Lue keskustelun säännöt.
Aviorikos ja moraalinen oikeus hyvitykseen
23.06.2011 |
Minulle selvisi, että mieheni on viimeisen 5 vuoden aikana pettänyt minua 3 - 5 eri naisen kanssa eri pituisia jaksoja. Viimeisen kanssa aikoo ilmeisesti persutaa uuden perheen, kunhan uusi nainen saa jätettyä miehensä (ja kolme lasta). Meillä yksi lapsi. Nykyinen pettäminen selvisi minulle s-postin kautta. Loput paljasti yhteinen ystävä, joka oli tiennyt kuvioista.
Miten tälläisen 5 vuoden valheellisen elämän voi hyvittää? Kipu on helvetillinen. Minusta minulla on oikeus hyvitykseen, koska sopimus välillämme on rikottu (kunnioitus, uskollisuus, rakkaus). Mainittakoon, että seksielämämme on ollut vilkasta, eikä mies ole mitenkään kertonut olevan sa onneton tms. Minä siis luulin, että meillä oli asiat ihan ok. Minusta minulla on omaisuuden osituksessa moraalinen oikeus isompaan osuuteen jo siksikin, että pystyisin takaamaan lapselle nykyisen kodin (johon muutimme vasta 1,5 v sitten). En siis halua viedä koko omaisuutta, mutta suuremman osan (70/30) hyvityksenä pojallemme ja minulle. Jään pojan lähivanhemmiksi. Tiedän, että laki ei ole takanani.
Mitä mietä olette?
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi sait nyt selville ja pääset eroon petollisesta ihmisestä. Valitettavasti tuota nöyryytystä sulle ei voida ikinä mitenkään hyvittää. Sinä ja lapsesi saatte kuitenkin mahdollisuuden rakentaa uuden ja kunniallisen elämän itsellenne. Älä katso taaksepäin, vaan kulje ylpeänä itsestäsi eteenpäin. Mennyt on mennyttä, loukkaus sattuu niin kauan kuin annat sen sattua. Parhaimman mallin elämään annat lapsillesi jos annat esimerkilläsi heille voimaa selvitä tilanteesta kuin tilanteesta. Tapahtui mitä tapahtui, sinä kuljet pystypäin. Ammattiavun pariin hakeutuminen kriisissä ei ole huono idea, jos tuntuu että tahdot purkaa asiaa ja suunnitella tulevaisuuttasi.
Mun lapsuudenperheessä tapahtui vastaavaa, muutimme äidin kanssa vanhempieni eron jälkeen toiseen kaupunkiin äidin työn perässä. Ja elämä jatkui, tutustuin uusiin kavereihin ja jatkoin tutuissa harrastuksissa ja kokeilin uusia. Eihän se aina kivaa ollut, mutta se opetti suhtautumaan muutoksiin ja erottamaan ne luotettavat ihmiset muista. Kiitollisin olen äidilleni siitä ettei hän ikinä puhunut isästäni pahaa. Lapsi ansaitsee rakastavat vanhemmat ja mahdollisuuden rakastaa itsekin kumpaakin.