Lue keskustelun säännöt.
Selittäkäämä MIKSI lapsi ei voisi tuntea oloaan kotoisaksi vuoroviikko asumisessa?
24.06.2011 |
Miksi lapsi ei voisi tuntea oloaan kotoisaksi kahdessa kodissa? Mikä normi se on että ihminen on onnellinen VAIN yhdessä kodissa ja voi tuntea olonsa kodikkaaksi ja paikkaan kuuluvaksi vain yhdessä kodissa? Ja olettaen että kodit ovat lähekkäin, joten kaverit/koulu/tarha ei vaihdu ja ovat lähellä. Vanhempien välit hyvät, yhteiset pelisäännöt kummassakin kodissa ja kummassakin kodissa kaikki tavarat mitä lapsi elämiseen tarvitseen hygieniatuotteista leluihin ja niin että kumpikin koti on kodiksi laitettu (eikä mikään poikamiesboxi).
Kommentit (54)
Lailla pitäisi kieltää moinen lapsenrääkkäys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahta kotia. Jostain syystä näin ei ole, koska vanhemmat haluavat yhden ainoan kodin - miksiköhän?
Samalla tavalla voisi ajatella, että mies pitäisi kahta perhettä ja tuntisi kuuluvansa molempiin koteihin. Tuntuisiko se sinusta hyvältä ratkaisulta?
Lailla pitäisi kieltää moinen lapsenrääkkäys.
niin kokeilkaapa niin että lapsella yksi koti jossa vanhemmat vuoroviikoin asuvat.
Juurettomuus voi tulla ihmiselle muutakin kautta. Karjalan evakkojen jälkeläiset ovat kuulemma usein juurettomia, vaikka olisivat eläneet lapsuuden yhdessä paikassa.
Lailla pitäisi kieltää moinen lapsenrääkkäys.
voisi vuoroasua? Jos se kerran on OK lapselle, on se OK aikuiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ilo saada elää kahdessa rakastavassa kodissa. Vanhemmat ovat jaksavia kun saavat joka toinen viikko elää itselleen. Lapset saavat lisäksi uuden isäpuolen ja äitipuolen ja uusia isovanhempia ja sisaruksia, joten he oppivat katsomaan perhekäsitystä laajemmin kuin ydinperhe. Näin heistä kasvaa suvaitsevia, eivätkä itsekään jää kitumaan avioliittoonsa vaan uskaltavat olla rohkeita ja erota heti kun tuntuu, elämä valuu hukkaan.
Erolapsista kasvaa suvaitsevaisua selviytyjiä ja heidän vanhemmillaan on onni haukata kakkua ja säästä sitä, koska he voivat olla lasten kanssa ja silti viettää sinkkuelämää.
Jos lapsi ei ole _niin_ läheinen isän kanssa, niin se ehkä voi luoda sen epä kodikkaan ja turvattoman olon. Isä on ehkä sellainen etäinen jne.. Jos isä on oikein osallistuva,lämmin ja rakastava,miksei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- saan itse sisustaa molemmat kodit
- jos asunnossa ei asu miehen uutta puolisoa.
Lailla pitäisi kieltää moinen lapsenrääkkäys.
niin kokeilkaapa niin että lapsella yksi koti jossa vanhemmat vuoroviikoin asuvat.
Saat koko viikon olla yksin. Mutta mieti asiaa lapsen kannalta: muutat vuodessa 25 kertaa.
Lapset tosin sopeutuvat kaikkeen... Koska eiväthän he muuta voi.
Vuoroviikkosysteemi on karsea asia ihan pienillä lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huono perustelu tuo. Myös sen takia, että kun aikuinen asuu kahta kotia, on hän myös vastuussa kahdesta kodista, lisäksi hänellä yleensä ei ole perhettä molemmissa kodeissa vaan kiintymyksen kohteet ovat toisessa kodissa ja siellä toisessa aikuinen on yksin. Lapsella on toisin: hänellä on turvallinen vanhempi molemmissa kodeissa. Mielestäni tämä on se ratkaiseva juttu, jonka takia vuoroviikkosysteemi on ok.
Ne, jotka ovat vuoroviikkoa vastaan, eivät voi uskoa, että se toinenkin vanhempi on lapselle rakas, läheinen ja turvallinen ja pystyy luomaan lapselle kodin. Se on ymmärrettävää - eivät kai he muuten olisi siitä ihmisestä eronneet. Lapsi voi kuitenkin kokea toisella tavalla. Lapsella pitää olla oikeus rakastaa molempia vanhempiaan ja elää heidän kanssaan.
lapsilla on hyvä olla vuoroviikkosysteemissä, vaikka muuttaminen varmasti on väsyttävää. Mutta se, että vanhemmat jaksavat lapsiaan paljon paremmin, korvaa ainakin osittain muuttamisen väsyttävyyden.
Meillä on vuoroviikkosysteemi ja voin sanoa olevani sata kertaa parempi äiti kuin aiemmin. Kun saan yhden viikon täysin itselleni (vaikkakin lapset tulevat etäviikolla minua usein moikkaamaan), niin odotan innolla lapsiani. Annan heille kaikkeni lähiiviikollani. Jaksan koko viikon hermostumatta, koska saan ladattua akkuni etäviikolla. Teen hyvää ruokaa ja leivon paljon, koska syön yksin ollessani pelkkää leipää.
Meillä tavarat ovat harvoin väärissä paikoissa. Kaikki muut tavarat ovat tuplana paitsi harrastusvälineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä juuri on lapsen ja aikuisen ero. Aikuinen, oma vanhempi, luo lapselle kodin ja lapsi vain siirtyy kahden valmiin kodin välillä. Ei hän minnekään muuta. Vuoroviikossa siirtymisiä on sitä paitsi useimmiten vähemmän kuin viikonlopputapaamisjärjestelyssä, joihin usein liittyy tapaamisia myös viikolla.
Riittää että kysyy itseltään haluaako muuttaa viikon välein?
Joka kodissa on omat sääntönsä ja tapansa. Viikossa ehtii tapahtumaan paljon sellaista, josta ei tiedä mitään kun on poissa. Ikävä on aina läsnä, aina on joku poissa.
Pysyvyys on lapsenkasvatuksen tärkein osa. Samat ihmiset, sama koulu, samat tavat, samat säännöt.
Itsestään selviä asioita. Lapsi on tärkeä, aikuiset eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina erotessa ja vuoroviikkoasumista miettiessä todetaan, että kumpikin vanhempi on osallistuva ja hieno ja hyvä tyyppi ja vastuullinen ja mahtava persoona.
Joskus ihmettelen, että miksi siitä mahtavasta ja vastuullisesta ja hienosta ihmisestä erotaan. Taitaa olla oikeasti syynä se, että kadutaan koko lapsentekoa ja sitä vastuuta ja vuoroviikkoasumisella päästään lapsesta eroon viikoksi.
että päästään lapsista eroon joka toinen viikko.
Vähän kuin lapsi, joka haluaa nuken ja palauttaa sen. Käyhän se toki näinkin-
lapsilla on hyvä olla vuoroviikkosysteemissä, vaikka muuttaminen varmasti on väsyttävää. Mutta se, että vanhemmat jaksavat lapsiaan paljon paremmin, korvaa ainakin osittain muuttamisen väsyttävyyden. Meillä on vuoroviikkosysteemi ja voin sanoa olevani sata kertaa parempi äiti kuin aiemmin. Kun saan yhden viikon täysin itselleni (vaikkakin lapset tulevat etäviikolla minua usein moikkaamaan), niin odotan innolla lapsiani. Annan heille kaikkeni lähiiviikollani. Jaksan koko viikon hermostumatta, koska saan ladattua akkuni etäviikolla. Teen hyvää ruokaa ja leivon paljon, koska syön yksin ollessani pelkkää leipää. Meillä tavarat ovat harvoin väärissä paikoissa. Kaikki muut tavarat ovat tuplana paitsi harrastusvälineet.
rakastava ja lämmin ja se jos mikä luo sen kodin tunnun lapselle :) Mutta se että exäni on täyden 10 isä, ei tarkoita että meillä kahdella aikuisella natsaisi :) Pitää siinä suhteessa muutakin olla.
En usko, että lapseni haluaisivat "muuttaa" viikon välein. Tiedän, että jos he saisivat valita, he haluaisivat asua minun kanssani. Tiedän myös,että isä ei ikinä suostuisi siihen, että joutuisi luopumaan lapsistaan. Ei mistään hinnasta.
Lapset käyvät luonani montakin kertaa minun etäviikollani. Tiedän, mitä viikolla tapahtuu. Jos en jostain syystä heitä näe, niin puhelin on keksitty. Ja eksän kanssa ilmoitamme, jos on jotain.
Minä näen lapsiani välillä niin paljon, ettei siinä ikävä ehdi tulla.
Lapsilla on sama koulu ja samat kaverit, asumme aika lähellä.
Mutta säännöt ovat eri kodeissa erilaiset. Isä työntää kamalasti vastuuta alakoululaisillemme. Minä olen sitä vastaan, emmekä ikinä löydä eksän kanssa yhteistä linjaa tässä. Minä en suostu siihen eikä eksä suostu minun linjaani.
Riittää että kysyy itseltään haluaako muuttaa viikon välein? Joka kodissa on omat sääntönsä ja tapansa. Viikossa ehtii tapahtumaan paljon sellaista, josta ei tiedä mitään kun on poissa. Ikävä on aina läsnä, aina on joku poissa. Pysyvyys on lapsenkasvatuksen tärkein osa. Samat ihmiset, sama koulu, samat tavat, samat säännöt. Itsestään selviä asioita. Lapsi on tärkeä, aikuiset eivät.
Siksi, että mies vaihtoi minut toiseen. Minä tein lapset vasta 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Mutta enpä pystynyt ennakoimaan, että mies kyllästyy minuun 20 vuoden jälkeen. Minä en ollut luopumassa mistään.
ylläoleva
että päästään lapsista eroon joka toinen viikko. Vähän kuin lapsi, joka haluaa nuken ja palauttaa sen. Käyhän se toki näinkin-
lapsilla on hyvä olla vuoroviikkosysteemissä, vaikka muuttaminen varmasti on väsyttävää. Mutta se, että vanhemmat jaksavat lapsiaan paljon paremmin, korvaa ainakin osittain muuttamisen väsyttävyyden. Meillä on vuoroviikkosysteemi ja voin sanoa olevani sata kertaa parempi äiti kuin aiemmin. Kun saan yhden viikon täysin itselleni (vaikkakin lapset tulevat etäviikolla minua usein moikkaamaan), niin odotan innolla lapsiani. Annan heille kaikkeni lähiiviikollani. Jaksan koko viikon hermostumatta, koska saan ladattua akkuni etäviikolla. Teen hyvää ruokaa ja leivon paljon, koska syön yksin ollessani pelkkää leipää. Meillä tavarat ovat harvoin väärissä paikoissa. Kaikki muut tavarat ovat tuplana paitsi harrastusvälineet.
mutta käytännössä n puolet isän luona. Isä hankki eron jälkeen asunnon alle puolen kilsan päästä eli saatoin koska tahansa käydä toisen vanhemman luona. Olin heidän erotessa jo 14v ja sain myös itse päättää asumisestani. Halusin olla isäni luona enemmän kuin viikonloppuja. Se miten asian kokee riippuu tietýsti luonteesta ja myös iästä.
Olen itse vuoroviikkokasvatti, ja sain siitä juurettoman olon ihan aikuisikään asti. Kodit olivat lähekkäin, molemmissa oma huone ja tavarat, mutta silti. Kodit eivät ole klooneja, aina joku mieleinen tavara oli väärässä paikassa, ja jatkuva siirtyminen rasitti.