Mitä 30 vuoden jälkeen?
Onko tosiaan niin, että elämä loppuu ja mihinkään ei ole enää suuntaa? Viisikymppisenäkö ei voi enää saada uutta työpaikkaa ja nelikymppinen ei saa enää lisääntyä? Ehtivätkö kaikki hankkia hyvän koulutuksen ja perustaa perheen ja saada vakituisen työpaikan kriittisen ikään mennessä? Mihin ylijäämäkansa joutuu? Eläkkeelle ei pääse ja opiskellakaan ei kannata enää 40+ vuotiaana? Kyselee ikäkriisissä oleva.
Kommentit (6)
saat joka toinen päivä kuulla, että työuraa tulee pidentää ja joka toinen päivä kerrotaan, että tuottavuusohjelman takia eläkeikää lähestyvät irtisanotaan...
Ja kun olet täyttänyt 50v saat joka toinen päivä kuulla, että työuraa tulee pidentää ja joka toinen päivä kerrotaan, että tuottavuusohjelman takia eläkeikää lähestyvät irtisanotaan...
Hyvä tätäkin on miettiä, vaikka av-luuleekin pysyvänsä ikuisesti 25-vuotiaana.
20-30 -vuotiaana taidealalla freelancerina, menevää elämää. Mielenkiintoisia tuttavuuksia. Aktiivista aikaa. Kavereita. Ei pitkäaikaisia ihmissuhteita, ei perheenperustamishaaveita.
30-40 -vuotiaana yh-äitinä, erittäin antoisaa aikaa, aivan uudenlaista itseen ja perheiden elämään tutustumista. Jonkinverran taidetöitä mutta lopulta päädyin alanvaihtoon sosiaalialalle.
40-vuotiaana uutta ammattia opiskelemassa. Tapasin ihmisen ja muutimme yhteen. Valmistuin, uusia pienipalkkaisia eikä yhtään niin hohdokkaita mutta mielenkiintoisia työppaikkoja. Uusi lapsi.
Odotan innolla tulevia vuosikymmeniä, nyt olen 45-vuotias.
että 52 täytettyään on enää lähes mahdotonta saada uutta työpaikkaa? Pohdin tätä, kun olen juuri aloittamassa opiskelua ja valmistuessani yli 50v. Vakipaikkaa minulla ei ole ollut neljään vuoteen, mutta sijaisuuksia kyllä toistaiseksi on tarjottu ihan mukavasti. En sitä vakipaikkaa odotakaan saavani, mutta saako enää mitään työtä yli viisikymppisenä?
Ei kaikkien elämä mene niin. Mutta vaikka elämä olisi toisenlaista, se voi silti olla erittäin hyvää elämää.