Ratsasin äsken 15v teinin huoneen - mitä nyt?

En tilittänyt, vaan vastasin. Perustelin siis aiempaa tekstiäni, johon sä viittasit :)

tehdä.

siksi,että äiti itse MYÖNSI tehneensä samoin,eli ratsanneensa huoneen salaa ja nyt sitten koittaa peitellä asiaa. Siis aikalailla eriasia kuin nuo yhden kirjoittajan viittaukset "kun vauva itki pinniksessä niin mulle sanottiin,että opetin itse----> vrt. sitten kun teini huusi päin naamaa niin taas sanottiin opetin itse" jne höpinät.



Eihän tässä ollutkaan kyse siitä,kaikki teinit huutaa päin naamaa tai reagoi teinimäisesti jotenkin jossain vaiheessa.



Kyse oli siitä,että äiti käyttääntyy itse teinimäisesti TÄSSÄ tapauksessa.

Edelleenkin,MIKSI äiti PELKÄÄ jäävänsä kiinni huoneen penkomisesta? Miten äiti oikeastaan olisi mitenkään jäämässä kiinni? Äidillä on oikeus ottaa pois alle 18v siiderit,tietysti. Mutta ei äidillä ole oikeutta nolata lasta,salailla lapselta huoneen penkomista yms.



Koska se äiti nyt ratsasi JO huoneen,eikä odottanut ja tehnyt sitä teinin läsnäollessa niin ainoa oikea keino olisi nostaa ne siiderit keittiön pöydälle (tmv näkyvään paikkaan) ja olla RAUHALLINEN. Kun teini tulee niin kysytään et tämmöisiä löytyi,otin ne pois kun alkoholi ei käy ennenkuin sulla on ikää.



Rangaistusta en tuosta alkaisi edes antamaan ellei teini saa jotain himputinmoista kohtausta. Ainoa mitä sanoisin olisi,että pettynyt olen ja kai teini nyt ymmärtää et alkoholia ei käytetä-

Tässä tapauksessahan teinille oli ilmoitettu että vanhemmat voivat ratsata huoneen, ei siis ollut mitenkään väärin toimittu ap:lta. Vaikka lapsen huone onkin omaa aluetta niin laittomuuksia ei tule sen verukkeella sallia. Alkoholia ja tupakkaa ei tarvitse eikä saa hyväksyä alaikäisillä, eikä varsinkaan varastamista. Vanhemmilta ja sisaruksilta varastaminen ihan yhtä väärin kuin kaupasta näpistelykin.



Pysy vain ap kovana ja pidä kuri ja rajat. Ei ole helppoa keskustella rauhallisena ja suuttumatta huutavan teinin kanssa mutta yritä ainakin. Näytä että välität ja että teoilla on seuraukset. Aika iso osa näistä ongelmanuorista on sitä mieltä että mitä väliä sillä on mitä tekee kun kukaan ei kuitenkaan välitä.

Ja ensi kerralla te ratsaus teinisi läsnäollessa mutta kuitenkin niin ettei hän saa etukäteen tietää siitä. Luottamus todellakin pitää ansaita ja minusta sinulla on perustellut syyt ratsata teinin huone ja tämä hänen itsensäkin pitäisi ymmärtää.



Mutta käyttäydy sinä aikuismaisesti, älä alennu salailevan ja valehtelevan teinin tasolle.



Ja toisaalta, sitten kun teini tekee jotain hyvää, auttaa vaikkapa kotitöissä tai hoitaa sisaruksiaan, muista kehua. Teinit tarvitsevat vanhempien hyvää huomiota ja kehuja ihan yhtä paljon kuin taaperotkin.

Toisen teinin huoneessa on tietsikka, jota käyttävät kaikki ja toisen teinin huoneessa on vaatekaapeista puolet mun käytössäni.

Toki saavat sulkea ovensa jos haluavat olla rauhassa mutta muuten ovet ovat aina auki eikä sinne olisi mahdollisuutta jemmata mitään mitä en huomaisi.



Kannattaisko harrastaa enemmän avoimuutta kaikin puolin.

huonetta, missä ei saisi käydä. Teinit kulkee vanhempien huoneessa ja vanhemmat teinien. Tytön vaatehuone on yleisessä käytössä meilläkin.

Toisen teinin huoneessa on tietsikka, jota käyttävät kaikki ja toisen teinin huoneessa on vaatekaapeista puolet mun käytössäni.

Toki saavat sulkea ovensa jos haluavat olla rauhassa mutta muuten ovet ovat aina auki eikä sinne olisi mahdollisuutta jemmata mitään mitä en huomaisi.

Kannattaisko harrastaa enemmän avoimuutta kaikin puolin.

teinin yksityisyys ja toisaalta teinin käytös, joka jossain määrin oikeuttaa vanhempia rangaistuksiin. Ja kumpikaan ei voi kokonaan poistaa toista, vaikka teini tekisi mitä, niin jokin pieni osa yksityisyydestä pitäisi silti kotona säilyä. Ja toisaalta jos tilanne on se, että juuri mikään ei tunnu menevän tällä hetkellä perille, niin on vaikea tehdä mitään luottamuksenosoituksiakaan.



Mutta ainakin yrittäisin puhua teinin kanssa tuosta huoneen ratsauksesta. Toki ratsaus itsessään on ikävä teko, mutta teet siitä moninkertaisesti pahemman, kun et puhu asiasta. Kannattaa myös puhuessa erottaa suuttumus luottamuksen rikkomisesta, alkoholista ym. ja selkeät perustelut sille, miksi toimit, kuten toimit. Riippuu muusta suhteestanne, miten huoneen ratsaus vaikuttaa väleihinne tulevaisuudessa, se voi olla pieni piikki vain, tai sitten viimeinen pisara luottamuksen katkeamisessa. Ja jos et puhu asiasta suoraan, avoimesti ja välittömästi sen jälkeen, kun olet huoneeseen kajonnut, niin jälkimmäinen vaihtoehto muuttuu todennäköisemmäksi.



Ja nuo "minun kattoni alla noudatetaan minun sääntöjäni"-tyyppiset lauseet ovat outoja, kun kyse on alaikäisistä lapsista. Kun lapset on maailmaan tehnyt, niin heillä on oikeus asua vanhempiensa luona, vaikka heidän käytöksensä eroaisikin vanhemmista. Tietysti yhteiset pelisäännöt pitää olla, mutta jos vedotaan siihen, että teini asuu VANHEMMAN kodissa ja VANHEMPI maksaa tämän elatuksen, niin samalla viestitään, että lapsi on vapaa lähtemään pois kokonaan, kun kerran koti on vanhemman, eikä yhteinen ja lapsi merkitsee vain menoerää. Ei lapsi valinnut syntymistä, vanhemmat valitsivat.



Täysi-ikäisten suhteen asia on tietysti erikseen.

2) Mistä lapsi on saanut ne ja luuletko todella että teini on niin tyhmä että piilottaa näkyville?? Kyllä ne oli JÄTETTY näkyville,nimenomaan sua varten. Jos teini haluaisi todella salata jotain niin ne piilot ei olisi huoneessa/patjan alla tmv

[/quote]

itsekin teininä muutama vuosi sitten piilottelin pulloja, ja piilot oli aina omassa huoneessa. Ei teinit niin fiksuja jaksa olla.



Ja jos teiniin ei tehoa muu, niin huoneen ratsaaminen on ok. Mullekin sanottiin, että isäs tämän talon omistaa, täällä eletään sen säännöillä. Yksityisyyttä kunnioitetaan, mutta jos itse en kunnioita muita perheenjäseniä yhtään, ja alkosta/tupakasta on syytä epäillä, saadaan huone tutkia. Ottihan tuo pannuun, mutta itselleni ei ainakaan mitkään keskustelut olisi auttaneet. Olin ns. hirviöteini. Veljeni taas kilteimmästä ja helpoimmasta päästä, vaikka kasvatus meillä täysin sama.

Jotkut teinit siis on vaikeita, ja niitä täytyy laittaa ruotuun. Hyvä vaan, jos vanhemmat voivat jollain tavalla (ilman väkivaltaa) säilyttää edes hitusen auktoriteettiä. Voin sanoa, että teininä tämä tapa oli ainoa mikä muhun toimi, ja olen tyytyväinen näin jälkeenpäin, että vanhemmat jaksoi käydä tuota ikuista taistelua kanssani. Jäi kuitenkin tunne, että ne on voimakkaita ja turvallisia. Vanhempia mulle. Kaikesta kapinoinnistani ja yrityksistäni huolimatta en pystynyt täysin tallomaan heitä. Ja epäilemättä noi ajat oli veemäisiä ja raskaita porukoilleni.

Tosin tätä tölkkien tyhjentämistä ja takaisinviemistä en ihan ymmrätänyt, kuten ei moni mukaan. Parempi olisi ollut latoa ne keittiön pöydälle ja istua alas keskustelemaan...



Me otettiin äitini kanssa aikanaan pahastikin yhteen näissä viina-tupakka -jutuissa. Nykyään kuitenkin arvostan äitiäni suunnattomasti juuri siksi, että piti tässä asiassa tiukat rajat. Lakihan on säädetty sitä varten, että nuoria suojellaan haitoilta.



Aion myös omien lasteni kohdalla vedota sitten vaikka lakiin, etteivät sekaantuisi päihteisiin tai tupakkaan. Mikä on laissa kielletty, on myös kielletty.



Rangaistukset myös tulevat samaan, jos sääntöjä rikotaan. Niin kauan kuin minun kattoni alla asuvat.



Ens alkuun voisit ainakin keskustella teinisi kanssa asiasta ja perua hänen juhannussuunnitelmat. Sinne kai nuo lonkerotkin oli tarkoitetettu.

Kyllä tuollaisesta täytyy puhua. Olen myös periaatteessa sitä mieltä että jos on syytä olettaa että teinin huoneesta löytyy jotain kiellettyä tai toisilta vietyä tavaraa saa sinne mennä penkomaan. Itse kuitenkin tekisin sen avoimesti. Siis puhumalla ensin teinin kanssa siitä miksi menen penkomaan ja antaisin mahdollisuuden teinille luovuttaa luvattomat tavarat minulle vapaaehtoisesti ennen kun käännän huoneen ylösalaisin. Saaa en menisi penkomaan seläntakana.



Itse omasta teini ajasta muistan kuinka vanhempani olivat kovasti sitä mieltä että koska olin yleensä kohtelias, hoidin kouluni keskiverrosti, noudatin sovittuja kotiintuloaikoja ja en haissut kotiin tullessani alkoholille tai tupakalle olen kunnon tyttö ja minuun voi luottaa ja antaa suurempia vapauksia.



Todellisuudessa join paljonkin alkoholia, harvoin olin yötä siellä mihin olin väittänyt meneväni (alussa tarkistelivat perään, mutta kun olin yleensä siellä missä sanoin, eivät tarkistelleet ja sitten juoksinkin missä sattuu), poltin tupakkaa ja kokeilin huumeitakin ennen kuin olin edes 17v. Koko tämän ajan vanhempani kuvittelivat että olin kiltti ja tunnollinen ja luotettava tyttö.



Minusta tuli tosi mestari tavaroiden piilottamisessa ja asioiden salailussa. Kun 18 vuotiaana muutin pois kotoa ja lähdin opiskelemaan ei ollut ketään keltä mitään salailla vaan sain avoimesti polttaa, käyttää alkoholia ja huumeitakin. Homma lähti kokonaan käsistä ja ensimmäiset 3 opiskeluvuotta menivät aikalailla hukkaan kun ensin jouksin bileissä ja nukuin päivät kun olisi pitänyt olla opistolla ja sitten myöhemmin rahattomana asuin kavereiden nurkissa ja tein pätkätöitä yms.

jaksaneet välittää ja panivat pään pensaaseen. Hei haloo, ei ne vanhemmat niin tyhmiä ole kuin nuoret luulee.

Kyllä minäkin luulin, ettei vanhempani tiedä, mitä teen. Mutta äiti kertoi myöhemmin, että hyvin oli tiedossa, mutta ei vain jaksanut enää puuttua ja ajatteli, että jos ei suurta tule tietoon niin hän panee silmät kiinni ja rukoilee, että mulle tulis järki joskus päähän.

Kyllä tuollaisesta täytyy puhua. Olen myös periaatteessa sitä mieltä että jos on syytä olettaa että teinin huoneesta löytyy jotain kiellettyä tai toisilta vietyä tavaraa saa sinne mennä penkomaan. Itse kuitenkin tekisin sen avoimesti. Siis puhumalla ensin teinin kanssa siitä miksi menen penkomaan ja antaisin mahdollisuuden teinille luovuttaa luvattomat tavarat minulle vapaaehtoisesti ennen kun käännän huoneen ylösalaisin. Saaa en menisi penkomaan seläntakana.

Itse omasta teini ajasta muistan kuinka vanhempani olivat kovasti sitä mieltä että koska olin yleensä kohtelias, hoidin kouluni keskiverrosti, noudatin sovittuja kotiintuloaikoja ja en haissut kotiin tullessani alkoholille tai tupakalle olen kunnon tyttö ja minuun voi luottaa ja antaa suurempia vapauksia.

Todellisuudessa join paljonkin alkoholia, harvoin olin yötä siellä mihin olin väittänyt meneväni (alussa tarkistelivat perään, mutta kun olin yleensä siellä missä sanoin, eivät tarkistelleet ja sitten juoksinkin missä sattuu), poltin tupakkaa ja kokeilin huumeitakin ennen kuin olin edes 17v. Koko tämän ajan vanhempani kuvittelivat että olin kiltti ja tunnollinen ja luotettava tyttö.

Minusta tuli tosi mestari tavaroiden piilottamisessa ja asioiden salailussa. Kun 18 vuotiaana muutin pois kotoa ja lähdin opiskelemaan ei ollut ketään keltä mitään salailla vaan sain avoimesti polttaa, käyttää alkoholia ja huumeitakin. Homma lähti kokonaan käsistä ja ensimmäiset 3 opiskeluvuotta menivät aikalailla hukkaan kun ensin jouksin bileissä ja nukuin päivät kun olisi pitänyt olla opistolla ja sitten myöhemmin rahattomana asuin kavereiden nurkissa ja tein pätkätöitä yms.

Kaikki vain odottavat, että nämä tyypit mokaisivat joskus oikein kunnolla ja saisivat opetuksen tai jäisivät kiinni jostain, että heistä päästäisiin eroon. Tai että viimeistään joku känninen amiskuski ajaisi heidät johonkin kallioleikkeeseen, että kiltimmät nuoret saisivat olla rauhassa.

Teini tuli kotiin (oli yökylässä naapurissa). Menin huoneeseen ja näytin hänen piilonsa. Ei kyseenalaistanut yhtään sitä, että olin huoneessa käynnyt (arvasi varmaan, että ei kannata kun jäi rysän päältä kiinni). Eivät ole kuulemma hänen vaan yhden koulukaverin (kertoi etunimen ja on ennenkin kertonut tästä tytöstä, mutta eivät todellekaan liiku samoissa porukoissa). Oli tyttö kuulemma maksanut 5e, että oma lapseni tuo lonkerot meille säilytykseen. HÄn itse ei tietysti ole edes maistanut ja on tosi pahoillaan. Halusi ne palauttaa ja oli pettynyt. kun olivat tyhjiä. Nyt hän kuulemma joutuu maksamaan tytölle 15e (10 e lonkeroista + 5 e takaisin säilytyksestä). Hyvin tuntui siis tietävät mitä lonkero maksaa (minulla ei mitään käsitystä). Oli kertomansa mukaan tuonut ne kotiin pe, jolloin oli illalla ostoksilla. Kävin hakemassa hänet ja kaverit kotiin, enkä silloin huomannut, että laukku olisi ollut painava eikä myöskään missään vaiheessa puhunut, että tämä ylimääräinen tyttö olisi ollut porukoissa.



Eli minusta ihan puppua, mutta puhuin luottamuksesta ja antaisemisesta ja myös alkoholista ja sen käytöstä.

itse olisin toiminut toisin. Olisin nostanut ne karpalolonkerot jääkaappiin näkysälle, että varmasti huomaa ja odotellut, koska teini itse ottaa asian puheeksi ja mitä sanottavaa asiasta on hänellä itsellään. Olet täysin oikeutettu taustojen perusteella tutkimaan teinin huoneen vaikka 1x viikossa kunnes on ansainnut sinun luottamuksesi takaisin. Sitähän ei ole tapahtunut vieläkään vaikka olet huonetta aiemminkin tutkinut. Minä saattaisin jopa ottaa oven pois teinin huoneesta.

että teillä niin vanhemmat kuin lapsikin toimivat hyvin passiivis-aggressiivisesti. On hyvin mahdollista, että teini on oppinut tuon passiivis-aggressiivisen kapinoinnin esimerkin kautta, joten parasta olisi, jos muuttaisit omia toimintatapojasi. Miksi ihmeessä ratsasit teinin huoneen häneltä salaa? Ja mikä idea oli valuttaa lonkeroa tölkistä ja palauttaa tölkit tyhjinä? Minusta kuulostaa suorastaan naurettavalta.



Itse olisin toiminut siten, että huone olisi ratsattu teinin läsnäollessa. Perustellen joko sillä, että hänen huoneestaan on aiemmin löytynyt kadonneita tavaroita, tai jos noista tapauksista on jo aikaa, yksinkertaisesti sillä, että tärkeä tavara on hukassa ja kodin jokainen soppi tarkistetaan. Olisihan esimerkiksi nuorempi sisarus voinut piilottaa tavaran teinin huoneeseen. Näin siis jos suora epäilyksen kertominen tuntuisi liian syyttävältä. (Meillä tosin pienimmät ovat vielä niin pieniä, että heiltä moinen sujuisi ihan vain hauskana leikkinäkin ilman muuta tarkoitusta, joten selitys olisi uskottava.) Jos sitten alkoholia olisi löytynyt, olisi teinimme ihan itse joutunut kaatamaan ne viemäristä alas ja muita seuraamuksia olisi myös tullut.



Sinun sijassani toimisin nyt niin, että haikisin vähän äkkiä ne tyhjät purkit pois teinin huoneesta, avaisin ne ja pistäisin ne keittiön pöydälle. Kertoisin teinille, että tärkeä tavara oli hukassa, etsitte sitä teinin(kin) huoneesta ja samalla löysitte lonkerot. Kertoisitte, että olette hyvin pettyneitä, keskustelisitte alkoholista ja määräisitte haluamanne rangaistukset. Jos teini alkaa kitistä huoneen tarkistamisesta, huomautatte, että ennenkin kadonneita tavaroita on löytynyt sieltä ja siksi teillä oli hyvä syy tutkia teinin huone.

Muuten keskustelisitte siitä, että tölkit pitää tälle alaikäiselle "kaverille" palauttaa.



Vaikka olisi tottakin, niin siinäpähän saa teini maksaa nuo lonkerot kaverilleen, minusta ihan ok seuraamus. En haluaisi oman teinin ryyppäävän, mutta en myöskään auttavan muita viinojen kuljettelussa ja piilottelussa.

eikös heilläkin ole oikeus tietää mitä lapsensa puhaa. Ja kun kerrot soittavasi ystävän vanhemmille, saattaa omalta lapseltasikin se oikea totuus lipsahtaa...

Ja kuulostaa tyttäreni suusta hätävalheelta. Joskus kun olen kysellyt alkoholinkäytöstä, on maininnut tämän tytön ja hänelle äiti kuulemma ostaa. Hänet oli ehkä helppo nimetä syylliseksi. ketään omaa kaveria ei voinut, koska tietää, että soitan vanhemmille.



Nyt olen tyytyväinen, että tyhjensin tölkit. Ei tarvitse enää siitä keskustella pitääkö ne "palauttaa" vai ei.



Tupakat kun löytyi, eivät nekään olleet hänen, vaikka edellisenä päivänä oli haissut tupakalle (hengityskin). oli haju kuulemma ULKONA tarttunut, kun niin moni ympärillä tupakoi.

"ratsata" (kuvaava sana) teinin huone salaa, silloin, kun hän ei ole paikalla todistamassa ratsausta. Tunkeutumista suoraan yksityisyyteen ilman kunnioituksen häivääkään. Varmasti tekee asiat vielä ikävemmiksi ja murentaa teinin kunnioituksen ja luottamuksen vanhempiinsa.



Ap varmaan lukee aina silloin tällöin salaa myös tytön päiväkirjat? Kun vanhemmalla on oikeus??



Kuvottavaa ja ahdistavaa, että asioita tehdään salaa ja meinataan vieläpä jättää "ratsaaminen" kertomatta! Et siis olisi kertonut, jos mitään ei olisi löytynyt ap?



Muistuu aivan omat mielenterveysongelmaiset vanhempani mieleen. Ei mitään yksityisyyttä siitä asti, kun kuukautiseni alkoivat. Ei ole aikuisena tarvinnut olla heihin yhteydessä. Kunnioitus tulee ansaita - tämä koskee myös vanhempia.