Voisiko joku vanhempansa / isovanhempansa vanhainkotiin hylännyt kertoa syistään?

dementoivat sairaudet ovat enemmän ns. omaisten sairauksia.Se päivä kun oma isä tai äiti ei enää tunnista omaa lastaan tai luulee häntä vaikka omaksi vanhemmakseen, saattaa olla monelle omaisella aika raskasta. Eivät he halua mennä katsomaan ihmistä, joka ei heitä muista tai tiedosta. Se on raskaampaa, kuin olla käymättä kokonaan. Nykyään myös välimatkat ovat suuri syy vierailujen puutteeseen. Usein omaiset kyllä soittelevat, jos vanhus on vain siinä kunnossa että kykenee puhelimella puhumaan.

asuin 50-200 kilometrin päässä, joten en käynyt usein katsomassa. Vanhempani kävivät useammin. Mummo oli myös pahasti dementoitunut eikä esim tunnistanut meitä. Meidän käymisestämme hänen luonaan ei näyttänyt olevan hänelle mitään iloa. Silloin tällöin hän nukkui kun kävimme katsomassa, emmekä saaneet häntä hereille. En tiedä, oliko edes fiksua yrittää herättää häntä.

Myös ihan itsekkäistä syistä en ajanut muutamaa sataa kilometria kovin usein (edestakakainen matka kun oli aika pitkä). Ajattelin omaa jaksamistani.

hoitokodin luvalla ulkoilemaan. Mummo tuntui olevan ihan järkyttynyt. Ei tajunnut missä oli ja käyttäytyi stressaantuneesti. Emme vieneet enää sen jälkeen koska mummolla tuntui olevan asiat paremmin siinä tutussa ja turvallisessa huoneessa, jossa on oli aikaansa viettänyt.

Meillä oli syynä välimatkat. Äiti asui noin 100 km päässä paikkakunnalta jossa mummi vanhainkodissa, ei autoa käytössä eikä rahaakaan jatkuvaan reissaamiseen. Sisaruksista muut asui 500-600 km päässä, työssäkäyviä joten ei kai sitä aina jaksa viikonloppuisin lähteä äitiä katsomaan. Yksi äidin veljistä asui samalla paikkakunnalla mummin kanssa, kävi ehkä kerran viikossa katsomassa.

sitten joskus on noin 700 km. Käy nykyisin synnyinpaikkakunnallani noin kerran vuodessa ja tulevaisuudessa varmaankin saman verran......

lapset ja lapsenlapset eivät käy katsomassa vanhuksia. Onhan ymmärrettävää, ettei kaikki voi ottaa vanhuksia kotiinsa hoitoon, mutta vierailu edes kerran viikossa olisi kohtuullista.

niin ei sieltä niin vain lähdetä mummoa katsomaan.

Tarvitsi hoitoa ja vahtimista 24/7 ja mulla itselläni neljä lasta, joten en pystynyt hoitamaan.

Usein kyllä käytiin katsomassa ja vielä kun itse pystyi rollaattorilla kulkemaan käytiin ulkoilemassakin. Kerkesi olla hoitolaitoksessa n. 6 kk.

mutta sanon ihan suoraan että minua ahdisti tosi paljon käydä siellä laitoksessa. Ensimmäiseksi kun ovesta astui sisään, nenään tulvahti voimakas virtsan haju. Omaisille ei ollut tuoleja eikä ollut mitään paikkaa, missä mummon kanssa olisi voinut jutella. Siinä muutaman hengen potilashuoneessa sitten piti puolikuurolle mummolle kailottaa kaikki asiat. Hoitajat kävivat samalla hoitamassa muita asukkaita ja mitään intimiteettisuojaa ei ollut. Yksi vanhus huusi koko ajan huoneessa sitä että jo nukkua(=kuolla) pois. Kun tuli se aika, että mummo ei enää kyennyt syömään, kysyttiin omaisilta että nesteytetäänkö. Mielestäni olisi pitänyt olla itsestäänselvää, että nesteytetään, jos se mahdollista on.

En tiedä, miten minä olisin voinut tehdä hoidosta jotenkin parempaa. Olosuhteet laitoksessa ovat erittäin ankeat ja niihin pitäisi satsata enemmän.

Vanhempani ovat vielä työelämässä, isovanhemmistani kukaan ei ole ollut vanhainkodissa. Ainoa elossaoleva isovanhempi sinne saattaa joutua. Vaarini asuu 700 kilometrin päässä minusta ja äidistäni, tapaamme nytkin siis vain kerran vuodessa. Hänellä on lapsia ja lapsenlapsia samassa kaupungissa ja tapaa heitä useammin.

mutta sanon ihan suoraan että minua ahdisti tosi paljon käydä siellä laitoksessa. Ensimmäiseksi kun ovesta astui sisään, nenään tulvahti voimakas virtsan haju. Omaisille ei ollut tuoleja eikä ollut mitään paikkaa, missä mummon kanssa olisi voinut jutella. Siinä muutaman hengen potilashuoneessa sitten piti puolikuurolle mummolle kailottaa kaikki asiat. Hoitajat kävivat samalla hoitamassa muita asukkaita ja mitään intimiteettisuojaa ei ollut. Yksi vanhus huusi koko ajan huoneessa sitä että jo nukkua(=kuolla) pois. Kun tuli se aika, että mummo ei enää kyennyt syömään, kysyttiin omaisilta että nesteytetäänkö. Mielestäni olisi pitänyt olla itsestäänselvää, että nesteytetään, jos se mahdollista on.

En tiedä, miten minä olisin voinut tehdä hoidosta jotenkin parempaa. Olosuhteet laitoksessa ovat erittäin ankeat ja niihin pitäisi satsata enemmän.

ensinnäkään, ketään ei sinne hylätä! kyllä asiat käydään läpi palavereissa yhdessä. toisekseen, jonkunhan pitää hoitaa näitä vanhuksia.



kolmanneksi: sitten nämä muut aspektit, eli jotkut kuten äitini, ovat todella hankalia (ongelmia mielen/muistin kanssa) eikä ketään voi auttaa kuin tiettyyn rajaan asti. myöskin muistisairaudet tekee hirveitä käytöshäiriöitä, tunnekylmyyttä yms

palvelutalossa ja kyllä juhannuksena olen ihmetellyt miksei niitä "hyvä kuntoisia" vanhuksia ole lapset hakeneet juhannuksen viettoon! Suurin osa on virkeitä ja mielestäni ihania, mutta kyllä on tämäkin viikonloppu mennyt hiljaisissa merkeissä. Sama oli viimekin kesänä, ihmettelin miksi niin harva pääsee kesän aikana esim mökille. En tahtoisi sellaista vanhuutta itselleni.

niin asiaa kannattaa miettiä siinä vaiheessa kun omat lapset ovat pieniä ja kotona ja opiskelijoita. Sitten on myöhä itkeä, kun on jo housussa.



Itse yritän toimia toisin kuin vanhempani ja antaa lapsilleni mahdollisimman onnellisen ja hyvän lapsuuden. Jospa he sitten jaksaisivat hakea minua vanhana mökille ja kyläilemään.



t. se alkoholistin lapsi edeltä

Mutta ymmärrät ap varmaan että täysin dementoitunut ei kotona pärjää ilman jatkuvaa 24/7 vahtimista?

Ja sellaista vahtimista harva pystyy toteuttamaan. Tätä yritettiin vuosia mutta kun talo meinasi palaa jo kolmannen kerran niin hoitokoti kutsui ja ratkaisu oli todellakin hyvä

Isoisäni joutui vanhainkotiin alzheimeriin liittyvän väkivaltaisuutensa vuoksi. Sittemmin meni muisti. Kerran vuodessa jaksoin 500 km:n matkan, mutta tuntui turhauttavalta istua autossa matkalla katsomaaan henkilöä joka ei edes muista kuka olen. Ja samalla suunnalla ei ollut muita sukulaisia tms. Lähin hotellikin tunnin päässä vanhainkodista, joten ex tempore -keikkailu ei ollut mahdollista.

vaan isän kanssa rillutteli ulkomailla itsekkäästi ja tuhlasi perintöjään niin maatkoot vittu vanhainkodissa yksin. Kun ei hoitanut lapsenlapsiaan niin nyt saa kärsiä siitä yksin. Niin makaa kuin petaa. Kun ei auttanut meitä ja hoitanut lapsiamme esimerkiksi silloin kun halusimme kahden viikon lomalle ulkomailla ja Nico-Petteri olis tarvinnut hoitopaikkaa kun en kai minä nyt 3kuista vauvaa ala lomalle matkaan ottaan, äiti kieltäytyi.

Maatkoot ja kuolkoot yksin. Olis säästänyt nekin rahat meille, mitkä tuhlasi kanariansaarten matkaan ja eläkeläisten kylpyläreissuun. Vituttaa kun kaverit saa vanhemmiltaan vielä 40 vuotiana kuukausirahaa tonnin ja ostetaan vaunut ja muut lapsille, mutta mun mutsi vain pisti rahansa itseensä. Kyllä se sen verran laitoskeittäjänä tienas, että olis voinut puolet eläkkeestään mulle antaa.

t. tyypillinen palstamamma

mutta voisin kuvitella, että ihan kaikki "hylätyt" vanhukset ei oo olleet omaisilleen ja läheisilleen aina kovin mukavia ja rakastavia. Eikä vanhuus kaikkia jalosta. Niin makaa kuin petaa. En mä ainakaan aio mennä mun enon vaimoa kattomaan, jos se sinne joutuu. Kamala akka, joka vain xtuillee kaikille, eikä koskaan ole välittänyt esim. musta paskaakaan.

niin asiaa kannattaa miettiä siinä vaiheessa kun omat lapset ovat pieniä ja kotona ja opiskelijoita. Sitten on myöhä itkeä, kun on jo housussa. Itse yritän toimia toisin kuin vanhempani ja antaa lapsilleni mahdollisimman onnellisen ja hyvän lapsuuden. Jospa he sitten jaksaisivat hakea minua vanhana mökille ja kyläilemään. t. se alkoholistin lapsi edeltä

teki siitä täyttä helvettiä. Kiusasi, kidutti henkisesti sekä fyysisesti...mulla ei oo mitään sitä vastaan että viettää viimeiset vuotensa helvetin esikartanossa hän kuuluu sinne!

ollut vastaa että kyllä se usein on niin että nämä hylätyt ihmiset ovat jo pitemmän aikaa olleet huonoissa väleissä omaisten kanssa. Että ei se yhteydenpito siihen lopu että vanhus laitokseen joutuu. Ja toinen asia on nämä muistisairaudet jotka muuttavat ihmistä, toivon että jokainen niihin perehtyisi jolla on läheinen sairastunut. Ihmiset eivät ymmärrä että vanhus ei tahallaan muutu ilkeäksi ym. vaan se johtuu sairaudesta.

Mun mutsi on ollu koko mun ikäni mua kohtaan sekä fyysisesti että henkisesti väkivaltanen.



Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.