Ratsasin äsken 15v teinin huoneen - mitä nyt?

Vaadi lastasi kertomaan kaverin vanhempien nimet (jos et jo tiedä) ja pyydä numero numerotiedustelusta (teinisi tietysti vastaa kustannuksista.) Jos numeroa ei ole, menette yhdessä teinisi kanssa kaverin kotiin soittamaan ovikelloa.

Todennäköisesti alkaa tytärtäsi vastuunkanto lonkeroiden omistajuuden suhteen kiinnostaa kovasti ennen kuin olette lähelläkään kaverin ovea tai sinä soittamassa hänen äidilleen... Tämän jälkeen itse lisäisin teinille rutkasti sanktioita valehtelusta. Mokaaminen on inhimillistä, mutta valehtelu ja vastuun välttely raukkamaista. Mokaamaan teinisi tulee elämänsä aikana säännöllisesti ihan sinne vanhainkotiin asti, joten on paljon suurempi asia, että hän oppisi kantamaan vastuun mokistaan kuin se, että hän 15-kesäisenä kokeilee alkoholia (vaikka sekään ei ole toivottavaa.)

En tunne tuon "lonkerojuojan" vanhempia

Paasaan tästä passiivis-aggressiivisuudesta, jota teidän perheessänne kirjoitustesi perusteella on, siksi, että itse olen joutunut kantapään kautta opettelemaan, että se ei johda mihinkään hyvään. Siksi suosittelen vahvasti, että pyritte puolisosi kanssa olemaan mahdollisimman suoria ja avoimia teininne kanssa. Ja että katsotte teinin jokaisen bluffin.



Teini oppii tulevaisuutensa kannalta todella huonoja toimintatapoja, jos asiat jätetään puolitiehen, hänen annetaan salailla ja toisaalta vanhemmat 'tietävät' miten asiat ovat ja mahdollisesti rankaisevat niistä tavallaan 'tiskin alta.' Ei ole aina kivaa ottaa kissaa pöydälle ja käsitellä asioita perinjuurin, mutta lapsille on tärkeää oppia, että silti niin pitää tehdä, koska silloin asiasta päästään yli ja eteenpäin.

Toisen huoneen ratsaaminen?

Meidän tilanteessa nuoren huoneesta löytyi huumeita. Jos en olisi koskaan ratsannut huonetta, en olisi ennättänyt välttämättä puuttua ajoissa.

jaksaneet välittää ja panivat pään pensaaseen. Hei haloo, ei ne vanhemmat niin tyhmiä ole kuin nuoret luulee.

Kyllä minäkin luulin, ettei vanhempani tiedä, mitä teen. Mutta äiti kertoi myöhemmin, että hyvin oli tiedossa, mutta ei vain jaksanut enää puuttua ja ajatteli, että jos ei suurta tule tietoon niin hän panee silmät kiinni ja rukoilee, että mulle tulis järki joskus päähän.

Kyllä tuollaisesta täytyy puhua. Olen myös periaatteessa sitä mieltä että jos on syytä olettaa että teinin huoneesta löytyy jotain kiellettyä tai toisilta vietyä tavaraa saa sinne mennä penkomaan. Itse kuitenkin tekisin sen avoimesti. Siis puhumalla ensin teinin kanssa siitä miksi menen penkomaan ja antaisin mahdollisuuden teinille luovuttaa luvattomat tavarat minulle vapaaehtoisesti ennen kun käännän huoneen ylösalaisin. Saaa en menisi penkomaan seläntakana.

Itse omasta teini ajasta muistan kuinka vanhempani olivat kovasti sitä mieltä että koska olin yleensä kohtelias, hoidin kouluni keskiverrosti, noudatin sovittuja kotiintuloaikoja ja en haissut kotiin tullessani alkoholille tai tupakalle olen kunnon tyttö ja minuun voi luottaa ja antaa suurempia vapauksia.

Todellisuudessa join paljonkin alkoholia, harvoin olin yötä siellä mihin olin väittänyt meneväni (alussa tarkistelivat perään, mutta kun olin yleensä siellä missä sanoin, eivät tarkistelleet ja sitten juoksinkin missä sattuu), poltin tupakkaa ja kokeilin huumeitakin ennen kuin olin edes 17v. Koko tämän ajan vanhempani kuvittelivat että olin kiltti ja tunnollinen ja luotettava tyttö.

Minusta tuli tosi mestari tavaroiden piilottamisessa ja asioiden salailussa. Kun 18 vuotiaana muutin pois kotoa ja lähdin opiskelemaan ei ollut ketään keltä mitään salailla vaan sain avoimesti polttaa, käyttää alkoholia ja huumeitakin. Homma lähti kokonaan käsistä ja ensimmäiset 3 opiskeluvuotta menivät aikalailla hukkaan kun ensin jouksin bileissä ja nukuin päivät kun olisi pitänyt olla opistolla ja sitten myöhemmin rahattomana asuin kavereiden nurkissa ja tein pätkätöitä yms.

jaksaneet välittää ja panivat pään pensaaseen. Hei haloo, ei ne vanhemmat niin tyhmiä ole kuin nuoret luulee.

Kyllä minäkin luulin, ettei vanhempani tiedä, mitä teen. Mutta äiti kertoi myöhemmin, että hyvin oli tiedossa, mutta ei vain jaksanut enää puuttua ja ajatteli, että jos ei suurta tule tietoon niin hän panee silmät kiinni ja rukoilee, että mulle tulis järki joskus päähän.

Kyllä tuollaisesta täytyy puhua. Olen myös periaatteessa sitä mieltä että jos on syytä olettaa että teinin huoneesta löytyy jotain kiellettyä tai toisilta vietyä tavaraa saa sinne mennä penkomaan. Itse kuitenkin tekisin sen avoimesti. Siis puhumalla ensin teinin kanssa siitä miksi menen penkomaan ja antaisin mahdollisuuden teinille luovuttaa luvattomat tavarat minulle vapaaehtoisesti ennen kun käännän huoneen ylösalaisin. Saaa en menisi penkomaan seläntakana.

Itse omasta teini ajasta muistan kuinka vanhempani olivat kovasti sitä mieltä että koska olin yleensä kohtelias, hoidin kouluni keskiverrosti, noudatin sovittuja kotiintuloaikoja ja en haissut kotiin tullessani alkoholille tai tupakalle olen kunnon tyttö ja minuun voi luottaa ja antaa suurempia vapauksia.

Todellisuudessa join paljonkin alkoholia, harvoin olin yötä siellä mihin olin väittänyt meneväni (alussa tarkistelivat perään, mutta kun olin yleensä siellä missä sanoin, eivät tarkistelleet ja sitten juoksinkin missä sattuu), poltin tupakkaa ja kokeilin huumeitakin ennen kuin olin edes 17v. Koko tämän ajan vanhempani kuvittelivat että olin kiltti ja tunnollinen ja luotettava tyttö.

Minusta tuli tosi mestari tavaroiden piilottamisessa ja asioiden salailussa. Kun 18 vuotiaana muutin pois kotoa ja lähdin opiskelemaan ei ollut ketään keltä mitään salailla vaan sain avoimesti polttaa, käyttää alkoholia ja huumeitakin. Homma lähti kokonaan käsistä ja ensimmäiset 3 opiskeluvuotta menivät aikalailla hukkaan kun ensin jouksin bileissä ja nukuin päivät kun olisi pitänyt olla opistolla ja sitten myöhemmin rahattomana asuin kavereiden nurkissa ja tein pätkätöitä yms.

Ollaan kyllä asioista puhuttu myöhemmin paljonkin kun pikkusiskoni taas oikeen olan takaa rikkoi rajoja ja teki kaikki hölmöydet jotka vanhempani luulivat minun jättäneen tekemättä... Enkä tosiaan usko, sillä perusteella miten vanhempani käyttäytyivät sikoni kohdalla, että olisivat katsoneet läpi sormien jos olisivat käytöksestäni tienneet. Toki varmaan olivat hiukan sinisilmäisiä kohdallani kun olin esikoinen ja aina ollut kiltti ja tunnollinen.

Osallistun keskusteluun, vaikka oma poikani vasta 10v. Minä tulen ratsaamaan poikani huonetta kun alkaa ikää kasvaa.



Moni sanoo että voi olla 100 % varma, etteivät omat lapset ole käyttäneet alkoholia tai tupakkaa. Kukaan ei voi olla 100 % varma. Minunkaan vanhempani eivät tienneet paheistani mitään, vaikka aloitin tosi nuorena. Sitä vain oppii tosi hyväksi valehtelijaksi ja piilottelijaksi. Vanhemmat vielä haluavat uskoa lapseen. Etenkin omaan lapseen on helppo usko, jos lapsi on muuten niin kiltti.



Silloin kun teininä poltin tupakkaa ja join alkoholia, oma pikkuveljenkin poltti tupakkaa. En edes itse tiennyt siitä. Kukaan ei olisi ikimaailmassa voinut uskoa että veljeni poltti tupakkaa, koska oli niin kiltti. Hän kertoi siitä minulle vasta aikuisena.



Olen kuullut ystäväni teineiltä tästä "toin kavereiden viinoja kotiin" ennenkin. Ystäväni teinityttö kertoi äidilleen niin kiinni jäädessään. Äiti tietysti halusi uskoa.



Sinuna hankkisin tämän kaverin vanhempien osoitteen ylös, ja menisin tyttären kanssa käymään siellä. Palauttaisin vanhemille tyhjät tölkit, ja olisin valmis maksamaan VANHEMMILLE ne lonkerorahat.



Luulen että matkalla tyttäresi kertoisi totuuden.



Tulen vielä ratsaamaan poikani sivuhistorian netistä kun tulee käyttämään nettiä yksin.

Minäkään en pidä huoneen ratsaamista ilman teinin lupaa mitenkään pahana, koska tarkoitus on hyvä. Tarkoitushan on selvittää, mikä lapsen tilanne on ja löytyykö huoneesta sellaista, mitä ei pitäisi löytyä. Teini on kuitenkin vielä alaikäinen ja minusta vanhempiensa vastuulla.



Tölkkejä en kuitenkaan varmaan olisi tyhjentänyt, vaan olisin jättänyt ne esille ja ottanut asian puheeksi lapsen kanssa.



Joidenkin muiden vastauksia, että olisivat juoneet lonkerot itse, en ymmärrä ollenkaan. Se jos minusta horjuttaisi lapsen luottamusta vanhempiinsa.

jotta pääsisi lapsesta eroon!

Kun äiti ratsaa lapsensa huoneen vedoten omiin oikeuksiinsa, on kyseessä jo sellainen luottamuspula äidin ja lapsen välillä, että ehkä ammattiapu olisi tarpeen. Etenkin sille äidille.



Hankalaksi teiniksi ei synnytä, sellaiseksi kasvatetaan! Ja siihen kasvatukseen osallistuvat niin vanhemmat, koulu kuin kaveritkin. Missä vaiheessa ap luovutti kasvatusvastuun muille? Missä vaiheessa omasta lapsesta tuli vihollinen?



Tunnen monia ap:n lapsen kaltaisia "vaikeita lapsia" joiden ainoa vaikeus on siinä, että heidän vanhempansa ovat kerran toisensa jälkeen sulkeneet silmänsä lapsen ongelmilta, jolloin lapsi on oppinut toimimaan yksin. Ja kapinoimaan vanhempien omituisia sääntöjä vastaan - mikä periaate se sellainen on, jossa huonetta ei tarkasteta ja sitten kuitenkin tarkastetaan?

Hyvä huomio, 17.