Koskaan ei tule "sitä oikeaa hetkeä"

asiat järjestyy aina parhain päin. Ja näin on käynyt. Turha se on surra etukäteen asioita. Ei elämää voi oikeasti suunnitella.

ihan kuin mä!



Täytän tänä vuonna 30 v.



Nyt sitten alettiin toimimaan miehen kanssa... mentiin äskettäin naimisiin maistraatissa, vain pieni hääjuhla lähimmille.



Vauvalle on annettu viime kuussa tilaisuus, hän saa tulla jos on tullakseen :)



Olemme kokeneet aiemmin yhden keskenmenon, raskautta ei silloin vielä edes yritetty, mutta lapsi olisi llut toivottu kuitenmkin. Se opetti, ettei mikään elämässä ole varmaa.

tässä ketjussa kaikki sanovat, että lapset pitäisi tehdä tunteella eikä miettiä niin tulevaa, mutta odotas, jos jossain ketjussa joku puhuu rahapulasta, työttömyydestä ym. vaikeuksista, niin useampi ihminen on ensimmäisenä sanomassa, että mitäs hankitte lapsia jos ei ollut varaa.





Ymmärrän sua ap. Itselläni on myös vähän sama tilanne, lasta ei melko varmasti tule, koska ennen lasta haluaisin vakituisen työpaikan ja joko hyväkuntoisen vuokrakämpän tai oman asunnon, johon on hyvin varaa. Haluan lapselleni paremman lapsuuden kuin itselläni oli, myös materiassa mitattuna. Ja jos puntarissa on taloudellinen tiukkuus, siitä seuraava ahdistus jne, ja oma haluni saada lapsi, niin ensimmäinen noista on painavampi. Lapsi ansaitsee hyvät olosuhteet, ja jos en niitä voi antaa, niin joudun sitten haaveestani luopumaan.



Minulle elämä on osoittanut, että tulevaisuuden varaan ei voi laskea. Olen aina tehnyt kaiken oikein, panostanut kouluun, ollut ahkera, ollut valittamatta mistään, mutta silti päädyin osa-aikatyöhön, jossa en voi edetä, koska minulla on korkeakoulutus, mutta josta en pääse omalle alallekaan, koska siellä ko. työtä kummeksutaan.