Loukkaavin kommentti, jota sulle ikinä on sanottu?

Onhan erikoista että noin moni epäilee sun käyneen vieraissa?

En ole ikinä pettänyt miestäni. Enkä mielestäni ole edes antanut aihetta epäilyyn.

kuules, meillä ei ole lainkaan seksiä siksi, että sinä olet niin surkea sängyssä.

Sun mies ei taida arvostaa sua lainkaan?

Kannattais mennä perheneuvolaan parantamaan teidän suhdetta, jos asiat on oikeasti noin huonosti!

ja suurin osa on tapahtunut vuoden sisällä avomieheni sanomana. Meillä on 8kk-ikäinen vauva. Tässä esimerkkejä:

- sulla on kyllä iso urakka vauvan syntymän jälkeen päästä noista kiloista

- miten paljon rinnat voi oikein kasvaa raskauden aikana!

- kai noi kamalat raskausarvet lähtee kohta

- saadaanko me vielä toinenkin vauva (1kk vauvan syntymän jälkeen)

- sulla on niin helppoa, kun sun ei tartte mennä töihin

- kyllä säkin voisit jotain muutakin tehdä kotona, kun vaan maata, sen jälkeen kun olin käynyt kaupassa, laittanut päälle ja tyhjentänyt astianpesukoneen ja pesukoneen 2x, tehnyt ruokaa, siivonnut vauvan pukluja lattioilta, pessyt olohuoneen ja keittiön lattiat, kanniskellut kiljuvaa vauvaa pari tuntia ympäriinsä, vienyt roskat, käynyt vaunulenkillä, viikannut pieneksi jääneitä vauvan vaatteita säilytykseen ja lopun aikaa leikkinyt vauvan kanssa..

- ootko menossa tänään lenkille (kun minulla oli 38 astetta kuumetta, kamala yskä ja nenä vuoti koko ajan)

tarkemmin ajateltuna pohdin välillä mikse enää olen tässä suhteessä. Ja olen oikeasti jäänyt täysin sanattomaksi joistakin kommenteista, vaikka osaan kyllä ilmaista itseäni tavallisesti melko hyvin..

Ajattelin aina häntä, kun rakastelin kanssasi.

Kun joku laukoo suustaan jonkun oikein pahan sammakon, hymyilkää hänelle, olkaa hiljaa ja sanokaa vaikkapa: Niin. Totta.

Miten yhtaikaa ollaan hiljaa ja puhutaan? Kiehtova vinkki.

sen jälkeen leveä hymy naamalla: niin. totta.

Eniten satutti, kun netissä yksi tuttu totesi veljeni kuvan nähdessään "ette te voi olla saman äidin lapsia, ei noin hyvännäkösellä voi olla noin rumaa siskoa".



Kuulostaa laimealta mut satutti aika hurjan paljon...



Siit on muutama vuosi kyllä jo. Olin silloin 16v.

miten huonosti heille laitetaan rajoja ja millaista käytöstä heiltä sallitaan.

Ajattelen vain, että kaikki tuollaiset sammakot, tölväisyt ja tahalliset ilkeydet ovat seurausta siitä, että tuo ihminen on kasvanut joko kuritta tai rakkaudetta.

Kun lapsi kasvatetaan hyväkäytöksiseksi, muita kunnioittavaksi ja rakastavaksi, hän kykenee tuntemaan empatiaa. Nämä taidot opitaan jo lapsuudessa. Myöhemmin niitä on enää vaikea sisäistää sydämen tasolla. Minä ajattelen, että ne ihmiset, jotka ovat teitä tölvineen ja loukanneet, ovat kasvatettu lapsuudesaan tavalla, joka ei ole ollut ideaali.

Vika ei ole sinussa. Suomalaiset ovat sairaita.

huomaan tuon asian jo hiekkalaatikolla, jossa käymme puoliksi suomalaisten lapsemme kanssa. Ja kaveripiiri koostuu meilläkin ulkomaalaisista ja pitkään ulkomailla elänneistä suomalaisperheistä.

Exän kaveri: Ennen sun kaltaisia tapettiin rasvan takia.



166cm, 59kg. Valas?



Pahinta oli ehkä se että ex ei sanonut sanaakaan.

koulukiusattu koko kouluajan, hyvin epävarma ja itsetunnoton ja ujo, ja kun yläasteella voin huonosti tämän asian takia, äitini sanoi vain että "kannattaisi katsoa peiliin".

Se syöpyi mieleeni ja vasta vuosia myöhemmin ymmärsin millainen idiootti äitini oli.

mulle äiti sano ihan samanlailla kun olin seiskaluokan puolessa välissä ja itsetunto alemmalla kuin ikinä. muita ei oo erikseen jääny mieleen, sillä äitini mielestä kaikki mitä perheessämme tapahtuu on jollain tavalla mun vika, tietysti :-----) olis parempi kun mua ei olis syntynytkään jne

oma isä totesi mun jo ollessa aikuinen, että olet tuhonnut elämäni.

Ex-avomieheni katkaisi suhteemme melko yllättäen viiden vuoden yhdessäolon jälkeen. Äitini kommentti asiaan oli:"No, eiköhän sinun kannata olla yksin, kun nuo suhteet eivät sinulta näytä onnistuvan." Sillä ei ollut mitään merkitystä, että ex-avomies oli sika, joka halusi bilettää eikä perustaa perhettä. Olin eron jälkeen masentunut pitkään. Naapurini totesi, että "kyllä sinunlaisesi nainen pian löytää uuden, paremman miehen, älä huoli!" Miksei oma äitini voinut sanoa jotain samanlaista. :(



Nyt olen ollut saman miehen kanssa 11 vuotta, joista 8 naimisissa. En ole antanut äidilleni anteeksi, koska ajattelen, että äitini mielestä en ansaitse tätä suhdetta.

Kirjoitin loistavin arvosanoin ylioppilaaksi. Suunnittelimme äidin kanssa ruokapöydässä rauhallisesti keskustellen ylioppilasjuhlia, äitini siis teki aloitteen keskusteluun, enkä minä tuossa tilanteessa enkä muulloinkaan mitenkään hehkuttanut onnistumistani. Isä kommentoi: "Minulle on ihan sama, minkä verran sitä valkoista paskaa on pään päällä." Pidin sitten välivuoden, totesin isäni kusipääksi, ja opiskelin, mitä halusin - yliopistossa tietenkin, kun lahjani ovat lähinnä akateemiseen suuntaan. Vaikutus oli kuitenkin vuosia kestävä ja negatiivinen, mutta kyllä toisaalta olen isäni idioottimaisuuden tavallaan kääntänyt hyödykseni: teen omat ratkaisuni elämässä.

näin ystäväni, joka heti möläytti isossa porukassa että "ai, säkin täällä vähän pyöreenä...." Ja en TODELLAKAAN ollut raskaana. :(

kuinka paljon terapiassa käynti on auttanut minua selviytymään loukkauksista ja myös parantanut valmiuksiani olla loukkaantumatta. Kun tietää itse oman arvonsa, kykenee ottamaan vastaan raketavaa kritiikkiä, mutta osaa jättää omaan arvoonsa sellaisen kiukun vimmassa annetun asiattoman kritiikin, joka kertoo vain siitä että laukoja on ollut vähän huonolla tuulella/ärsyyntynyt tms. Jos joku minua kutsuu läskiksi niin kaikin mokomin voin myöntää olevani ylipainoinen. Kuitenkin samalla hymyilen sisäänpäin ja mietin, mitenköhän paljon tuo kommentin sanonut joutuu elämässään kärsimään tuosta itsehillintänsä puutteesta... siis siitä että suusta pääsee harkitsemattomia asioita.

Mutta näissäkin suurin osa on tulleet sellaisilta ihmisiltä joiden tulisi olla tuki ja turva, eikä se, joka laukoo tuollaisia juttuja. Varmasti jättää ikuiset jäljet jos äiti tai isä sanoo tytärtään rumaksi, tai aviomies haukkuu lihavaksi. Ja oikeasti hyvä, jos sulla on noin, mutta eniten itseäni loukkaa ne asiat jotka läheiset ovat sanoneet, ei ne "v***n läski" huudot tai vastaavat. 33

neuvoisin kuitenkin opettelemaan yli tuosta että annat itsellesi luvan loukkaantua. Jämäkkyyttä voi opetella. Voit opetella sanomaan loukkaavalle ihmiselle minä-muodossa esim että "Minusta tuntuu pahalle, kun sanot minulle noin." tai "Minä en pidä siitä että et tukenut minua tässä asiassa vaikka uskouduin sinulle". Jos vastapuolelta ei edelleenkään tämän jälkeen löydy empatiaa, lienee viisainta jättää tuon asian käsitteleminen ja etsiä toinen olkapää. Ehkä tuo toinen ihminen ajan kanssa tai hiljaa yksinäisyydessään sitten miettii sanojasi ja käyttäytyy ensi kerralla paremmin.

Minua ei loukkaa tuntemattomien kommentit, eikä myöskään puolituttujen tai miehen kavereiden heitot.

Siinä vaiheessa jos mieheni minulle jotain töksäyttää, loukkaanun kyllä, mutta suurimmaksi osaksi sen takia että yleensä ne hänen sanomisensa tulevat puun takaa ja ilman syytä. Ei se ole mistään hemmetin (kyllä olen nyt aika ärsyyntynyt) jämeryydestä kiinni, vaan siitä että loukkaukset läheisiltä tuntuvat pahemmilta kuin joltain random ihmiseltä, eikä loukkauksen tarvitse olla edes törkeä, kun se tuntuu jo pahalta. Ja ne pahat loukkaukset taas jäävät pyörimään päähän pitkäksi aikaa.

Ja jos luulet etten sano loukkausten jälkeen mitään, niin olet väärässä. Minä sanon varmasti jos joku on loukannut, mutta vasta sen jälkeen kun olen rauhoittunut. Minä kun en ole "jämäkkä" niin noissa tilanteissa on parempi rauhoittua hetki mieluummin kuin aloittaa riita, johon heti takaisin sanominen johtaisi.

33

noihan on ihan selviä vitsejä.

Heti ekana viikonloppuna kun oltiin tutustuttu, ja oltu sängyssäkin pari kertaa, mies tuhahti, kun olin makuuhuoneessa alastomana: "Ainaks sulla on tollanen tuhero." Lienee turha sanoa, että fiilikset oman kropan suhteen eivät tämän jälkeen olleet kaksiset. EIkä ole tätä miestä jäänyt ikävä. Terveisiä menneisyyteen!

löytyy tosi tasokkaita miehiä sillä tavalla.

niin äiti nosti mun paidan ylös ja sano mun veljelle että "kato miten läski sun siskos on!"



Ja vaari vei kerran mökiltä (rantamökki, josta pieni ylämäki isolle tielle) mun veljen + serkut autolla mäen ylös ja jätti mut käveleen ja sano muille että "tekee xxx hyvää kävellä, kun se ei oo yhtä timmi kun te"



Olin mä lihava, painavimmillani melkein 80 kg mutta silti ei ollut kovin kivaa. Nyt onneks painan vajaa 60 mutta itsetunto ei vieläkään ole kovin hyvä.



Koulussa yks poika haukku mua tosi paljon ala-asteella. Yläasteella oltiin eri luokissa, mutta jollain isolla luokkaretkellä oltiin heurekassa. Väkeä tungeksi joka paikassa ja joku ton pojan kaveri huus sille pojalle niin se sano ettei se voi tulla kun on "toi saatanan vuori edessä".

mun muijalla on persereikä kuin yliopiston ovet

Heti ekana viikonloppuna kun oltiin tutustuttu, ja oltu sängyssäkin pari kertaa, mies tuhahti, kun olin makuuhuoneessa alastomana: "Ainaks sulla on tollanen tuhero."



Lienee turha sanoa, että fiilikset oman kropan suhteen eivät tämän jälkeen olleet kaksiset. EIkä ole tätä miestä jäänyt ikävä. Terveisiä menneisyyteen!