Voisiko joku vanhempansa / isovanhempansa vanhainkotiin hylännyt kertoa syistään?

Kävin katsomassa isovanhempiani 1-2 kertaa viikossa niin kauan kuin he asuivat lähellä. Kun he muuttivat naapurikuntaan, olen käynyt katsomassa noin 1 kerran vuodessa. Meillä ei ole autoa, ja rahat on tiukalla, joten taksiin ei ole varaa. Linja-autolla kulkeminen taas kahden erityistarpeisen lapsen kanssa on niin rasittavaa.

..että hänellä on ase piilossa ja aikoo myös käyttää sitä, jos esim. vammautuu. Hänen toiveensa oli kaikkea muuta kuin hoitokotiin joutuminen, vaikka oma äitinsä sai elää viimeiset vuotensa hyvätasoisessa paikassa (terveisiä Pakilaan!). Isäni ei olisi osannut elää niin, että joku muu tekee hänelle asiat, oli aina todella aktiivinen ja olisikin melko varmasti masentunut pahasti joutuessaan vaikkapa sairaalaan. Onneksi kuoli ennenkuin vanhainkotikysymys tuli esille- sai "mennä" mieluisalla tavalla...



Mielestäni ihmistä ei voi syyllistää siitä, ettei tahdo käydä katsomassa sukulaista, joka on aggressiivinen tai stressaantuu vierailijoista. Oma mummoni oli lempeä alusta loppuun, dementian vaivatessa kyseli vaan ystävällisesti hymyillen että ketä mahdamme olla, kun isäni kanssa kävimme viikottain hoitolaitoksessa. Häntä oli mukava käydä katsomassa juuri siksi- mutta samassa laitoksessa oli useampi aggressiivinen, vihainen mummo. En ihmettele, ettei heillä näkynyt usein vierailijoita- mahtaa olla pelottava kokemus mm. lapsenlapsille tavata kärttyinen, valittava ja jopa käsiksi käyvä vanhus (jota ei edes tunne kunnolla).



Nykyaikana vanhuksia pidetään keinotekoisesti elossa pidempään kuin olisi tarvis. Minusta 80-vuotiaalle ei pitäisi suorittaa enää leikkauksia tai syöttää lääkkeitä, jotka ovat kalliita ja niiden ainoa hyöty on, että hidastavat mahdollisen taudin kehittymistä/etenemistä. Kivut pitää tottakai hoitaa ja akuutit hoidot yms. Mutta ei tunnu ihan oikealta saati viisaalta, että meillä makaa viidesosa kansasta vaipoissa valtion hoitolaitoksissa...onko se heidän oma toiveensa? Hyvin voivat, mieleltään virkeät vanhukset varmasti hyötyvät hoitokodeista, mutta omaan maailmaansa sulkeutuneet tai ns. vihannekset tuskin...silti näistä jutuista ei saa keskustella, koska se on kuulemma ihmisarvon pilkkaamista.

Ja tuo ulkoilu: Ei tosiaan ole kaikki laitosvanhukset sellaisia, etteivät tahtoisi tai pääsisi ulos! Iso osa nostetaan pyörätuoleihin istumaan päiväksi anyway, miksei ne pyörätuolit voisi nököttää pihamaallaakin, että toiset saisivat aurinkoa ja happea? No siksi, kun ketään ei kiinnosta ja on helpompi pitää ne sisällä. Minusta siihen pystyviä vanhuksia pitäisi ulkoiluttaa niin kuin päiväkotilapsia. Mutta ei, moilla ei ole edes takkia mukanaan!

meillä palvelutalossa viedään vanhuksia jopa sängyssä ulos, jos säät vain sallivat. Ja tosiaan joitakin vanhuksia ei edes kannata viedä ulos (niin paha dementia, että heidän elämänsä menee täysin sekaisin ja toisia sinne ei saa edes houkuttelemalla ym.)

Kaikki asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Minua suunnattomasti ärsyttää ihmiset, jotka mollaavat hoitoalan ihmisiä. Useimmiten ne hoidontasosta valittajat ovat juuri niitä, jotka käyvät sitä omaistaan katsomassa tyyliin kaks kertaa vuosi ja sitten, kun käydään muuta ei tehdä kun valitetaan.

Ehkä omatuntoa soimaa ja saada itselle hyvä mieli siitä valittamisesta!

Kyllä minustakin vanhustenhoidossa ja sen käytännöissä olisi paljon parantamisen varaa. Ei sitä käy kieltäminen. Ja hyvä jos teillä ulkoillaan, monessa paikassa ei.

-pitkä matka

-muka kiireinen elämä

-pelätään vanhuutta, kuolevaa ihmistä

on kaulaansa myöten stressaantunut yksin työelämän paineista ja siitä, että pitää saada omat lapset kasvatettua.



Itselläni on lapsi teini-iässä ja omat vaihdevuodet alkamassa. Molemmat vanhemmat ovat dementoitumassa mutta asuvat vielä omissa kodeissaan. Toinen heistä pärjää vielä ilman apua mutta toinen tarvitsee apua siivouksessa, ostosten teossa, laskujen maksamisessa jne. Olen jälkimmäisen luona käynyt kerran viikossa noin 4-5 vuoden ajan. Alussa tuntui, ettei käynnistä ole mitään vaivaa, mutta neljän vuoden jälkeen olin tosi uupunut siihen, että joka kerta pitää kuljettaa mummulle ostoksia ja maksaa hänen laskujaan, viedä roskia ynnä muuta käytännön askaretta, kun olisi omakin elämä vielä kesken ja hoidettavana.



Ymmärrän nyt hyvin, etteivät kaikki jaksa käydä säännöllisesti katsomassa vanhoja sukulaisiaan. Etenkin jos tilanne on semmoinen, että vanhan ihmisen elämänilo näyttää sammuneen, lukeminenkaan ei kiinnosta eikä hän halua mennä minnekään eikä nähdä mitään.

laitokseen. Joku käy apuna syöttämässä ja seurustelemassa. Mutta yleensä ne, jotka käy tosi harvoin, valittaa eniten ja pitää suurinta meteliä. Kun vanhus kuolee, ollaan haukkana penkomassa tavaroita, että jos jotain perintöä saataisiin ja riidellään rahoista ahneena, kuka saa eniten.



Yleensä se, joka on käynyt syöttämässä ja ulkoiluttamassa ja lukemassa lehtiä yms. on se hiljaisin ja ne laitokseen unohtajat ahneimpina kärkkymässä mummin perintöä ja tappelevat jopa kusenpolttamista kalsareista.

"Onhan ymmärrettävää, ettei kaikki voi ottaa vanhuksia kotiinsa hoitoon, mutta vierailu edes kerran viikossa olisi kohtuullista."



Juu, äkkiäkö sitä lentää esim. USA:sta kerran viikossa vanhainkodissa käymään.



Kaikkihan tietenkin asuu samalla paikkakunnalla kuin vanhempansa. Mieluiten eivät lainkaan muuta pois kotoa, mene työhön tai perusta omaa perhettä. Että on sitten vanhemmilla "vanhuudenturvaa", sitä vartenhan vapaaehtoisesti lapsettomia itsekkäiksi morkkaavat omat lapsensa tekevät kun kauhistelevat veloja, että ei sulla ole sitten ketään joka sua kävisi vanhainkodissa katsomassa. Yeah right, siksihän lapset tehdäänkin.