Loukkaavin kommentti, jota sulle ikinä on sanottu?
Sellainen, joka jätti sut suorastaan epäuskon valtaan, voiko toi oikeasti sanoa mulle noin?
Kommentit (221)
Minua on kiusattu eskarista lukioon. Miehille en ole kelvannut, vaikka parhaimmillani olen ollut kokoa 38 käyttävä tiimalasikroppainen nuori nainen. Kasvoiltani olen normaali, mutta minulla ei ole outoja silmiä tai edes perunanenää- tukkakin on pitkä ja tuuhea eikä sitä ole värjätty luonnottomaksi. Olen varakkaasta perheestä, hyväkäytöksinen ja harrastan mm. lukemista ja ruoanlaittoa. En juo itseäni känniin tai tupakoi, pukeudu mauttomasti...Herää kysymys, että mitä suomalainen mies oikein etsii?? Minua on lähestytty ainoastaan humalassa ja silloinkin kommentit ovat koskeneet rintojani. Kuvottavaa.
Masennuin pahasti kun en löytänyt itselleni miestä ja muidenkin syiden takia aloitin sitten käynnit psykiatrilla. Yhdessä vaiheessa olin vakuuttunut siitä, että olen jotenkin sairas, sillä eihän ketään kiusata ja sorsita syyttä "alusta loppuun"...psykiatri huokaisi, katsoi minua kulmat kurtussa ja sanoi: "kuule. Vika ei ole sinussa. Suomalaiset ovat sairaita." Otti myöhemmin asian hienovaraisesti puheeksi ja käsitin, että useammalla asiakkaalla on takanaan samanlaisia kokemuksia. Mainittakoon, että tulen loistavasti toimeen ulkomaalaisten kanssa ja parhaat ystävänikin ovat muista kulttuureista.
Törkeintä kommenttia on vaikea valita, niitä on satoja. Olen pahoillani etten vastannut varsinaiseen kysymykseen.
ikävästi.
Kävin vaa'alla niin kuin siellä kuuluu. Sanoin itse jotain siihen tyyliin, että on tota tossa vielä, ylimääräistä.
Terveydenhoitaja sanoi: olet tainnut nyt herkutella liian usein.
Tuntui tosi pahalta!
kun äitiyttäni ei mieheni eli lasten isä arvosta. Muistuttaa lähes tulkoon jokainen viikko asiasta.
Teen töitä ja mies on kotona. Mutta silti vetovastuu hänen mielestään on minulla. Itse olen jo vuosi sitten luovuttanut hermoilemisen ja jättänyt mölyt mahaani ja lopettanut yömyöhällä siivoamisen. Eli kotimme on kaaos ja siellä luovitaan elämää eteenpäin.
käyttää tamponia, joka painaa virtsaputkea kiinni?
jolle uskouduin virtsankarkailusta, sanoi:
"pistä korkki alle" ja nauroi päälle...Ei naurattanut silloin eikä vielä nytkään.
Minua on kiusattu eskarista lukioon. Miehille en ole kelvannut, vaikka parhaimmillani olen ollut kokoa 38 käyttävä tiimalasikroppainen nuori nainen. Kasvoiltani olen normaali, mutta minulla ei ole outoja silmiä tai edes perunanenää- tukkakin on pitkä ja tuuhea eikä sitä ole värjätty luonnottomaksi. Olen varakkaasta perheestä, hyväkäytöksinen ja harrastan mm. lukemista ja ruoanlaittoa. En juo itseäni känniin tai tupakoi, pukeudu mauttomasti...Herää kysymys, että mitä suomalainen mies oikein etsii?? Minua on lähestytty ainoastaan humalassa ja silloinkin kommentit ovat koskeneet rintojani. Kuvottavaa. Masennuin pahasti kun en löytänyt itselleni miestä ja muidenkin syiden takia aloitin sitten käynnit psykiatrilla. Yhdessä vaiheessa olin vakuuttunut siitä, että olen jotenkin sairas, sillä eihän ketään kiusata ja sorsita syyttä "alusta loppuun"...psykiatri huokaisi, katsoi minua kulmat kurtussa ja sanoi: "kuule. Vika ei ole sinussa. Suomalaiset ovat sairaita." Otti myöhemmin asian hienovaraisesti puheeksi ja käsitin, että useammalla asiakkaalla on takanaan samanlaisia kokemuksia. Mainittakoon, että tulen loistavasti toimeen ulkomaalaisten kanssa ja parhaat ystävänikin ovat muista kulttuureista. Törkeintä kommenttia on vaikea valita, niitä on satoja. Olen pahoillani etten vastannut varsinaiseen kysymykseen.
soittavat paaaljon enemmän suuta ja meillä täällä kiusaus on hyvin kevyttä verratuna heidän ja jenkkien kiusaamiseen. Heillähän on aseitakin koulussa.
terveydenhoitaja puhelimessa sanoi. Tosi kiva. Hyvää jatkoa!
Olin ala-asteella kun meinasin tukehtua ruokapalaseen. Sain yskitttyä sen ulos ja henkäisin kauhuissani että meinasin kuolla. Äitini sanoi, ettei se nyt niin suuri vahinko olisi ollut. Olin pieni vasta silloinkin, kun hän kertoi ettei olisi nainut isääni ellei olisi ehkäisystä huolimatta alkanut odottaa minua.
miehen sanomisia en ota vakavasti, on toki yrittänyt loukata, mut ei jää edes mieleen kaikki.
silloin jäin kyllä aivan sanattomaksi kun äitini paukautti että on kyllä aika vahingoniloinen minulle kaikista asioista mitkä elämässäni ovat menneet pieleen.
- rintasi ovat niin hirveät , ettei niihin voi koskea
- sun tissit roikkuu niin alhaalla
- mene ottamaan silikonit niin joku voisi nussia sua
- mun on pakko katsella näitä pornokuvia, kun sä olet niin ruma
... ja näitä riittää
joo, kyseessä sairas ihminen, olen nimittäin normaalinkokoinen ja kivannäköinen ihminen. mutta ei noita vaan unohda, vaikka muuten yli pääsiskin:(
Miespuoliselta opiskelu"kaverilta" kuultu. Vasta myöhemmin tajusin, että tuo tuli siitä, että mulla kasvoi vaaleaa viiksikarvaa (jotka nykyään poistan kyllä). Muuten olin kyllä ERITTÄIN kaunis ja naisellinen nuori nainen, sain muualta paljon kehuja.
Esikoisemme oli syntynyt ja hän nukkui vaunuissa ulkona. Anoppi tuli katsomaan ja tokaisi että nuo on varmaan sellaista kangasta johon vauva tukehtuu kun siellä nukkuu. Tulihan siinä paha mieli kun muutenkin olin herkkänä synnytyksen jälkeen.
Mutta anoppi on anoppi...heittelee ihme kommentteja silloin tällöin.
sanoi, juuri kun veljeni oli tehnyt itsemurhan ja olin aivan sekaisin "kyllä täytyy vaan hyväksyä että jokaisella on oikus päättää omien päiviensä määrä".
ehkä, joo, voi olla. mutta siihen tilanteeseen se oli sydämetöntä.
Minua on kiusattu eskarista lukioon. Miehille en ole kelvannut, vaikka parhaimmillani olen ollut kokoa 38 käyttävä tiimalasikroppainen nuori nainen. Kasvoiltani olen normaali, mutta minulla ei ole outoja silmiä tai edes perunanenää- tukkakin on pitkä ja tuuhea eikä sitä ole värjätty luonnottomaksi. Olen varakkaasta perheestä, hyväkäytöksinen ja harrastan mm. lukemista ja ruoanlaittoa. En juo itseäni känniin tai tupakoi, pukeudu mauttomasti...Herää kysymys, että mitä suomalainen mies oikein etsii?? Minua on lähestytty ainoastaan humalassa ja silloinkin kommentit ovat koskeneet rintojani. Kuvottavaa. Masennuin pahasti kun en löytänyt itselleni miestä ja muidenkin syiden takia aloitin sitten käynnit psykiatrilla. Yhdessä vaiheessa olin vakuuttunut siitä, että olen jotenkin sairas, sillä eihän ketään kiusata ja sorsita syyttä "alusta loppuun"...psykiatri huokaisi, katsoi minua kulmat kurtussa ja sanoi: "kuule. Vika ei ole sinussa. Suomalaiset ovat sairaita." Otti myöhemmin asian hienovaraisesti puheeksi ja käsitin, että useammalla asiakkaalla on takanaan samanlaisia kokemuksia. Mainittakoon, että tulen loistavasti toimeen ulkomaalaisten kanssa ja parhaat ystävänikin ovat muista kulttuureista. Törkeintä kommenttia on vaikea valita, niitä on satoja. Olen pahoillani etten vastannut varsinaiseen kysymykseen.
soittavat paaaljon enemmän suuta ja meillä täällä kiusaus on hyvin kevyttä verratuna heidän ja jenkkien kiusaamiseen. Heillähän on aseitakin koulussa.
Vai millä, vaahtokarkeillako luulet et ne on kouluissa ampuneet?
Ja vastahan oli se tutkimuskin missä selvisi, että suomalaisilla työpaikoilla kiusataan euroopassa kaikkein eniten.
Missä vitun tynnyrissä sä olet kasvanut?
mulla oli rankka pahoinvointi ekan raskauden aikana alusta loppuun, johon mun mies totes et vika on vain korvien välissä =( Tuo oli joku yksittäinen sammakko, mun mies on ihan ok muuten.
mitä muistan liittyy lähinnä teini-ikään.
Meillä oli koulussa yhden pojan kanssa vitsinä, että haukuttiin muka toistemme vaatteita.
Poika sanoi, että sulla on ruma paita ja mä vastasin siihen vitsillä, että sulla on rumat verkkarit.
Kokeilin tätä huumori asilloiseen parhaaseen ystävääni, joka oli ja tiesi itsekin olevansa todella kaunis, ja sanoin, että sulla on rumat lenkkarit. (Vaikka oikeasti tietty pidin hänen lenkkareitaan ihan normaaleina ja kivoina. Kaikillahan niitä samoja oli siihen aikaan.)
Ja ystäväni vastasi siihen, että SULLA ON RUMA NAAMA!
Tiesin tisekin, että en ollut mikään kaunotar mutta tuo loukkasi jostakin syystä todella paljon.
En tiedä miksi. Osittain siksi, että harmitti kuulla totuus ja toisekseen siksi, että olin odottanut parhaalta ystävältä lojaalimaa kommenttia...
sä oot jus sen olonen raukka, joka tappaa ittensä
Teini-iässä sain paksut rillit (näköni huononi -5 diopteria 1½ v:ssa)ja siihen lisättynä ohut hiirenhäntätukka, perunanenä ja hymy jolla yläikenet näkyy sekä pieni pömppömasu ( 168 cm ja 46 kg 14-vuotiaana)ja asuminen maalla ->mua kiusattiin aivan törkeästi eikä ollut yhtään ainutta ystävää -> aiheutti anoreksian yli 10 vuodeksi ja laihduin 32-kiloiseksi. Ihme oli että 28 vuotiaana tulin raskaaksi ekasta kerrasta kun ainoa mies jolle olen kelvannut pani mua kun oli umpikännissä.Sen jälkeen ei olla oltu yhteydessä. Lapselleni olen yrittänyt olla kannustava ja hyvä äiti kaikesta huolimatta!! Aikuisena suoritin akateemisen tutkinnon ja esimieheni sanoi jäädessäni äitiyslomalle "parempi kun et tulisi takaisin, ei täällä enää tuollaisia munankipeitä yksinhuoltajia tarvita ". Tuo oli ehkä pahinta, mitä olen koskaan kuullut. Onneksi löysin sentään uuden työn. Nyt 38- vuotiaana olen edelleen kaksin lapseni kanssa ja tuo seksikokemus oli ainoa. Uskomatonta mutta totta. En osaisi edes luottaa kehenkään...Ihmiset voi olla todella ilkeitä ja pahansuopia.
USEAT (avo)mieheni kaverit ja miehen sisko kysyivät mieheltäni (minä ihan vieressä) että meinasitko tunnustaa isyytesi?, ookko varma että on oma?, ettei vaan olis postimiehen/putkimiehen lapsi? Onkohan lapsella kihara, tumma tukka? (meillä vaaleat) Anoppi sanoi kerran, että nythän teillä on sitten mahdollisuus siihen dna-testiin jne..
Kyllä on jäänyt ikuisesti mieleen uo kommentit. Vitsiksihän ne oli tarkoitettu, eikä minua loukkaamaan, mutta muistan ne aina.
En ole ikinä pettänyt miestäni. Enkä mielestäni ole edes antanut aihetta epäilyyn.
Kun joku laukoo suustaan jonkun oikein pahan sammakon, hymyilkää hänelle, olkaa hiljaa ja sanokaa vaikkapa: Niin. Totta.
Kiehtova vinkki.
Äitini tokaisi mulle murrosikäisenä, että "näytät niin hölmöltä, että tekisi mieli lyödä sua. Hävettää katsoa sua." Tuo on ainoa tuon tyyppinen kommentti äidin suusta, muuten mun äiti on välittävä, hyvä ja ihan täyspäinen. En tiedä mikä sillä vinksahti, kun tuon päästi suustaan. Ja ikinä ikinä en unohda. Täytyy itse yrittää omien lasten kanssa paremmin.