Tiedättekö tarinoita, joissa rakkaus parantaa? Esimerkiksi masennuksesta?
Kommentit (14)
Kyllä ihminen voi olla masentunut, vaikka rakastaisi itseään. Miten ne nyt muka liittyy toisiinsa?
toisen harteille, itsekästä. Paranna itse ekana itsesi ja sitten vasta rakastu.
masennuksen paransi juurikin rakkaus :)
ja sairastin vakavaa masennusta useamman vuoden, takana oli useita sairaalahoitojaksoja ja itsemurhayritys.
Sehän on oikeastaan itsestään selvää. Elämästä tulee myös vähemmän itsekeskeistä. Ihana tunne, kyllä masennus haihtuu. Kun vaan sattuisi joku rakkaus tielle. Jos on jo masentunut ja onneton rakkaus sattuu tielle, niin se on hirveä juttu.
Kun sai sisältöä elämälleen, sai tärkeän ihmisen, jolle oli myös tärkeä. Mutta silti kannattaa käydä hoidot loppuun asti. Itse en käynyt ja tuloksena synnytyksen jälkeinen masennus (tosin olisi voinut iskeä muutenkin). Nyt ajattelin rauhassa hoidella itseni kuntoon, ennen kuin lopetan hoidot.
masennuksen paransi juurikin rakkaus :) ja sairastin vakavaa masennusta useamman vuoden, takana oli useita sairaalahoitojaksoja ja itsemurhayritys.
onko tämä tuore tapaus?
Ei vastuuta omasta hyvinvoinnista voi sälyttää toisen harteille.
Siinä käy lopulta niin, että kumpikin masentuu.
Masentuneen 'pinnalla pitäminen' on hirveän raskasta terveelle osapuolelle. Ei semmoista kukaan vuosikausia jaksa.
Sehän on oikeastaan itsestään selvää. Elämästä tulee myös vähemmän itsekeskeistä. Ihana tunne, kyllä masennus haihtuu. Kun vaan sattuisi joku rakkaus tielle. Jos on jo masentunut ja onneton rakkaus sattuu tielle, niin se on hirveä juttu.
muista ettei rakastumisen tunne kestä loputtomiin.
Sitten kun se isoin tunne menee ohi, tulee arki, ja uusi masentuminen jos ei masentumisen syytä hoideta pois.
Olin onnellisesti avioliitossa, kun rakastuin työkaveriini.
Oli kylläkin jo juuri lopettanut lääkityksen keskivaikeaan masennukseensa, eli voi sanoa, että oli toipunut jo ennen kuin aloimme olla yhdessä. En ota kunniaa. On hän kuitenkin todennut, että ihmissuhde helpotti ja nopeutti mielentilan paranemista.
Toki kävin terapiassa ja söin lääkkeet, mutta motivaatio oli huomattavasti parempi. Toki riippuu varmaan masennuksen vaikeudesta.
Eikös masentuneet vaan ole kotona, eikä jaksa tehdä mitään, missä tapaa ihmisen johon rakastuu? Vai rakastuuko osastolla hoitajaansa?
Kannattaisi olla ensin sinut itsensä kanssa ja sitten hankkiutua suhteeseen. Kuinka voit rakastaa toista, jos et voi rakastaa itseäsi?