Kun lapsi ei menesty hyvin koulussa

Minulla on kaksi vanhempaa lasta, jotka molemmat ovat olleet aina kympin oppilaita. Tällä hetkellä toinen on yläasteella ja toinen ala-asteen viimeisellä luokalla. Heidän isänsä (ex-mieheni) on myös hyvin lahjakas ja menestynyt elämässään.



Mutta sitten on tämä nuorimmainen murheenkryyni. Vaikka kuinka yritän ajatella positiivisesti, niin vertailen häntä jatkuvasti vanhempiin lapsiini ja heidän oppimistuloksiinsa. Lapsen isä taas ei näe siinä mitään ongelmaa, että poika kantaa seiskoja koulusta. Minua taas vaivaa, että vaikka käsken pojan keskittyä kokeissa ja lukea, niin kaikki kaikuu kuin kuuroille korville. Tämänkeväinen todistuskin oli täynnä seiskoja. Lapsi on vasta alakoulussa, mutta silti maalailen jo kauhukuvia hänen tulevaisuudestaan.



Kuulostaa varmaan hirveältä, että minun on jotenkin todella vaikea hyväksyä sitä, että lapsi on heikkolahjainen. Tai se on ehkä väärä sana, mutta riippuu vetailukohdasta. Täytyy toivoa, että vanhemmiten asiat muuttuisivat.