Oireet katosi ja taas palasi - kellään muulla näin?
Aloitanpas tarinani alusta. Viime viikolla ke ja to oli tosi lupaavasti raskausoireita. Olin iltapäivällä ja illalla tosi väsynyt, haukottelin vain, ja rintoja nippaili. Sitten perjantai-aamuna, rv5+3, tuli vähän tuhrua. Silloin aamulla olin väsynyt, mutta illaksi se väsymys ei enää tullutkaan. Olin ihan pirteä. Kaikki raskausoireet katosi tuon tuhrun jälkeen (ainoastaan hyvin lievää rintojen nippailua oli joskus). Pitkin päivää oli vaan sellaista menkkajuilimista, samoin seuraavana päivänä + päänsärky koko päivän.
Sunnuntai oli myös iltaan asti oireeton. Ei siis ollut tippaakaan sellainen olo, että olisin muka raskaana. No, sitten sunnuntaina alkuillasta alkoi rintojen jomotus ja sitä kesti koko illan. Tuo sama jomotus jatkuu nytkin. Lisäksi just nytkin meinaa olla paha olo, kun en ole syönyt vielä aamupalaa. Nyt siis rv5+6.
Onko kellää kokemusta tällaisesta, että oireet häviää välillä kokonaan? Olin jo vuoren varma, että tämä on taas tuulimuna tai sitten sikiö kuoli heti alkuunsa, mutta ei vaan tule pois. No, vaikea minun on uskoa mihinkään positiiviseen nytkään, vaikka oireet palasi. Takana kaksi keskeytynyttä km:a ja tuulimuna (niitä ennen neljä lasta).
Tuhrua ei ole tullut häivähdystäkään tuon perjantai-aamun jälkeen.
Onko siis kukaan kokenut vastaavaa ja silti kaikki hyvin?
neronja rv5+6
P.S. Monta kertaa olen kyllä viime aikoina ihmetellyt, että miten IHMEESSÄ me ollaan onnistuttu saamaan neljä lasta, kun tämä " iltatähden" tekeminen on näin vaikeaa.
Kommentit (9)
Mulla kanssa on tässä raskaudessa oireet välillä kadonneet ja taas alkaneet. En muista, että edellisessä onnistuneessa raskaudessa olisi käynyt näin. Olin jo aivan varma, ettei tämäkään raskaus tule onnistumaan, mutta niin vain perjantain ultrassa löytyi viikkoja vastaava vauvan alku, jonka sydän sykki.
Tsemppiä sullekin ultran odotteluun!
tammenterho
Mulla olis ollut ultra-aika 11.11. rv7+3. Mietin tässä aamun mittaan, viitinkö soittaa ja kysyä, saisko sitä yhtään aikaistettua. Päätin sitten, että kysynpähän kuitenkin, jos vaikka sattuis joku vapaa aika olemaan.
Soitin siis lääkäriaseman ajanvaraukseen ja sieltä vastasikin yllättäen se gyne, jolla viime keväänä pari kertaa kävin. Selitin tilanteeni, gyne kysyi, milloin on vikat menkat ollu ja sanoi, että sullahan on tänään rv 6 tasan (kumpi meistä lie sitten oikeassa) ja sanoi, että me voidaan ultrata jo tänään... No, nyt mulla on sitten ultra-aika tänään klo 14. Eniten minua pelottaa se, että mitään selvää ei vielä saa ja joudun kuitenkin elämään piinassa vielä viikon pari. Voi hyvä ihme sentään! Vielä nelisen tuntia pitää oottaa ja mahtaako sittenkään mikään selvitä. No, ei auta kuin mennä rohkeasti kuulemaan, mitä kohdussa tällä hetkellä näkyy. Pelkään kyllä pahinta. Pitäkää peukkuja!
Onnellista odotusta teille molemmille! Toivottavasti hyvin menee loppuun asti!!!
[color=fucshia]Huolestuneena täällä kyselen missä olet ja miten kävi?? Toivon kovasti, että uusi elämän alku voi hyvin ja huolehdit turhia.
bdbdbdbdbdbdbd :)
Mulla on hyvin samanlainen juttu kuin sullakin. Tosin mulla tuhrut tuli
lauantaina ja nyt siitä lähtien kaikki ne vähätkin oireet hävisi.
Soitin Femedaan ja sain keskivikkolle ajan. Tässä samaa mietin että mahtaako olla liian vähän viikkoja (6+5) jotta mitään näkyisi... :(
Peukkuja kovasti, että sulla olis masussa kaikki hyvin!!!!
Helmis
Minuakin kiinnostaa...Niin toivoisin, että kaikki olisi hyvin.
Ninnu
Sorry kun annoin teidän odottaa ;-). Ultrassa " löydös" vastasi tilannetta rv6+0. Eli lapsivesipussi oli kooltaan niin kuin tässä vaiheessa pitää olla. Sikiö ei kuitenkaan vielä näkynyt. Vähän ärsytti, että miksi se gyne halusi minut sinne ultraan nimenomaan tänään. Miksei se ehdottanut esim. perjantaita, koska nimittäin uusintaultraa ehdotti perjantaille tai maanantaille, sanoi että silloin varmasti pitäisi jo sikiönkin näkyä. Varasin uusintaultran sitten maanantaiksi. Silloin on rv6+6.
Aluksi tuntui aika epätoivoiselta, kun sikiötä ei näkynyt, mutta sitten aloin kuitenkin olla iloinen siitä, että raskaus on kohdunsisäinen ja kaikki vastasi tämänhetkistä tilannetta tai siis raskauden kestoa vai miten sen sanoisin. Ja tänään on siis ollut näitä oireita taas. Koko päivän on ollut rinnat arat ja iltapäivällä ja alkuillasta iski taas väsymys. Mutta kyllähän se tietysti mietityttää, löytyykö viikon päästä sikiö vai onko tämä taas tuulimuna. Ei auta kuin odotella.
Onneksi gyne ei perinyt ultran hintaa eli siis pelkkä vastaanottomaksu meni, 44 e. Mutta olisin mä kyllä tuota ultraa jaksanut perjantaihinkin odottaa. Silloin olis voinut jo sikiö ja sykekin näkyä.
Mutta ne jotka hätäilee sitä, ettei joka päivä ole oireita. Kyllä ne näköjään voi palatakin. Toivottavasti pian alkais etominenkin. Tuntuisi todellisemmalta tämä raskaus. Mut nyt koisimaan!
neronja rv5+6
Ihana kuulla sun jutusta, sillä olen itse ollut viimeisen viikon täysin epätoivoinen tämän kolmosen raskauden kanssa. Mulla on nyt rv 5+4 ja oireet hävis täysin viikko sitten!?
En ole käynyt edes palstailemassa kun olen jotenkin yrittänyt totutella ajatukseen ettei mitään vauvaa edes ole...no, tänään on onneksi ollut kuvotusta piiitkästä aikaa ja taas uskaltauduin tänne nettiin. Tänään soitan neuvolaan ja ajattelin lisäksi käydä ostamassa raskaustestin jos siitä saisin taas lisävahvistusta. Ihan hölmöä kait nämä mun ajatukset, ei ole ollut edes tuhrua eikä mitään keskenmenoon viittavia oireita, mutta jostain olen saanut päähäni että tämä raskaus ei pääty hyvin, tosi ahdistavaa...
Tsempiä sulle!!
t. mariadee 5+4
Minulla oli myös vastaava tilanne ihan alussa. Kun ensimmäisen kerran testasin ja sain selvän plussan, oli olevinaan jonkinlaisia oireita raskaudesta; rinnat arat, väsymystä ja kuvotusta. Sitten oireet hävisivät kokonaan melkein pariksi viikoksi ja olin jo ihan varma etten olekkaan oikeasti raskaana, tein jopa uuden testin reilun viikon kuluttua ensimmäisestä ja olin varma että negaa näyttää... mutta eipäs näyttänytkään, vaan punaistakin punaisemmat kaksi viivaa ilmestyi testiruutuun. No, ajattelin että kaipa aika näyttää miten tässä käy. Sitten pikkuhiljaa kurjempaakin kurjempi pahoinvointi hiipi jokapäiväiseksi seuralaiseksi ja noin 6 viikolta asti ei ole ollut epäilystäkään mitä tämä on. Oksentanut en vielä ole, mutta hyvin lähellä on ollut. Parin tunnin välein on pakko syödä jotain että edes jotenkin pysyy tolpillaan. Alamahassa on pientä nippailua ja turvotuksen tunnetta, joten oireiden perusteella pikkuhiljaa alkaa taas usko pienen ihmisen alkuun palautua.
Viikon päästä olisi sitten ensimmäinen ultra, joten siihen asti jännitystä riittää.
Kai nämä oireet ym ovat niin yksilöllisiä, ettei minkään tuntemusten perusteella voi sanoa mitään varmaa. Kai jokainen nainen kokee jokaisen raskautensa yksilöllisesti tai sitten ei, mutta ainakin itselläni kaikki neljä raskautta ovat olleet alusta lähtien jollakin tavalla erilaisia. Harmi vaan että pahoinvointia on ollut joka kerta =)
Uskoa, toivoa ja luottamusta tulevaan teille kaikille odottajille!
toivoo Minnilotta rv 7+4
Mulla oli alussa ihan sama juttu. Viikolla 9 alkoi pieni tuhru ja kaikki oireet hävisivät. Pääsin lääkärille, joka kuitenkin totesi paikkojen olevan kiinni ja ei mistään km:stä sillä hetkellä tietoakaan. Takana oli kaksi keskenmenoa, joten fiilikset oli ihan maassa. Oireet on ollut koko raskauden tosi hajanaisia, välillä tuntuu reilusti ja välillä ei sitten mitään, vaikka kuinka koittaa.
Ihme ja kumma tämä raskaus on jatkunut, ainakin tähän asti, ja aikaslailla oireettomana.
Onnea teille odotukseen ja koita jaksaa sinne ultraan asti sinnitellä!
sonei 24+5