Mulla hajoaa pää naapurin lapsen kanssa!
On pari vuotta vanhempi, kuin meidän lapsi. Usein leikit sujuu ihan nätisti, mutta niissä on silti koko ajan jotain häikkää. On härnäämistä, huijaamista ja isompi usuttaa meidän hölmöä tekemään kaikkea tyhmää. Ei mitään vaarallista tai vakavaa, mutta kuitenkin kiellettyä tai sit vaan ihan tyhmää. Ei usko meidän kieltoja ja puheita, eikä kyllä vanhempiensakaan silloin harvoin, kun ne saa suunsa auki. Ei siis mitään suurta ja vakavaa, mutta rasittavaa ja välillä tosi kurjaksi äityvää.
Pihassa on paljon lapsia ja usein leikkivät isona porukkana, eikä tuo silloin korostu niin paljon, kun muut isot ovat vähän kontrolloimassa menoa. Mutta nyt esim. ovat kahdestaan pihalla ja meidän lapsi kävi äsken kysymässä, mitä tarkoittaa vammainen. Oli tämä naapurin lapsi sanonut, että meidän syntymätön vauva saattaa olla vammainen. Tavallaan totta juu, mutta miksi lapsen pitää puhua tuollaisia? Puhutin heidät ja annoin taas pari ohjetta evästykseksi, joista toista rikottiin jo ennen kuin ehdin takaisin ovelle.
Muiden lasten kanssa ei ole tällaista ongelmaa, että ihan kokonaan se ei minun lapseni syytä voi olla. On vaan niin tosi rasittavaa olla koko ajan varpaillaan, kun leikkivät yhdessä.
Kunhan avauduin, kiitos :)
Kommentit (31)
Varsinkin jos omat muksut muuten osaavat säännöt ja leikkivät kiltisti mutta ko. lapsen seurassa tekevät kaikenlaista...
Meidän lapset (6v ja 8v) tutustuivat pihalla n. 8v poikaan, josta ehti tulla varsinainen maanvaiva parissa viikossa. Ensinnäkin poika oli meidän ovella aamuisin ennen klo 8 , kun olimme yleensä vasta heräilemässä tai korkeintaan aloittelemassa aamupalaa (hoitovapaan ja kesäloman etuja). Kun kerroin, että meidän lapset pääsevät ulos vasta aamupalan jälkeen, niin poika yritti tulla ohitseni ovesta sisälle todeten, että "en minäkään ole vielä ehtinyt syömään aamupalaa"... No, passitin pojan joka tapauksessa kotiinsa aamupalalle, jossa on täti tai mummo häntä hoitamassa näin kesälomalla. Lisäksi hän on sellainen, että jos sisälle päästää niin ulos et meinaa saada millään. Hän aina sanoo, että hänellä on äidiltä lupa tulla meille mutta jos sanon, että nyt ei sovi niin hän vain inttää vastaan ja yrittää väkisin tulla sisälle. Hän aina haluaisi tulla meille leikkimään tai pelaamaan (vaikka meillä on ennalta sovitut peliajat) - käy aina keittiössäkin ja jos näkee jotain herkkuja tms. kiinnostavaa niin on niitä heti pyytämässä. Em. syistä kielsin lapsiani päästämästä ko. kaveria meille, jos ketään aikuista ei ole kotona - en halua, että keittiössä pengotaan tai otetaan sieltä mitään ilman lupaa. Poika on todella kovakorvainen, joka ei juuri välitä mitä aikuiset hänelle sanovat. Luojan kiitos olemme juuri muuttamassa pois - en voisi sietää poikaa tämän pidempään, sen verran rasittavasta tapauksesta on kysymys.
Mietin vain itse, että mahtaako ko. pojan äiti tietää millainen maanvaiva hänen lapsensa on? Moni perhe on kieltänyt päästämästä ko. poikaa sisälle eli ongelma ei ole vain meidän ja muitakin tuntuu häiritsevän jatkuva tuppautuminen (jos ei yhteen paikkaan pääse, niin jatkaa seuraavan kaverin ovelle jne.). Lisäksi pihalla poika pompottaa muita, kiusaa ja härnää varsinkin itseään pienempiä. Meidänkin lasten kanssa haluaisi leikkiä, jos kukaan muu ei hänen kanssaan leiki mutta heti jos joku "parempi" kaveri ilmaantuu, niin jättää toisen yksin vaikka kesken leikin. Ei näytä olevan kovin suosittu kaveri ja meidänkään lapset eivät enää halua hänen kanssaa leikkiä. Ei tosiaan tule tuota kaveria ikävä ja onneksi muutetaan riittävän kauas...
siksi en enää halua pitää mitään yhteyttä naapureihin ja ainakaan niihin joilla on lapsia. Olen niin kyllästynyt. Uskon, että mukaviakin lapsia on, mutta mielummin pakkaan lapseni autoon ja hurautan harrastuksiin tai leikkimään muualle sekä hakemaan lapsia meille leikkimään. Semmosia kivoja joiden kanssa leikit sujuu ja kun me vanhemmat tunnetaan toisemme ja ollaan samoilla linjoilla kasvatusasioista niin on turvallinen olo ja kun seura tekee kaltaisekseen niin ei ole yhdentekevää missä ja kenen kanssa lapseni aikaa viettävät.
Olen aikani kuunnellut ystäväperheen valitusta juurikin naapurin lapsesta ja viimein sain sitten sanottua että heidän oma lapsensa käyttäytyy täsmälleen samoin meidän pari vuotta nuorempaa kohtaan. Eivät usko, ei! Eihän heidän hyvin kasvatettu ja sosiaaliseksi opetettu murunsa. Ainakaan itse en ole niin naiivi ettenkö uskoisi lapseni selkäni takana pystyvän myös kiellettyihin asioihin.
tuollainen tilannehan syntyy usein kun lapsilla on ikäeroa, vanhempi pompottaa pienempää. tiedän minäkin tapauksen tässä naapurustossa, kun äiti on hyvin herkkä valittamaan kuinka toiset (isommat) lapset hänen murustaan pompottavat ja lapsi itse on varsinainen ilkiö pienempiä kohtaan. mutta sitä ei äiti näe. omakin lapseni on ollut aikanaan kummassakin roolissa, toki ei kivalta tuntunut ja siihen puututtiin.
Olen aikani kuunnellut ystäväperheen valitusta juurikin naapurin lapsesta ja viimein sain sitten sanottua että heidän oma lapsensa käyttäytyy täsmälleen samoin meidän pari vuotta nuorempaa kohtaan. Eivät usko, ei! Eihän heidän hyvin kasvatettu ja sosiaaliseksi opetettu murunsa. Ainakaan itse en ole niin naiivi ettenkö uskoisi lapseni selkäni takana pystyvän myös kiellettyihin asioihin.
tunkee väksisin sisään ja keittiöön penkoo ruokaa ja herkkuja. Haukkuu vammaseks jne. just noinhan kaikki lapset käyttäytyy jos äiti ei oo vieressä.
Missä te oikein asutte?
ja tuollainen pieni pompotus kuuluu asiaan niin pitkään kunnes pompotettava oppii sanomaan ei. Siihen se sitten loppuukin. Ihan hysteeristä taas on hermostua jostain vammaiskommentista, joka on kaiken lisäksi tosi. Jos lapsi sanoo 'vauva voi olla vammainen', siihen voi sanoa 'niin voikin' ja jatkaa eteenpäin. Ei ole ihan tervettä alkaa kieltää jokaista epämiellyttävää totuutta siltä pohjalta, että olisi kivempaa, jos totuus ei olisi sellainen kuin se on.
Varsinkin jos omat muksut muuten osaavat säännöt ja leikkivät kiltisti mutta ko. lapsen seurassa tekevät kaikenlaista...
Meidän lapset (6v ja 8v) tutustuivat pihalla n. 8v poikaan, josta ehti tulla varsinainen maanvaiva parissa viikossa. Ensinnäkin poika oli meidän ovella aamuisin ennen klo 8 , kun olimme yleensä vasta heräilemässä tai korkeintaan aloittelemassa aamupalaa (hoitovapaan ja kesäloman etuja). Kun kerroin, että meidän lapset pääsevät ulos vasta aamupalan jälkeen, niin poika yritti tulla ohitseni ovesta sisälle todeten, että "en minäkään ole vielä ehtinyt syömään aamupalaa"... No, passitin pojan joka tapauksessa kotiinsa aamupalalle, jossa on täti tai mummo häntä hoitamassa näin kesälomalla. Lisäksi hän on sellainen, että jos sisälle päästää niin ulos et meinaa saada millään. Hän aina sanoo, että hänellä on äidiltä lupa tulla meille mutta jos sanon, että nyt ei sovi niin hän vain inttää vastaan ja yrittää väkisin tulla sisälle. Hän aina haluaisi tulla meille leikkimään tai pelaamaan (vaikka meillä on ennalta sovitut peliajat) - käy aina keittiössäkin ja jos näkee jotain herkkuja tms. kiinnostavaa niin on niitä heti pyytämässä. Em. syistä kielsin lapsiani päästämästä ko. kaveria meille, jos ketään aikuista ei ole kotona - en halua, että keittiössä pengotaan tai otetaan sieltä mitään ilman lupaa. Poika on todella kovakorvainen, joka ei juuri välitä mitä aikuiset hänelle sanovat. Luojan kiitos olemme juuri muuttamassa pois - en voisi sietää poikaa tämän pidempään, sen verran rasittavasta tapauksesta on kysymys.
Mietin vain itse, että mahtaako ko. pojan äiti tietää millainen maanvaiva hänen lapsensa on? Moni perhe on kieltänyt päästämästä ko. poikaa sisälle eli ongelma ei ole vain meidän ja muitakin tuntuu häiritsevän jatkuva tuppautuminen (jos ei yhteen paikkaan pääse, niin jatkaa seuraavan kaverin ovelle jne.). Lisäksi pihalla poika pompottaa muita, kiusaa ja härnää varsinkin itseään pienempiä. Meidänkin lasten kanssa haluaisi leikkiä, jos kukaan muu ei hänen kanssaan leiki mutta heti jos joku "parempi" kaveri ilmaantuu, niin jättää toisen yksin vaikka kesken leikin. Ei näytä olevan kovin suosittu kaveri ja meidänkään lapset eivät enää halua hänen kanssaa leikkiä. Ei tosiaan tule tuota kaveria ikävä ja onneksi muutetaan riittävän kauas...
rupeat vetämään nolla linjaa. Tee toki selväksi ensin säännöt. Teillä ei pimputella ovikelloa ennen tiettyä aikaa. Jos tulee valitusta leikit loppuu siihen ja poika lähtee kotiin tai oma lapsi tulee sisälle ja seuraavana päivänä ei teille ole tulemista lainkaan. Sama koskee herkkujen vinkumisen kanssa. Eiköhän tuo parin viikon jälkeen ala ymmärtää.
lapsellesi rajoja? Ei kukaan lapsi ole pompoteltavissa tai houkuteltavissa mihinkään tyhhmäntöihin, mikäli lapsella on kotona kaikki kunnossa. Ettekö ole opettaneet lapsellenne mitä voi tehdä mitä ei? Ja silti annatte sen ulkoilla itsenäisesti? Hyvähän se on kaikki laittaa naapurin lapsen syyksi, mutta ap, sinun kannattaisi katsoa peiliin.
EI OLE, teillä on vaan huonosti kasvatetut lapset. Varsinaista WT-porukkaa taas täälä palstailemassa ja lapsenne tietysti naapurin riesana heti aamusta.
Vai pitäisi naapurin laittaa lapsellenne rajat EI PITÄISI vaan teidän pitäisi tai sitten pitäkää lapsenne kotona kunnes oppivat edes alkeellisille tavoille.
on kylla sen verran arsyttavaa etta siita menisin sanomaan pojan aidille, vaikka sanoisin etta teille saa tulla vain silloin jos teidan lapset soittaa pojalle ensin ja pyytaa. Luulen etta itse sanoisin myos ikkunoista sisaan kurkkimisesta.