Loukkaavin kommentti, jota sulle ikinä on sanottu?

hän kommentoi siihen: Hanki lapsi niin tiedät mitä väsymys on.



Siinä vaiheessa oltiin yritetty lasta melkein kymmenen vuotta.

Äitini totesi ''kyllä mä sua pikkasen rakastan, mutta ainoastaan sun lapsen takia'', ''en mä jaksaisi katsoa sua, jos sulla ei olis lasta''. Äitini on myös huoritellut mua useasti teini-iässä, joka silloin satutti todella pahasti, varsinkin kun itse olin ''kilttilapsi'', enkä koskaan sanonut mitään vastaavaa äidilleni.

Olen myös äitini mielestä epäonnistuja, minun ei olisi kannattanut vaihtaa työpaikkaa, koska en pärjaa hänen mielestä uudessa työssä.. Olen kuullut kaiken, mitä vain voi kuvitella. En edes ole tajunnut kuinka nuokin sanat ovat loukanneet, vasta nyt kun kirjoittaessa purskahdin samalla itkuun.



Tuntuu todella pahalta, ettei ns. Mikään riitä. Ei se, että olen tullut ''aina'' toimeen omillani, minulla on kuitenkin hyvä ammatti ja koulut käytynä, olen aina pyrkinyt kaikesta huolimatta auttamaan iäkästä äitiäni.. huoh.

ikävästi.

Kävin vaa'alla niin kuin siellä kuuluu. Sanoin itse jotain siihen tyyliin, että on tota tossa vielä, ylimääräistä.

Terveydenhoitaja sanoi: olet tainnut nyt herkutella liian usein.

Tuntui tosi pahalta!

Missähän neuvolassa mahdoit käydä? Joka tapauksessa, itse tiesin, että kilot lähtevät pikavauhtia synnytyksen jälkeen, joten kerroin ihan suoraan terkkarille etten edes yritä estää painonnousua, mutta kyllähän tuollainen kommentti kieltämättä otti päähän. Loppuraskauden aikana turvotustakin voi olla hirveästi, vaikkei herkuttelisi pätkääkään!

"Miehettömälle" kommentoisin, että varmastikaan syy yksinäisyyteesi ei ole ulkonäössäsi. Olet varmasti myös fiksu ja kunnollinen ihminen, loistava elämänkumppani jollekulle, mutta ehkä olet luonteeltasi, ja kiusaamiskokemuksistasikin johtuen jotenkin etäinen ja varovainen miehiä kohtaan, tai ehkä ajatusmaailmasi on massasta poikkeava. Varmasti vielä löydät miehen, eivät kaikki pariudu nuorena, jotkut löytävät kumppanin vasta keski-iässäkin, mutta todennäköisesti löydät paljon sitä aiemminkin (ymmärsin ettet mikään ikäloppu kuitenkaan ole).

äitini muisti yli 40 vuotta muistuttaa, että minä pilasin hänen elämänsä.



Lapsi ei pyydä syntyä tähän maailmaan eikä ole lapsen vika, jos äidin mielestä äitiys ei olekaan häntä varten.



Tänä päivänä sukulaiset ihmettelevät, miksi en käy koskaan äitini haudalla. Miksi kävisin?

Läheinen ja luotettava ihminen huusi tämän minulle. Olin lopettanut masennuslääkkeet ja omasta mielestäni pärjäsin hyvin.

Tämä ei ole ihan suoraan mulle osoitettu kommentti, mutta loukkaannuin kyllä.



Meillä oli yläasteella tosi tiivis 5 tytön kaveriporukka, kaikki tehtiin aina yhdessä. Kun yläaste päättyi, kaksi lähti muualle opiskelemaan, ja minä ja kaksi muuta jäätiin oman kylän lukioon. Huomasin, että nämä kaksi ("Saara" ja "Heidi") alkoivat pikkuhiljaa jättää minua porukan ulkopuolelle, eivät pyytäneet enää juttuihin mukaan ja alkoivat viettää enemmän aikaa yhden "porukan ulkopuolisen" tytön ("Kirsi") kanssa. Olihan siinä kaikenlaisia vihjailuja näin jälkeenpäin ajatellen, mutta en vaan tajunnut (tai en halunnut tajuta). Koulussa kuitenkin olin heidän porukassaan, menin luokassa heidän viereen istumaan ja ruokailuissa samaan pöytään.



Kerran oltiin ennen tunnin alkua käytävällä odottamassa luokkaan pääsyä. Yhtäkkiä "Kirsi" sanoi kahdelle muulle: "Eikö se vieläkään oo tajunnu?". Siihen sitten "Saara" vastasi, että "Ei kun roikkuu vaan perässä". "Pitäis tajuta ettei sen seura vaan kiinnosta", sanoi "Kirsi", ja kaikki vilkuilivat minua. Itse seisoin siis ihan heidän vieressään, samassa ryhmässä. Voitte varmaan kuvitella, että siihen loppui ystävyys niden kahden kanssa.



No, olen kyllä kostoni saanut. Muutama vuosi sitten ystävystyin "Heidin" poikaystävän kanssa, jonka huomasin olevan kiinnostunut minusta. He muuttivat yhteiseen kämppään, ja vajaa viikko muuton jälkeen ajauduin melko kiihkeisiin tunnelmiin tuon poikaystävän kanssa. En tiedä, saiko "Heidi" ikinä tietää. Ja nykyinen avomieheni ja lapseni isä on "Saaran" entinen säätö. Heidän jutustaan ei tullut mitään, mutta "Saara" ei oikein ollut iloissaan kun sai kuulla että me seurustellaan :D

Vihaan sinua niin paljon, että tekisi mieli tappaa sut ! Mieskin on loukannut minua lukemattomin asiattomin sanoin, muttei noin pahasti ole sanonut minulle koskaan. Ja oikeasti vihaan välillä miestäni edelleen, mutta mitään noin typerää en ole kyllä sen koommin suustani päästänyt. Hävettää vieläkin ja mieskin muistaa sen varmasti aina:(

sanoi minulle ennen kouluikääni, että "ei tuollaista linnunperseen näköistä kehtaa mukaansa ottaa", kun pyysin päästä mukaan kauppaan.



Vuosia olin tosi katkera tuosta, mutta nykyisin tajuan, että vihoissaan sitä voi sanoa mitä vaan. Toivon kyllä, etten koskaan omalleni sano mitään noin kamalaa.



Exäni kutsui rumaksi, lihavaksi ja tyhmäksi. Siinäkin meni vuosia, ennenkuin ymmärsin, että 170cm pitkä ja 40kiloinen ei ole lihava. Tuskin olin kaikkein ruminkaan. Tyhmästä en mene takuuseen... :) Mutta sen tiedän, että ex itse oli todella huonolla itsetunnolla varustettu.



Eniten on ehkä loukannut kuitenkin äitini, joka ei oikeastaan ole sanonut mitään. Luvannut kyllä paljon, jättänyt yhtä paljon pitämättä lupauksiaan.

sanoi, etten pärjäisi ilmaisena huoranakaan.Miehiltä mm. olet tuollainen tukevan sorttinen ( 170cm, 48kg) ja säälittävän heikko ihminen,sulla on karsee majava ( sanoi säälipillua saanut lihava ja kalju mies)

Yritti vielä vongata, mutta aivan turhaa tuon kommentin jälkeen!

Isäni sanoi minulle yksi ilta hampaiden pesun yhteydessä..

"sinua se ei jää kukaan kaipaamaan jos kuolisit pois"

muistan kun ihmettelin silloin että miksi ei jäädä kaipaamaan minähän olen kiltti ja näin myöhemmin aikuisena sattuu edelleen kuinka oma isä voi lapsestaan näin ajatella..

Isääni ei enää ole ja jos oikein rehellinen olen niin en kyllä ole häntä kaivannutkaan kuolemansa jälkeen. Että taisi "pilkka" sattua omaan nilkkaan.

Olin opiskelijana kesätöissä oppaana. Kun piti lähteä bussilla liikkeelle, en meinannut millään saada oppaan istuinta alas. Joskus niissä on jalkavipu tai sivussa vipu, joten etsin sellaista. Siinä penkissä vipu olikin piilotettu selkänojan taakse. Kuski laski penkin mulle ja tuhahti: "Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa." Tosi ilkeästi sanottu ihmiselle, joka kuitenkin hoiti opastuksen kolmella eri kielellä samaan aikaan...



Mies totesi viime uudenvuoden juhlissa yhdelle puolitutulle naiselle tämän iän kuullessaan: "Siis oletko sä sen ikäinen ja silti noin kuuma pakkaus." Silmissä vielä sellainen läählää-ilme. Nainen siis meitä 10 vuotta vanhempi (en olisi kyllä itsekään uskonut). Ja minä seisoin vieressä. Loukkaannuimme tämän naisen kanssa molemmat. No, 2 kk tuosta paljastui, että mies petti minua säännöllisesti parin muun naisen kanssa...

Olen jo tottunut, mutta joskus viela keittaa yli. Kuten silloin, kun olin monen kuukauden yrittamisen paalle tullut raskaaksi ja soitin miehelleni toihin kertoakseni ilouutisen. Han vastasi:



"Onneksi olkoon. Kenen se on?"



No menninkaisen tietenkin. Jurppi viela illallakin.

94 on huumorintajuton pelle noihan on ihan selviä vitsejä.

olkoon kuinka selviä vitsejä, mutta tuollaisia ei lauota, ei varsinkaan vitsillä! Kuinka vajaaälyinen pitää olla että menee tuoreelle, onnelliselle äidille heittelemään tuollaisia muka nokkelia, muka hauskoja "vitsejä"!?

EN enää ihmettele yhtään että suomalaiset voivat pahoin, ovat masentuneita ja sulkeutuneita kun tuollaiset jutut ovat jonkun mielestä VITSEJÄ!!! Ei vittu että keittää yli....

Olet varmasti juuri sellainen joka heittelee typeriä kommentteja muutenkin, voisit varmaan olla kuka tahansa näistä ilkeiden kommenttien sanojista.

Ja tätä ketjua lukiessa tulee mieleen että varmaan yli 50% suomalaisista ovat terapian tarpeessa...

vainoharhainen, hullu, mielisairas.. Mitään niistä en omasta enkä muiden läheisten mielestä ole..itse aloin jo epäillä itseäni, ei kai mies ihan väärässä voi olla?..

Taisi kuitenkin miehen omaatuntoa vähän nippaista, kun normaalisti jotain vuosien varrella kysyin, niin käänsi syyn minun niskaan..Ja aihetta kysymiseen olisi ollut sitten todellisuudessa vielä paljon enemmänkin. Nyt kaikki kauheus on paljastunut.. Että se "vainoharhaisuus" oli sitten ihan perusteltua..



"toivoin että olisit kuollut et sais jonkún toisen naisen.."

"haaveilin seksistä kavereidesi kanssa"

"isot rinnat olisi kiihottavammat, oon joskus vertaillu sinua muihin"





Ja toisen lapsen syntymän jalkeen loukkasi kun mies lapselle sanoi että jätetään äiti tänne kun ei pääse tuosta sängystä ja lähdetään kotiin.



Ja kun oli sellainen fyysinen vaiva, että käveleminen teki tuskaa, mies kysyi kaupassa hyvin kärsimättömästi, että mitä siinä oikein hypit. En hyppinyt, kävein hyvin vaikeasti.



Kiitos mies! näillä sitä hyvää itsetuntoa rakennetaan!

Minua on kiusattu eskarista lukioon. Miehille en ole kelvannut, vaikka parhaimmillani olen ollut kokoa 38 käyttävä tiimalasikroppainen nuori nainen. Kasvoiltani olen normaali, mutta minulla ei ole outoja silmiä tai edes perunanenää-

minua, perunanenäistä, joka vihaa omaa naamaansa

Tuo tuntuu jotenkin vielä kamalammalle kuin ulkonäkökommentit... :-/

Isäni sanoi minulle yksi ilta hampaiden pesun yhteydessä.. "sinua se ei jää kukaan kaipaamaan jos kuolisit pois" muistan kun ihmettelin silloin että miksi ei jäädä kaipaamaan minähän olen kiltti ja näin myöhemmin aikuisena sattuu edelleen kuinka oma isä voi lapsestaan näin ajatella.. Isääni ei enää ole ja jos oikein rehellinen olen niin en kyllä ole häntä kaivannutkaan kuolemansa jälkeen. Että taisi "pilkka" sattua omaan nilkkaan.

Miten kukaan voi olla noin julma omalle lapselleen.

- ala-asteella luokallani ollut poika: Sä oot ruma. Miten joku voi olla noin ruma?

- miehen sukulaistäti ensi tapaamisella: Kun minä olin nuori, nuoret neidit laittoivat itsensä ja pukeutuivat hyvin sievästi.

- miehen äiti tulevasta lapsesta: Toivottavasti nyt syntyy poika, että ei tarvitse sitten enempään näitä lapsia tehdä ja saadaan suvulle jatkaja.

- isäni lapsistamme: Ovat kyllä ihan erilaisia, kuin sisarustesi lapset. Koko ajan ovat pahojaan tekemässä.

Sulla on melkein yhtä onnettomat tissit kuin mun ex-vaimolla. (Entinen miesystävä kommentoi b-kupin rintojani, kun painoin n. 45 kiloa)



Ethän sinä mitenkään erikoiselta näytä. (Äitini ihmetteli, miten joku voi flirttailla kanssani)



Juohan poika. Ei tuon näköistä akkaa selvin päin kestä. (Sanoi nainen baaritiskillä miesystävälleni.)