ole aikuisena mikään pakko pitää yhteyttä, jos ei halua. Mutta jos ei niitä ole, ei ole koskaan edes mitään mahdollisuutta sitä yhteyttä pitää.

että ihan aletaan solvaamaan ja nimittelemään ja sekopääksikin haukkumaan. Se on kyllä väärin ja niin ei saa tehdä. Se on huonoa käytöstä. Hyi sinua!

Harmittaako muuten sinua, ettet voi saattaa minua raskaaksi omalla tahdollasi ja kiukullasi?

ap

lapsella on äiti,jota kovasti naurattaa tämä keskusteluketju:)

[quote author="Vierailija" time="28.06.2011 klo 23:31"]

AInokaisella ei ole koskaan samalla tavalla seuraa kotona, lomilla, AINA kuin sellaisella lapsella, jolla sisaruksia on. Meillä nassikat on porukassa aamusta iltaan, ja sitä on ihana katsoa miten paljon tykkäävät toisistaan ja miten paljon iloa heistä on toisilleen+ se miten paljon kasvattavat toinen toisiaan sosiaalisissa taidoissa.

[/quote]

Lapsella ei pidä AINA olla seuraa. Luonteen ja minuuden kehitykselle on tärkeää olla välillä yksin. Tämä voi toki toteutua vaikka lapsella olisi sisaruksia, paitsi jos sisarukset ovat koko ajan yhdessä. Ainokaiset ovat tutkimusten mukaan sosiaalisempia kuin sisarukselliset, joten eivät ne sinunkaan lapsesi toistensa sosiaalisia taitoja kasvata.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2011 klo 23:31"]

johtavissa asemissa on prosentuaalisesti eniten ainokaisia. Miten kävis siis suomen talouden, jos Suomessa ei enää olisikaan yksilapsisia perheitä?

[/quote]

Näiden suurperheellisten mielestä tuo johtuu siitä, että ainokaiset ovat itsekkäitä, röyhkeitä ja ovat kyynärpäätaktiikalla päässeet johtavaan asemaan. Jos suurperheiden lapsista tulisi johtajia, suurperheelliset selittäisivät sen johtuvan suurperheessä kasvaneiden sosiaalisuudesta, ahkeruudesta ja hyvällä tavalla omien puolien pitämisestä.

Tekivät ainokaiset mitä tahansa, suurperheiden roskasakki haukkuu heitä joka tapauksessa.