Koska vauva omaan huoneeseen nukkumaan?

huono sanomaan mitään, koska meillä molemmat lapset ovat ihan alusta lähtien nukkuneet omassa huoneessa.



Vain nyt kuopuksen kohdalla "jouduttiin" nukkumaan samassa huoneessa rempan takia ja hänellä ainakin uni häiriintyi äänten takia, vaikka on tietenkin tottunut meteliin, kiitos veljensä =)



Aina kannattaa kuitenkin kokeilla.

Me laitoimme vauvan heti nukkumaan omaan huoneeseensa, koska olen itse todella herkkä nukkuja. Halusin nukkua syöttöjen välissä, enkä kaipaa siihen yhtään enempää häiriötekijöitä. Lapsikin on siihen alusta asti tottunut - eikä muuten edes osaa nukkua esim. meidän välissämme, vaan pyytää päästä omaan sänkyyn nukkumaan.

Ei koettu sitä mitenkään hankalaksi, päinvastoin. Lapsi osaa helposti nukahtaa omaan rauhalliseen ja hämärään huoneeseensa.

Meillä poika kyllä nukahtaa tosi hienosti itseksen joka ilta kahdeksan jälkeen omaan pinnasänkyynsä, joka on siinä meidän sängyn sivuvaununa. Koskaan ei ole meidän vieressä sängyssä tykännyt nukkua, edes päikkäreitä. Pienestä asti tykännyt rauhassa nukahtaa itsekseen, eli varmaan kyllä omaan huoneeseenkin nukahtaisi. Ei enää syökkään yöllä kuin satunnaisesti, jos illalla liian väsynyt juomaan tarpeeksi ennen nukahtamista.



Jotenkin vaan itsestä tuntuu että se vauva on toisessa huoneessa jotenkin niin yksin ja kaukana. :D



Ap

Esikoinen siirtyi omaan huoneeseen 3,5-vuotiaana ja kuopus 1,5-vuotiaana. Tämä tapahtui samaan aikaan kun muutimme uuteen kotiin johon saatiin lastenhuone. Siihen asti nukuimme koko perhe samassa makuuhuoneessa, nyt lapset siis nukkuvat yhdessä. :)

Kaikki kolme lastani ovat nukkuneet vieressäni noin yksivuotiaiksi. Sitten siirtyneet omaan sänkyyn, joka minun sängyn vieressä. Noin kolmevuotiaina omaan huoneeseen, kun ovat itse halunneet. Silti jokunen eksyy öisin viereeni nukkumaan vieläkin, vaikka nuorimmainen viisi vuotta. Mallin voi ottaa vaikka eläimistä. Eläinemo ei hylkää poikastaan vierestään. Lapsi kokee olevansa turvassa äidin tai isän vieressä.



Tuohon valoisuusongelmaan auttaa pimentävät verhot.

Meillä poika on aina nukkunut meidän vieressä. Nyt hän on 1,5v. Hän on nukkunut alusta asti todella hyvin ja imetyskin sujui helposti kun hän nukkuu vieressä. Teilläkin on vielä niin pieni, että hänellä on turvallisempi olo samassa huoneessa teidän kansssa.

noin 3kkn ikäisenä poitsun omaan huoneeseen kun ei mahtunut enää kehtoon nukkumaan ja ei herännyt öisin. Meillä siis pakko ratkaisu oman huoneen kanssa kun pinnasäny ei mahdu makkariin...alkuun nukuttiin kyllä tuon itkuhälyttimen kanssa ja ravasin miljoona kertaa yössä kattomassa.

Nykyään poika on 4vee ja nukkuu omassa sängyssä 95%sesti.Joskus könyää yöllä viereen mutta tosi harvoin

Pieni vauva yksin omaan huoneeseen!!!! Nukutko sinä AIKUINEN yksin, vai kumppanisi kanssa. Jos et itsekkään nuku yksi niin ei pientä lastakaan voi laittaa yksin nukkumaan.

Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James McKenna on tutkinut vauvojen nukkumista jo vuosia ja hänen mukaansa pitkät unijaksot eivät ole luonnollisia ihmisvauvoille.



Pienet vauvat havahtuvat hereille unestaan useita kertoja yössä ja sillä näyttää olevan selkeä merkitys vauvan selviytymisen kannalta. Tuore tutkimus antaa osviittaa, että vauvat, jotka nukkuvat liian syvästi ja liian pitkään saattavat olla suuremmassa riskissä kätkytkuolemalle. Vauvan unijakson pidentäminen pidempien unijaksojen toivossa ei siis välttämättä ole vauvan edun mukaista.



On normaalia, että 6 kk vauva herää vielä useita kertoja yössä ja kahteen ikävuoteen asti useimmat lapset heräilevät öisin. Vauvan katsotaan nukkuvan läpi yön, kun hän nukkuu yhtäjaksoisesti 5 tuntia yöllä.



Ensimmäiset 6 kuukautta vauvan tulisi aina nukkua vanhempiensa huoneessa. Amerikkalainen antropologi ja unitutkija James Mc Kenna muistuttaa, että vieressä nukkuminen vaikuttaa suotuisasti vauvan hengitysrytmiin, keskushermostoon ja verenkiertoon, joten alle 1-vuotiaan nukkuminen vanhempien vieressä suojelee vauvaa kätkytkuoleman riskiltä.



Monet äidit kokevat luonnollisimmaksi tavaksi nukuttaa vauvan rinnalle. Useimmat alle 2-vuotiaat lapset tarvitsevat vielä vanhempien apua nukahtaakseen, monet lapset vielä pidempäänkin.

Pieni vauva yksin omaan huoneeseen!!!! Nukutko sinä AIKUINEN yksin, vai kumppanisi kanssa. Jos et itsekkään nuku yksi niin ei pientä lastakaan voi laittaa yksin nukkumaan.

Kyllä mä ihan yksin nukuin aikoinaan. Nykyään on tietysti kätevämpää nukkua puolison kanssa kuin hommata toinen sänky ja raivata sille tilaa vaikkapa eteisestä....

Vauva nukkukoon yksin ja mieluummin omassa huoneessaan?

Vauvaa pidetään vaikeana, jos viimeistään puolen vuoden iässä yöt eivät mene heräilemättä. Viimeistään yksivuotisneuvolassa saatetaan sanoa, että nyt viimeistään lapsen pitäisi nukkua koko yö heräämättä. Se on lapselle hyväksi. Annetaan ymmärtää, että normaali lapsi nukkuu viimeistään puolivuotiaana läpi yön. Pahimmillaan vanhempia kielletään nukuttamasta lasta rinnalle tai syliin. Pelotellaan, että muuten lapsi ei opi nukahtamaan itsenäisesti.



Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi Japanissa yöheräilyjä ei pidetä ongelmana vaan asiaankuuluvana. Tällöin vanhempien suhtautuminen asiaan eroaa länsimaisesta. Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.



Vauvat eivät kärsi yöheräilystä, vanhemmat kyllä. Ei vauvan kyvyttömyys noudattaa kulttuurisia tapoja ole sairaus eikä ongelma. Lapsi toimii niiden biologisten tarpeiden mukaan, jotka ovat evoluution kuluessa valikoituneet optimaalisiksi toimintatavoiksi. Häiriintymätön uni ei ole ainoa hyvä uni. Vauvan unikäyttäytyminen ei myöskään ole yhteydessä vauvan moraalisiin ominaisuuksiin. Heräilemättä nukkuva vauva on ehkä evoluutiivisesti katsottuna elinkelvottomampi - ei kiltimpi tai helpompi kuin öisin heräilevä ikätoveri. Hiljaa omassa huoneessaan nukkuva vauva ei myöskään kasva yhtään itsenäisemmäksi - päinvastoin.



Lapsen kuuluu heräillä ja syödä äidinmaitoa öisin. Se on normaalia, asiaankuuluvaa ja luonnollista. Lapset lopettavat yöheräilyt yksilöllisesti oman aikataulunsa mukaan. Unikoulut ja muut vastaavat kidutusmenetelmät vain opettavat lapsen nukkumaan liian vähän ja tuovat lapselle hylkäämisen tunteen. Mikäli rintaa ei nukkuessa saa, lapsi voi nukkua vähemmän kuin tarve olisi ja nousta aamulla aikaisin syömään.



"Eikö teillä ole lapselle omaa huonetta? Eikö se ole kauhean hankalaa nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä? Missä te harrastatte seksiä? Kyllä lapsen pitäisi nukkua omassa sängyssä. Varo, ettet kieri vauvan päälle ja tukahduta sitä."



Perhepeteilijät saavat kuulla mitä omituisimpia kysymyksiä ja lausahduksia. Siltä varalta, että lukija saa joskus vastailla samanlaisiin kysymyksiin, tässä muutama vastausmalli valmiiksi.



"Ei ole vauvalle omaa huonetta. Emme päivisinkään jätä noin pientä lasta valvomatta." " Eikö sinun ole hankala nukkua puolisosi kanssa? Hän on niin isokin, että valtaa varmasti koko sängyn." "Mikäli seksielämämme teille nyt mitenkään kuuluu, meillä on pari sohvaa, keittiönpöytä, sauna ja keinutuoli. Mitä, teettekö te sitä vain tylsästi sängyssä?"



"Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä." "Näin äitinä kehoni toimii lasta hoitaakseen, ei tappaakseen. Ei, kehoni ei ole tappava ase, jota nukkuvan lapseni tulisi varoa." Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen,, jos se evätään pieneltä lapselta.



Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.



Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.



Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.



Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.



Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.



Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?



Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.



Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.



(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

Korkeintaan voit luoda olosuhteet, jotka tekevät lapselle mahdolliseksi nukahtaa. Neuvottuani kolmen vuosikymmenen ajan vanhempia nukkumista koskevissa kysymyksissä olen tullut johtopäätökseen, että useimmat yöheräilijät ovat sellaisia syntyjään, eivät olosuhteiden vuoksi. Ei ole sinun vikasi, että vauvasi herää, eivätkä vauvasi nukkumatavat ole vanhemmuutesi heijastusta. Jos ystäväsi kehuvat, että heidän vauvansa nukkuvat läpi yön, luota meihin: he todennäköisesti liioittelevat - ja paljon.



Kuulemasi ristiriitaiset neuvot voivat valvottaa sinua enemmän kuin vauvasi. Pelkäät, että hemmottelet vauvasi pilalle, jos otat hänet vuoteeseesi tai hoidat vauvaa herkkävaistoisesti, kun hän herää keskellä yötä. Murehdit, jos epätoivon ja uupumuksen ajamana kokeilet hiukan vauvakoulutusta ja annat vauvasi itkeä muutamana yönä. Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.



KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ

Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.



Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.



MIKSI VAUVAN LÄHELLÄ NUKKUMINEN TOIMII?



On kaksi pääsyytä sille, miksi vanhemmat nukkuvat lastensa lähellä. Ensinnäkin yhdessä nukkuminen jatkaa kiinnittymistä, jonka rakentamiseksi vanhemmat ponnistelevat päivät. Kun lapsen ei tarvitse päiväsaikaan itkeä yksinään, käy järkeen, ettei häntä yölläkään jätetä toiseen huoneeseen itkemään. Vauvan lähellä nukkuminen on vauvan kantamisen yöversio. Toiseksi vauvat, joiden kanssa nukutaan, nukkuvat paremmin ja tämä auttaa äitejäkin nukkumaan paremmin. Toisin sanoen yhdessä nukkuminen toimii.



Pikkulapsen uni on erilaista kuin aikuisilla. Tutkijat eivät tiedä, miksi vauvat viettävät niin paljon aikaa kevyessä unessa. Voi olla, että vauvat eivät vielä ole kyllin kehittyneitä voidakseen turvallisesti nukkua syväunta. Jos hyväksytään ajatus, että vauvoilla on hyvä syy nukkua kuten nukkuvat, alkaa tuntua järkevältä myös ajatus, että vauvojen pitäisi nukkua jonkun rakastamansa ihmisen vieressä.



Uneen vaipuminen äidin rinnoilla tai isän käsivarsilla luo tervettä suhtautumistapaa nukkumista kohtaan. Vauva oppii, että on mukava nukahtaa. Vanhempiensa kanssa nukkuvat vauvat eivät ainoastaan nuku tyytyväisempinä, he myös pysyvät unessa kauemmin.



Jos vauva on yksin, herääminen saattaa olla pelottavaa. Kun huoneessa ei ole vanhempaa, vauva päättelee olevansa yksin ja hylättynä. Jos vauva herää lähellä äitiä, herääminen ei ole niin pelottavaa. Vauva ymmärtää, että kaikki on hyvin, jos äiti on lähellä. Hän voi imeä maitoa, jos on nälkä ja imeminen tyynnyttää hänet taas uneen. Ja äiti voi ehkä ojentaa kätensä, taputtaa vauvan selkää, mumista muutaman lohdutuksen sanan ja saatella vauvan näin kevyestä unesta kohti syvempää ilman että hänen tarvitsisi itse edes kunnolla herätä.



Kuinka paljon mukavampaa onkaan pystyä tyydyttämään vauvan tarpeet yöllä lähtemättä ollenkaan sängystä. Tällä tavoin yöllä usein syövien vauvojen äidit eivät ainoastaan pysy hengissä vaan suorastaan kukoistavat. Jos kysyt heiltä aamulla, he eivät osaa kertoa, mihin aikaan tai kuinka usein vauva heräsi yöllä. He vain tietävät levänneensä kunnolla. Koska samassa vuoteessa nukkuvien äitien ja vauvojen unirytmit asettuvat yksiin, vauvan heräämiset eivät häiritse äidin unirytmiä.



Vertaa tätä tilanteeseen, jossa äiti ja vauva nukkuvat eri huoneissa. Kun yksin nukkuva vauva herää itkien, yksin ja herättää äidin syvästä unesta, äidin on noustava vuoteestaan ja kiiruhdettava vauvan luo. Sitten hänen on rauhoitettava vauva niin, että tämä pystyy imemään maitoa. Kun vauva viimein vaipuu uneen, äiti laskee tämän koriinsa, ja sitten hänen itsensä pitäisi pystyä nukahtamaan.



Vauvakoulutuksen näkökulmasta yöherääminen on tapa, josta vauva pitää opettaa pois, ei merkki siitä, että vauvalla olisi tarve kiinnittyä vanhempiinsa. Usein toistuva yöherääminen ei tunnu kuitenkaan vaivaavan useimpia vauvan kanssa nukkuvia äitejä. Useammin toistuvat ruokinnat, lisämaito ja lisäkosketus auttavat vauvaa kasvamaan paremmin.



Vauvoilla on oma tapansa tietää, miten he voivat saada vanhemmiltaan sen, mitä kasvaakseen tarvitsevat. Jos otat vinkistä vaarin ja nautit yöllä vauvasi läsnäolosta, tulet iloisemmaksi ja pysyt paremmin kiinnittyneenä vauvaasi.



Vauvan kanssa nukkuminen tekee sinulle mahdolliseksi välittää vauvallesi huolenpidon viestejä läpi koko yön, sanomatta sanaakaan. Kun olet lähellä vauvasi herätessä ahdistuneena, voit vastata hänen tarpeisiinsa nopeasti ja asianmukaisesti. Tämä välittää vauvallesi viestin, että hän voi luottaa siihen että tyydytät hänen tarpeensa ja olet paikalla hänen tarvitessaan. Kun jätät kriitikot ja vauvakouluttajat omaan arvoonsa ja lasket vauvasi viereesi nukkumaan, viestität hänelle, että luotat hänen merkkeihinsä.





YHDESSÄ NUKKUMINEN - KUINKA SEN SAA TOIMIMAAN?



Varmistakaa, että kummatkin vanhemmat ovat yhtä mieltä.

Kiintymysvanhemmuuden periaatteiden olisi tarkoitus lähentää vanhempia, ei vieraannuttaa heitä toisistaan.



Käytä suurta sänkyä

Yhdessä nukkuminen on mukavampaa, kun on paljon tilaa jaettavaksi.



Laajenna sänkyäsi

Jotkut äidit ja vauvat tarvitsevat hieman etäisyyttä, jotta olo on mukava eikä herää liian usein. Kokeile sivuvaunua.



Kokeile erilaisia nukkumisjärjestelyjä

Monille perheille parempi järjestely on , että vauva nukkuu äidin ja seinän välissä



Nukkukaa yhdessä osa yöstä

Vauvan kanssa nukkuminen ei ole kaikki-tai-ei-mitään-kysymys.

Vauvan nukkuessa yksin vanhemmat voivat nauttia hetken kahdestaan. Vauvan herätessä vauva haetaan nukkumaan vanhempien sänkyyn.



Jaa vuoteesi vain yhden lapsen kanssa kerrallaan

Pikkuvauvan ja taaperon nukkuminen yhdessä ei ole turvallista. Järjestä taaperolle oma erikoissänky parisängyn viereen.



Joko heräät lastesi kanssa, kun he ovat vauvoja, tai sinun on herättävä heidän kanssaan, kun he ovat vanhempia.



(Kiintymysvanhemmuuden kirja: Onnellisen vauvan hoito-opas, kirjoittaneet William Sears & Martha Sears)

Ja heräsi esim. joka kerta, kun menin vessaan yöllä. Oli silloin 8kk vanha.

Meillä poika ei ole koskaan halunnut nukkua vieressä. Ihan pienenä sairaalassa nukutin viereen koska minusta se oli sektion jälkeen helpoin tapa, kun ei tarvinnut nousta ylös joka kerta hakemaan vauvaa. Kotona se ei kuitenkaan enää jatkunut. Vauva ei millään meinannut nukahtaa viereeni vaan sain silitellä ja halitella pitkään että rauhottui ja nukahti. Omaan pinnikseen, joka kiinni meidän sängyssä, nukahti saman tien pienellä silittelyllä.



Meillä ei ole missään vaiheessa tietoisesti yritetty opettaa vauva siihen että ei heräisi yöllä. Heti sairaalastakin tultua heräsi 21-06 välisenä aikana yleensä vain kerran syömään, Jokin aika sitten poika alkoi itse nukkua koko yön. Heräsin itse aina totuttuun ruoka-aikaan, mutta vauva nukkui aamuun asti ja halusi ruokaa vasta 6 jälkeen.



Nyt kuitenkin on alkanut heräillä ja selvästi meidän ääniin. Jostain syystä se että tulemme illalla myöhemmin nukkumaan herättää hänet. Samoin herää pitkin yötä miehen kuorsaamiseen, meidän yskimisiin, peiton kahinaan yms. Heräämistä itsessään en koe ongelmana, mutta sen koen ongelmana että vauva haluaa seurustella keskellä yötä joskus useammankin tunnin. Naureskelee, juttelee yms. ihan yksinään pinnasängyssä pitkäänkin jos huomaa että olen herännyt ääniin.



Meillä kun on vauvalla ollut jo selkeä unirytmi ja pidemmät unijaksot sijoittuneet yöaikaan en haluaisi siitä ottaa takapakkiakaan. Tottakai syötän vauvan jos ruokaa on vailla, lohdutan jos on hätä, hieron mahaa/selkää/annan lääkettä yms. jo joku paikka on kipeänä ja teen sen mielellään. Siinä on kuitenkin mielestäni ero siihen että vauva haluaa seurustella keskellä yötä koska herättyään meidän ääniin ajattelee että on jo aamu. Tai ainakin niin sen itse tulkitsen, kun sen verran pitkään kuitenkin nukkui jos läpi yön, eikä ole nälkäinen yms. Nyt kun päiväunetkin alkavat pojalla selvästi jäädä vähemmälle, joinain päivinä niitä ei ole ollenkaan, pidän yö unia vienläkin tärkeämpinä.



Myös sillä että huoneessamme on hämärää pojan herätessä aamuyöstä ääniimme on varmasti vaikutusta siihen että kuvittelee että on aamu. Meillä on kyllä mustat paksut verhot ikkunoissa, mutta pimennysverhoja ei ole, eikä meidän makuuhuoneeseemme ole tässä vaiheessa sellaisia järkeä ostaa. Maksaisivat todella paljon ikkunoiden määrän ja muodon takia ja asunto on väliaikainen kun odotamme omamme valmistumista. Uudessa asunnossakaan ei suurimmalle osalle tänne teetettävistä pimennysverhoista olisi mitään hyötyä ja siksi helpompaa olisi tuohon viereiseen huoneeseen jossa normaalin kokoiset ikkunat laittaa pimennys.



Emme ole vielä päättäneet mitä aijomme asian kanssa tehdä. Minusta tuntuu, niinkuin jossain tuolla aikaisemminkin jo sanoin, jotenkin hurjalta laittaa noin pieni nukkumaan yksinään. Mietin tässä eri vaihtoehtoja ja siksi halusin kuulla muiden kokemuksia asiasta.



Ap

Ensimmäiset 6kk vieressä, samassa sängyssä. Sitten sängyn vieressä omassa pinnasängyssä, samallla tasolla kuin meidän sänky.



11 kk iässä alkoi nukkumaan levottomasti samassa huoneessa, siis heräsi heti jos vaikka käänsimme kylkeä, tai kun illalla tulimme nukkumaan huoneeseen. Heräsi myös tosi aikaisin aamulla.



Kun siirtyi omaan huoneeseen on nukkunut levollisemmin ja pitkään aamulla. Herää ihanan iloisena ja hymyilevänä kun aikaisemmin oli "känkkis" aamuisin. Uskoisin siis että ollaan tehty oikea valinta kun tuossa 1 vuoden iässä sai oman huoneen.

Ensimmäiset 6kk vieressä, samassa sängyssä. Sitten sängyn vieressä omassa pinnasängyssä, samallla tasolla kuin meidän sänky.

11 kk iässä alkoi nukkumaan levottomasti samassa huoneessa, siis heräsi heti jos vaikka käänsimme kylkeä, tai kun illalla tulimme nukkumaan huoneeseen. Heräsi myös tosi aikaisin aamulla.

Kun siirtyi omaan huoneeseen on nukkunut levollisemmin ja pitkään aamulla. Herää ihanan iloisena ja hymyilevänä kun aikaisemmin oli "känkkis" aamuisin. Uskoisin siis että ollaan tehty oikea valinta kun tuossa 1 vuoden iässä sai oman huoneen.

Känkkis on meilläkin ja selvästi ei saa riittävästi unta. Päiväuniakaan kun ei oikeen enää suostu nukkumaan niin ei niilläkään tilanne korjaannu. Ehkä pitäisi kokeilla muutama yö miten lähtee sujumaan, anahan sitä voi siirtää pojan takaisin meidän huoneeseen jos ei nukukkaan paremmin tai edes niin hyvin kun meidän kanssa.

miten nuo samat kilometrin pituiset perhepeti-lainaukset löytyvät ennen pitkää joka ikisestä tätä aihetta käsittelevästä ketjusta ihan miltä tahansa palstalta! ONko näitä floodaajia useampi, vai onko olemassa joku, joka kyttää nettipalstoja vuorokauden ympäri päästäkseen postittamaan aina nuo samat litaniat? Vai onko noilla perhepetiläisillä joku postitusautomaatti, joka etsii netistä aiheeseen liittyviä keskusteluja ja postaa sitten nuo litaniat automaattisesti?

Me kokeiltiin monien ihmisten vinkistä siirtää 9kk tyttäremme omaan huoneeseen. Yöheräilyt siis "ongelmana" ja ajateltiin kanssa että jos meidän kääntyilyt ja vääntyilyt vaikuttaa. Kaksi viikkoa on nyt mennyt ja mitään eroa ei ole ollut uniin. Viime yönä nukuin itse jo lapsen huoneessa, kun olen ollut NIIN väsynyt kun en ole voinut hoitaa enää tutituksia ym. puoliunessa kättä vaan liikauttamalla. Mutta kokeilkaa ihmeessä, sillähän se selviää mikä on paras juuri teille :)

Meillä esikoinen nukkui perhepedissä 3 1/2 vuotiaaksi saakka. Perhepedistä suoran siirtyi veljen kanssa samaan huoneeseen. Kun kuopus syntyi (esikoinen 2v), joutui kuopus nukkumaan omassa sängyssä huoneen toisella puolella, koska yksinkertaisesti meidän sänkyyn ei enään mahtunut neljästä. Kun muutimme puoli vuotta sitten molemmat lapset muuttivat omaan yhteiseen huoneeseen. Esikoinen tuli aluksi joka yö meidän viereen nukkumaan. Olemme saaneet oikein urakalla tapella sen asian puolesta. Esikoinen taas jää aina omaan sänkyyn nukkumaan ja eikä tule yöllä meidän viereen nukkumaan. Tätä välillä olemme ihmetelleet, koska esikoisella tosi myöntyväinen ja sopeutuvainen luonne ja kuopus taas on tosi tempperamenttinen luonteeltaa. Mieheni kanssa olemme arvioineen esikoisen käytöksen syyksi perhepedin. Eli seuraava lapsi tulee nukkumaan omassa pinnasängyssä toisella puolella huonetta. Yösyöttöjen loputtua menee sitten muiden lapsien kanssa omaan huoneeseen. Tai näin on suunnitteilla, eihän ikinää tiedä miten se sitten menee.