Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko ihan hullua yrittää vielä 40-vuotiaana lasta....?
Kommentit (8)
...ja miehellä on vauvakuume! Olen itse vähän kiikun kaakun juuri tämän ikäasian takia.
Keväällä olin jo raskaana, mutta se meni kesken. Luulin tulevani nopeasti uudelleen raskaaksi, mutta eipä ole tärpännyt. Mitään ehkäisyä ei käytetä, mutta ei myöskään väijytä ovulaatiota.
Saa nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saamaan lapsia mutta elämää ei voi ennustaa....ei ne lapset aina tule sillon kun "tilataan"
Ja lapsi ei voi saada enempää rakkautta, kun sitä on jakamassa isommat lapset ja tietysti mieheni kanssa minä.
Nyt vaan nautitaan joka hetkestä ja pienistä ei murehdita.
Jokainen lapsi on ihme ja kun saa mahdollisuuden tulla äidiksi nelikymppisenä sitä todellakin osaa arvostaa.
Sain esikoiseni 41-vuotiaana, nyt odotan toista lasta 43-vuotiaana. Olen mielestäni ihan täysijärkinen, toki onnekas - aiemmin emme saaneet lapsia, ja nyt osaan arvostaa tätä lottovoittoamme :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t.äiskä 39 ja 1 v tytteli=)en tod tunne itteeni vanhaks,tehkää lapsia jos siltä tuntuu!!
parempi ajatella nyt tuo asia järjellä eikä tunteella.
Alue: Aihe vapaa
yritettiin lapsettomuushoitoja, mutta meillä ei niistä mitäänä hyötyä, turhaa rahanmenoa, kun lapsettomuus oli ns. selittämätön, syy tuntematon. Ihan luomuna molemmat saaneet alkunsa - ja kun olen ihan hyvässä kunnossa fyysisesti, ei minua ole kohdeltu minään riskisynnyttäjänä, ei extraseurantaa eikä muutakaan.
Tärkein asia jonka uskon vaikuttaneen tähän lapsen saantiin on elämäntapamuutos - alensin stressitasoani tekemällä lyhennettyä työpäivää, aloin harrastaa joogaa 3 - 4 krt viikossa, söin terveellisesti, lopetin turhien särkylääkkeiden käytön (olin ollut ibuprofeenin suurkäyttäjä), opettelin rentoutusmenetelmiä, kävimme romanttisella lomalla mieheni kanssa - en tehnyt ovulaatiotestejä, en laskeskellut parhaita päiviä yhdynnälle - pidimme vain huolta, että seksiä tuli "säännöllisesti".
Monet itkut tuli tirautettua, yksi keskenmeno (ennen tuota elämäntapamuutosta) joka sai minut tajuamaan, että olin ihan oikeasti valmis tekemään itsekin jotain lapsensaannin mahdollistamiseksi.