Miksi nykyaan sanotaan 'aamupala'?

ei sitä suomen kieltä tule muuttavan vaikka ulkomailla asuu - aamiainen on aampala ja sillä siisti! arvosta suomen kielen rikkautta kun samalle asialle on monta sanaa.



Suomen kieli on ja pysyy yhtä hulluna kuin on.

käännäppä vaikka suoraan englantiin

huutokauppa

rintaliivit

voileipä

linja-auto jne jne ja näitä löytyy monia

kaikki 'käy järkeen' mutta ei kumminkaan.



t. toinen ulkolainen

muuttunut.. On varmasti sanoja, joita ei ole ollut olemassakaan, tai että niitä olisi isommissa määrin ainakaan tarvinnut käyttää. Katselen tässä ympärilleni, niin ainakaan omassa lapsuudessa en käyttänyt sanoja sim-kortti, modeemi, kännykkä, kännykän laturi, faksi, läppäri, skype... Ihan näin pintaraapaisuna. Että eiköhän se oo ihan sama sanooko aamiainen vai aamupala ;) Ja meilläpäin Hämeessä, jos joku sanoo aamiainen, yrittää olla parempi kuin on. Se on aamupala. Ja hotellissa on aamiainen.

muissakin kielissa mutta sita en enaa ymmarra etta yksinkertaisimmistakin sanoista pitaa tehda vaannos. Makkari (makkara?), harkat (harkot?) jne., jonkun pitaisi ruveta kokoamaan suomen puhekielen sanakirjaa.

Se on ihan luonnollinen kielen ominaisuus. Puhekielen sanakirjojakaan ei ole kauhean kannattavaa koota, kun sanakirjatyö on kallista ja aineisto vanhenee käsiin. Kannattaa hakea sanoja netistä.

jos sita kielta puhuttaisiin kuin suomen gobbledygookia?

Älä nyt hullujas puhu. Hyväksy se, että kielet ovat elävää sorttia ja asuessasi Suomen ulkopuolella jäät siitä kehityksestä suurimmalta osin paitsi. Vastaavasti sitten hallitset jonkin toisen kielen trendi-ilmaukset. C'est la vie.

mutta ei koko kielta puhuta niin vaaristyneesti kuin suomea.

Miten selittaisit suomea opiskelevalle etta jos tahdot sanoa 'en mina tieda' niinkuin oppikirjassa lukee niin sinua ei katsota hyvalla, olet hienostelija ja luulet itseasi paremmaksi kuin muut. Mutta jo sanot emma tiijja niin johan puhut ymmarrettavaa suomea.

Englannissa korkeintaan tiputetaan se I.

Idiomaattisessa suomen kielessä ei kysytä, oletko ottanut aamupalaa/aamiaista/lounasta/illallista, vaan joko: Oletko käynyt aamupalalla/aamiaisella/lounaalla? Tai: Oletko syönyt aamupalaa/aamiaista. Tai: Oletko ollut lounaalla?



Aterian ottaminen lienee käännös englannista, vai kuinka?

Idiomaattisessa suomen kielessä ei kysytä, oletko ottanut aamupalaa/aamiaista/lounasta/illallista, vaan joko: Oletko käynyt aamupalalla/aamiaisella/lounaalla? Tai: Oletko syönyt aamupalaa/aamiaista. Tai: Oletko ollut lounaalla? Aterian ottaminen lienee käännös englannista, vai kuinka?

You eat breakfast or you have breakfast, you don't 'take' breakfast.

Suomessahan juuri 'otetaan' aamupalaa, kahvia jne.

You eat breakfast or you have breakfast, you don't 'take' breakfast.

Suomessahan juuri 'otetaan' aamupalaa, kahvia jne.

muuttunut.. On varmasti sanoja, joita ei ole ollut olemassakaan, tai että niitä olisi isommissa määrin ainakaan tarvinnut käyttää. Katselen tässä ympärilleni, niin ainakaan omassa lapsuudessa en käyttänyt sanoja sim-kortti, modeemi, kännykkä, kännykän laturi, faksi, läppäri, skype... Ihan näin pintaraapaisuna. Että eiköhän se oo ihan sama sanooko aamiainen vai aamupala ;) Ja meilläpäin Hämeessä, jos joku sanoo aamiainen, yrittää olla parempi kuin on. Se on aamupala. Ja hotellissa on aamiainen.

muissakin kielissa mutta sita en enaa ymmarra etta yksinkertaisimmistakin sanoista pitaa tehda vaannos. Makkari (makkara?), harkat (harkot?) jne., jonkun pitaisi ruveta kokoamaan suomen puhekielen sanakirjaa.

Se on ihan luonnollinen kielen ominaisuus. Puhekielen sanakirjojakaan ei ole kauhean kannattavaa koota, kun sanakirjatyö on kallista ja aineisto vanhenee käsiin. Kannattaa hakea sanoja netistä.

jos sita kielta puhuttaisiin kuin suomen gobbledygookia?

Älä nyt hullujas puhu. Hyväksy se, että kielet ovat elävää sorttia ja asuessasi Suomen ulkopuolella jäät siitä kehityksestä suurimmalta osin paitsi. Vastaavasti sitten hallitset jonkin toisen kielen trendi-ilmaukset. C'est la vie.

mutta ei koko kielta puhuta niin vaaristyneesti kuin suomea.

Miten selittaisit suomea opiskelevalle etta jos tahdot sanoa 'en mina tieda' niinkuin oppikirjassa lukee niin sinua ei katsota hyvalla, olet hienostelija ja luulet itseasi paremmaksi kuin muut. Mutta jo sanot emma tiijja niin johan puhut ymmarrettavaa suomea.

Englannissa korkeintaan tiputetaan se I.

Tuo esittelemäsi pointti on nimenomaan kirja- ja puhekielen välistä luonnollista vaihtelua. Ja vastaavan lauseen englanninkielisessä ääntämyksessä löytyy aivan yhtä paljon variaatiota, kun tutkitaan eri alueita, sosiaaliluokkia jne. Esim. "dunno" on täysin tavanomainen puhekielinen tapa ilmaista tuo "I don't know".

S2 (siis suomi vieraana kielenä) -opetuksesta tiedän sen verran, että useimmat opettajat kyllä tuovat nämä erot esille tunneilla, joten opiskelijat ovat niistä perillä. Sitä paitsi, vasta kieltä opiskelevan puheeseen suhtaudutaan muutenkin suopeammin. Aivan niin kuin englanninkielisessä maassakin suhtauduttaisiin suomalaiseen, joka yrittää tulla toimeen kouluenglannilla, joka ei ole yhtään sen autenttisempaa kuin kirjakielinen suomikaan.

Ei ole kovin hedelmällistä vertailla kieliä, jotka ovat niin totaalisen erilaiset, kuuluvat eri kieliryhmään ja ovat aivan eri-ikäisiä. Kyllä englannin kielen historiastakin löytyy monia vaiheita, jolloin kielen olemuksesta on kiivaasti väitelty ja tiettyjä lainasanoja (niistähän koko kieli käytännössä koostuu) yritetty saada poistumaan. Mutta kun kieli on entiteetti, jota ei voi käsitellä väkisin.

Pahoittelut, tuli pitkä kielitieteellinen selostus, mutta lingvisti ei pääse tavoistaan eikä näkemyksistään, vaikka niiden selittäminen maallikolle välillä hankalaa onkin.

aamuisin. Mieheni laittaa aaimaisen pöytään. Aamiainen on aamun ensimmäinen ateria. Perheemme ei lähde kahvikupposella mihinkään.

Nuorin viedään aamiaiselle päiväkotiin. Muut syö sen kotona.

suosittelevat ateriointia neljän tunnin välein, ja niin että joka aterialla syötäisiin hitaita hiilihydraatteja (täysjyvää), hyvää rasvaa, laadukkaita proteiineja ja vihanneksia/kasviksia. Ei lihominen tai laihtuminen ole aterioiden määrästä kiinni, vaan siitä miten paljon ja millaista ruokaa päivän aikana syö.

Pitkissä ateriaväleissä on sekin ongelma, että nälkä ehtii silloin kasvaa jo niin valtavaksi, että ihminen hotkii ruokansa kamalalla vauhdilla eikä ehdi tunnustella, missä vaiheessa nälkä on tyydytetty = syö helposti aivan liikaa, mikä taas saa aikaan kamalan ähkyn.

Kolme ateriaa päivässä riittää, trust me.

oliskohan aamiainen sitten joku isompi ateriakokonaisuus ja aamupala just joku voileitä tai puuro

Olen syntynyt -77 ja aamupala on ollut aamupala koko elinaikani. Aamiainen on vähän hienostelevampi sana, jota ei arkikielessä usein kuule.

Söimme aamuPALAKSI munakokkelia, pekonia, salaattia, vastaleivottuja sämpylöitä ja mansikoita. Ainoastaan av:lla brassaillessa kutsuisin sitä aamiaiseksi. :)

koulussa, niin meillä oli aika hirmu luokanvalvoja. Tämä nyt ei ollut hänen pahimpia vetojaan, mutta hän vaati, että ei puhuta aamupalasta vaan käytetään termiä "varhaisaamiainen". Minusta se oli silloin outoa ja pelottavaakin (pelkäsin sanovani opettajan kuullen väärin) ja nyt ajateltuna se oli pelkästään outoa.

Olen syntynyt -77 ja aamupala on ollut aamupala koko elinaikani. Aamiainen on vähän hienostelevampi sana, jota ei arkikielessä usein kuule.

etta mielestani aamiaisessa ei ole mitaan hienostelevaa. Laksin 60-luvulla.

Ja ihmisillä on puhekielessä aina pyrkimys mahdollisimman helppoon puheeseen. Se on se laiskuus taas. :)



Ikinä en ole puhunut aamiaisesta ja oon jo 33-vuotias.

Söimme aamuPALAKSI munakokkelia, pekonia, salaattia, vastaleivottuja sämpylöitä ja mansikoita. Ainoastaan av:lla brassaillessa kutsuisin sitä aamiaiseksi. :)

Eli kun me tulemme Suomeen, niin me varmaan hienostelemme, kun emme osaa kutsua asioita niin, kuin nykyisin pitäisi? Taitaa olla puhekin jo jollain tapaa vanhahtavaa, kun ei pysy nykysuomen kehityksessä mukana :(

*Toinen ulkosuomalainen ihmettelee*

on aamulla syötävä välipala, eli ei siis mitään isoa. Aamiainen taas on ateriakokonaisuus.

Ja ihmisillä on puhekielessä aina pyrkimys mahdollisimman helppoon puheeseen. Se on se laiskuus taas. :) Ikinä en ole puhunut aamiaisesta ja oon jo 33-vuotias.

kirjakielen puhuminen on YOK! Varmaan sitten minunkin puheelleni oksennellaan kun tulen kaymaan, jos nyt enaa uskaltaa.

ap ulkosuomalainen.

Kukaan tuntemistani 2-90-vuotiaista varsinaissuomalaisista ei puhu aamiaisesta vaan aamupalasta. Muualla Suomessa se on kai yleisempi.



Jos on ollut vaikka yli 40 vuotta maasta pois, niin varmasti puheessa voi olla muutakin hassua kuin aamiaisesta puhuminen. Monet sitäkin sanaa käyttää ja se on ihan normaali vaikkakin vähän kirjakieliseltä kalskahtava sana.

En siis edes 60-luvulla.