Miksi nykyaan sanotaan 'aamupala'?

Suomessa asunut. En näe siinä mitään outoa.

Veikkaisin, että hyvin nopeasti löytyisi todisteita tuota sun omaa väittämääsi vastaan.

Muistan nimittäin tavanneeni yhden ainoan ihmisen joka puhuu jokseenkin tarkkaan kirjakieltä. Olin kuullut hänestä ja tunnistin hänet kerran kaupassa puhtaasti tuon kirjakielen puhumisen perusteella. (Mukanani oli henkilö, joka tiesi hänet, joten pystyin varmistamaan havaintoni.)

Keskikokoisessa kaupungissa hänet pystyi tunnistamaan siis pelkästään kirjakielen puhumisen perusteella, joten ei se todellakaan yleistä ole.

jo Suomessa asuessani.



t. toinen ulkosuomalainen

kun muutin Suomeen, minua ihmetytti kovasti tämä ruokakulttuuri "aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen, välipala, illallinen, välipala, iltapala..." Tuntui, että koko ajan pitää olla syömässä :)

lapsuudenperheessäni käytettiin melkein aina sanaa aamiainen, ja sitä minäkin yleensä käytän vanhasta tottumuksesta. Ikävä kuulla että monet pitävät sitä hienosteluna :(

kun muutin Suomeen, minua ihmetytti kovasti tämä ruokakulttuuri "aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen, välipala, illallinen, välipala, iltapala..." Tuntui, että koko ajan pitää olla syömässä :)

niin ihmettelemistä riittää...

ja ikääkin on vähemmän kuin 50 v :)

Ja omassa tuttavapiirissäni tuota aamupala-aamukahvi-lounas-päiväkahvi-päivällinen-välipala-iltapala-syömistä harjoittavat etupäässä vanhemmat (70 +) ihmiset.

niin ihmettelemistä riittää...

Aamiainen on hotelleissa ja laivoilla.





Aamiainen on kirjakieltä, aamupala puhekieltä.

makkari= makuuhuone

harkat= harjoitukset

Aaamupala on tosiaan vaikka se kuivahtanut paahtoleipä ja juustoa, nopea kuppi kahvia. Aamiainen isompi serviisi munakokkeleineen, mehuineen, hilloineen, ehkä jopa pekonia ja muuta.



Niin se kieli muuttuu ja kehittyy - ja taantuukin toki. Kyllä ihmiset ymmärtää, mitä tarkoitatte jos puhutte aamiaisesta vaikka tarkoitatte seisaaltaan tiskipöydän ääressä hotkittua jugurttia ;)



Voi olla niinkin että ennen nykyistä välipala- ja snack-kulttuuria ihmiset tosiaan söivät aina kunnon aamiaisen eikä näitä pikahotkittuja paloja aamuisin. Kuten virolainenkin kirjoittaja on havainnut. Kerralla enemmän niin ei tarvi välipaloja.

Niin se kieli muuttuu ja kehittyy - ja taantuukin toki.

äsken syömässä hotellin aamupalaa. Oli runsas ja monipuolinen ja silti puhuin miehelleni aamupalasta. Käytän kyllä myös sanaa aamiainen.

Aamupala ja aamiainen ovat toistensa synonyymejä. Varmasti löytyy vivahde-eroja jos etsimällä etsitään, mutta ihan samasta asiasta on kyllä kyse. Eikä toisen sanan käyttö tee kenestäkäään hienostelijaa tai brassailijaa.



Murteista ja tottumuksista lienee enemmänkin kyse.

Kai sitten olen ollut niin pitkaan pois(ssa?)

etta mielestani aamiaisessa ei ole mitaan hienostelevaa. Laksin 60-luvulla.

Lahdimme myohemmin, mutta kotona suomea puhuessamme kaytamme aamiaisesta sanaa aamiainen ('oletko jo ottanut aamiaista"; en tosin ole varma tuosta ottaa-verbista, miten suomenkielinen puheenparsi sita kaytettaessa on). Kotona puhumamme suomi on varmaan kylla erilaista kuin nykyinen Suomessa puhuttu suomi, mutta eikohan siinakin ole vaihtelua (kotitausta ja -seudun puhetavat, koulutus jne.).

Mutta jopas jotain. Aamiaisessa ei kylla ole meidan aikanamme ollut mitaan hienostelevaa (?!).

on yksi esimerkki nykyään aikuisten käyttämästä "vauvakielestä", samaan tyyliin kuin masuasukki, päikkärit, tissittely, natustella, iskä, äiskä/äippä, jne. Se ikäänkuin antaa aikuiselle luvan olla vähän söötti ja söpöstelevä.

YÖÖÖK!!!!! Miljardista vetoa, että kaikki aamu-, ilta-, ja välipalailevat ovat 100kg painavia. Kolme ateriaa päivässä riittää, trust me.

Mun mielestä "aamupala" on yksi esimerkki nykyään aikuisten käyttämästä "vauvakielestä", samaan tyyliin kuin masuasukki, päikkärit, tissittely, natustella, iskä, äiskä/äippä, jne. Se ikäänkuin antaa aikuiselle luvan olla vähän söötti ja söpöstelevä.

YÖÖÖK!!!!! Miljardista vetoa, että kaikki aamu-, ilta-, ja välipalailevat ovat 100kg painavia. Kolme ateriaa päivässä riittää, trust me.

Suurin osa ihmisistä puhuu aamupalasta, monille aamiainen on kirjakielisempi sana - ei tietenkään kaikille.

Aamupala ei ole myöskään mikään uusi sana, kuten tunnut luulevan. Tuohon painoasiaan lienee edes turha ottaa kantaa.

Miksi sä muuten kutsut ilta- tai välipalaa? Illallinenhan on lämmin ruoka, jonka suurin osa suomalaisista syö sen verran aikaisin, että ennen nukkumaanmenoa pitää vielä syödä jotain. Kaikki - esim. minä - eivät myöskään syö kahta lämmintä ateriaa päivässä. Aika heikosti menisi, jos pitäisi pärjätä koko päivä aamupalalla ja yhdellä lämpimällä aterialla.

on yksi esimerkki nykyään aikuisten käyttämästä "vauvakielestä", samaan tyyliin kuin masuasukki, päikkärit, tissittely, natustella, iskä, äiskä/äippä, jne. Se ikäänkuin antaa aikuiselle luvan olla vähän söötti ja söpöstelevä. YÖÖÖK!!!!! Miljardista vetoa, että kaikki aamu-, ilta-, ja välipalailevat ovat 100kg painavia. Kolme ateriaa päivässä riittää, trust me.

tavallinen sanahan tuo aamupala,eikä mikään lässytyssana!

ja mitenkä tähänkin saatiin läskiviha ängettyä! :O

Mä en ymmärrä tätä keskustelua. Tähän päivään mennessä en ole tullut edes miettineeksi, että aamupala ja aamiainen ei olisi sama asia sen tarjoilupaikasta tai sisällöstä riippumatta. Ikää 35 v, Länsi-Suomesta ja ikänsä Suomessa asunut.

Ja kyllä 70-luvulla koulussa ja muuallakin puhuttiin aamiaisesta. "Aamiainen on päivän tärkein ateria".



Mutta nykyisinhän ei ole enää ruokatuntiakaan vaan lounastauko.

Minä syön suomeksi aamupalaa, aamiaista, aamuteetä ja aamukahvia - vaihtelevilla aineksilla. Eikös se nyt ole ihan se ja sama, millä niitä ruokiaan kutsuu?



Mutta se on totta, että kieli muuttuu jatkuvasti.



t. 14 vuotta ulkomailla