Pulloruokinta alusta asti

Meille syntyi keskoskaksoset (rv 32) noin kymmenen vuotta sitten. Aluksi lapset olivat letkuruokinnalla, koska eivät osanneet ja eivät jaksaneet syödä pullosta. Saivat aluksi rintamaitoa, luovutettua, koska minulta ei tullut juurikaan maitoa.



Kun lapset pääsivät kotiin he olivat kokonaan pulloruokinnalla osin äidinmaitoa, osin korviketta. Kokonaan korvikkeeseen lapset siirtyivät kolmen kuukauden ikäisinä. Imettäminen ei onnistunut, koska maitoa ei kerta kaikkiaan vain tullut. Lypsin kolmen tunnin välein myös yöllä ja vuorokauden saalin oli noin 100 ml.



Tunsin tietyllä asteella syyllisyyttä pulloruokinnan ja korvikkeen suhteen, mutta tärkeitä oli kuitenvin lasten kasvu ja hyvinvointi. Ja minkäs sille teet jos maitoa ei tule. Pyysin kyllä lääkäriltä lääkettä, joka edesauttaisi maidontuotantoa, mutta lääkäri kieltäytyi antamasta reseptiä.



Neuvolassa aina ensimmäisen kysymys oli, että kuinkas imetys sujuu, tuntui pahalta, kun en ollut imettänyt kertaakaan ja joka kerta kysyttiin samaa. Ja aina oli eri neuvolantäti. Kun lapset olivat noin neljä kuukautta sanoin, että en tule neuvolaan jos on sijainen. Oman neuvolantäti oli todella ymmärtäväinen ja ei syyllistänyt imettämisen epäonnistumisesta.



Lähipiiri suhtautui ihan hyvin, anoppi oli ehkä vähän aluksi ihmeissään, mutta tottui nopeasti siihen, että lapset ruokitaan pullosta.



Allergioita meidän lapsilla ei ole. Korvatulehduksia toisella lapsella on ollut kuusi ja toisella kahdeksan (lapsilla ikää melkein kymmenen).

Korvatulehduksia oli esikoisella 5 kertaa, mutta nekin loppuivat kuin seinään vuoden ikäisenä. Pienemmällä ei ole tulehduksia ollut. Allergioita ei ainakaan vielä ole ilmennyt kummallakaan.



Syyllisyyttä olen jonkin verran tuntenut, mutta tärkeintä on, että lapset voivat hyvin.

Itseäni olen niin syyllistänyt pulloruokinnasta ja korvikkeesta ja pelännyt, että jos lapselleni tulee sen vuoksi allergioita tai korvatulehduksia tai muuta ku niillä aina niin pelotellaan.



Itselläni sellanen tapaus, että vauva syntyi pari viikkoa etuajassa, ei oppinut tissille ollenkaan, oli niin pieni ettei jaksanut imeä, ja sen aikaa kun oli tissillä huusi ja raivosi vaan, kumpikin sitten itkettiin ja hommasta tuli itelle TOSI vastenmielistä. Otin rintakumin käyttöön ja sillä onnistu hetken aikaa, mutta lapsi ei jaksanut silläkään syödä tarpeeksi ja annoin korviketta lisäksi, pian alko hylkiä sitten rintakumi tissiäkin.



Luovutin, en jaksanut enään,ku itkin vaan päivät ja vihasin imetystä, vihasin lastani, itseäni ja koko elämää. Olin koko ajan hermona, olin lapselle vihanen ja koko ajan pelkäsin että millon sitä satutan. olin ku haamu, mies joutu muuten kokonaan huolehtimaan lapsen, minä vain syötin, en muuta jaksanut. Syötöissä saatto mennä yli kaksi tuntia, sitten vauva nukku tunnin, kaksi ja taas sama rupeama.



Nyt vauva kuukauden, ja pumppaan maitoa, mutta sitä tulee todella niukasti vain toisesta rinnasta (n.100 milliä päivä) joten lapsi elää korvikkeella. Hyvin on kasvanut ja nukkunut ja itsekkin jaksa olla paljon enemmän lapsen kanssa, enkä ole hänelle koko ajan vaan hermona. Jaksan iloita lapsestani ja en raaskis muuta ku pitää häntä sylissä ja ihastella tuota pikkusta.

Yritin imetystä, mutta vauvan tiukka kielijänne esti. vauva ei vaan oppinut imemään. Kukaan ei ole syylistänyt eikä ihmetellyt asiaa. Lypsin 6vk ja sitten aloin antaa korviketta.

vaikka tuntu että vihasin lastani, en todellakaan ajattele että vika oli lapsessa että imetys ei onnistunut.!



Ja rakastan tuota miedän pikkusta yli kaiken enkä halua koskaan häntä satuttaa enkä antaa pois. Niin kauan odotettu ja kaivattu lapsi.

imetyksen puolesta. Sen takia on vähän outoa, että joku ei tahdo omasta halustaan tarjota lapselleen parasta tuollaisessa asiassa.



Aivan eri asia, on, jos homma jostain syystä ei onnistu.



Ja sitä, että imetys on kaikkinensa lapselle parempi vaihtoehto ei poista jotkut yksittäistapaukset, varsinkaan av-palstalla kerrotut.

Korvatulehduksia oli esikoisella 5 kertaa, mutta nekin loppuivat kuin seinään vuoden ikäisenä. Pienemmällä ei ole tulehduksia ollut. Allergioita ei ainakaan vielä ole ilmennyt kummallakaan.

Syyllisyyttä olen jonkin verran tuntenut, mutta tärkeintä on, että lapset voivat hyvin.

Mä en edes tiennyt et vauva voi saada korvatulehduksen?

kun syntyi ennenaikaisesti ei maitoa alkanut tulemaan multa ja ei vauva jaksanut imeä. Korvatulehduksia ollu, mut ei putkistusta. Nyt poika kohta 5, n kerran vuodessa korvatulehdus. Tyttö oli sekä pullolla että rintaruokinnalla nyt 1,5 v eikä yhtään korvatulehdusta, kuumettakin ollut vain kaksi kertaa :)

Meillä on ihan superallerginen esikoinen. Useampi allergialääkäri totesi minulle, että jos ikinä saan lisää lapsia, kannattaa imettäminen lopettaa viimeistään 6 kk:n iässä, mieluiten 3 kk:n jälkeen. Uusimmat tutkimukset kun osoittavat, että allergiariski kasvaa todella paljon rintaruokituilla lapsilla 3 kk:n jälkeen. Lapsi saa äidinmaidosta aivan liikaa sellaista, mikä ei pienen vauvan elimistöön kuuluisi. Joten ei se rintaruokintakaan mikään onni ja autuus ole, vaikka tällä palstalla se tuntuu niin olevankin. Mikäli allergioita tai korvatulehduskia tulee, vaikuttaa siihen varmasti 99%sti jokin muu asia kuin se, mitä maitoa vauva on saanut. Meillä kakkonen siirtyi rintaruokinnasta pulloon 4kk:n isässä, eikä ole kolmeen ikävuoteen mennessä kärsinyt mistään allergioista tai korvatulehduksista.

Koetin kyllä imettää, mutta kun ei ole nännejä mistä ottaa kiinni niin siitä ei mitään tullut. Siis erittäin sisäänpäin kääntyneet nännit minulla. Rintakumilla räplääminen oli sekin hankalaa joten päätin että lapseni saavat maitonsa pullosta. En ole syyllistänyt itseäni kertaakaan tästä päätöksestä, vaan ollut todella tyytyväinen tähän ratkaisuun.



Äitini ihmetteli alkuun vähän pulloruokintaa, mutta ei siitä sitten sen enempää kommentoinut. Neuvolassa terkkari ei koskaan kyseenalaistanut imettämättömyyttäni.



Lapseni ovat nyt 12 v ja 9 v, molemmilla ollut korvatulehdukset kaksi kertaa (esikoisella ekan kerran 4 vuotiaana), ei allergioita. Kumpikaan ei ole sairastanut elämänsä aikana kovinkaan paljon, normi räkäflunssat kerta pari vuodessa ja siinä ne. Esikoisella ei ole koskaan ollut edes oksennustautia, kuopuksellakin vain kerran.

Korvatulehduksia oli esikoisella 5 kertaa, mutta nekin loppuivat kuin seinään vuoden ikäisenä. Pienemmällä ei ole tulehduksia ollut. Allergioita ei ainakaan vielä ole ilmennyt kummallakaan.

Syyllisyyttä olen jonkin verran tuntenut, mutta tärkeintä on, että lapset voivat hyvin.

Mä en edes tiennyt et vauva voi saada korvatulehduksen?

Tottakai vauvat voi saada korvatulehduksia ja useat jopa korvakierteitä! Miksi ei voisi? Onhan niillä korvat! Ne ovat ikäviä ja niitä ei soisi kenellekään. Aika paljon on korvan rakenteellakin osuutta asiaan, joten sille ei paljon mahda. Eikä kenenkään keskosen tai muuten sairaan äidin pitäisi tuntea huonoa omatuntoa, jos imetys ei yrityksistä huolimatta onnistu. Ohjaustakin niissä tilanteissa oikeasti tarvii todella paljon. Sen sijaan on minusta vähän surullista, jos joku jo etukäteen päättää olla imettämättä. Se on minusta hieman luonnotonta ja ehkä itsekästäkin. On se totta, että imetys sitoo, mutta vain niin kovin lyhyeksi aikaa. Ja vaikka omani eivät koskaan huolineet pulloa, niin aika moni kuitenkin suostuu tilapäisesti myös juomaan pullosta. Imetys voi alkuun olla hieman työlästä, siksi ei missään nimessä kannata ihan ekojen viikkojen aikana vielä luovuttaa! Sen sujuessa se on kuitenkin todella helppoa ja antoisaa. Oma asenne vaikuttaa myös hurjan paljon imetyksen onnistumiseen. Jos lähtee kokeilemaan asenteella "tää ei oo mun juttu ja eihän multa varmaan maitoa tulekaan", niin ei tule kyllä onnistumaankaan. En siis todella syyllistä ketään, lähinnä harmittelen, että imetysohjaus on edelleen meillä aika heikkoa ja sen takia en toivoisi kenenkään joutua luovuttamaan. Ne jotka päättävät etukäteen olla imettämättä tuskin ovat niitä, jotka kokevat siitä syyllisyyttä.

Korviketta synnäriltä asti, näin isikin on saanut osansa yöruokinnoista ja molemmat ovat saaneet levätä. Herättää tietysti paheksuntaa imetysfanaatikoissa, mutta emme siitä välitä. Teemme kuten on parhaaksi perheellemme.



Lapsi on nyt hitusen vajaan vuoden, ei ole sairastanut kuin yhden parin päivän niiskutusflunssan ilman kuumetta. Siskon täysimetetyt (ja kotihoidetut) mukulat sairastivat 7 antibioottikuurein hoidettua korvatulehdusta samaan aikaan ja tosi paljon oltiin tekemisissä.



Lapsella ei myöskään ole mitään allergioita (sekä minä että mieheni olemme molemmat sekä ruoka-aine- että siitepöly + eläinallergikkoja).



Eli ei tuo korvike niitä allergioita eikä korvatulehduksia ainakaan meille ole tuoneet. :-)

on kaksi pullovauvaa, vauvat eivät saaneet rinnasta imettyä maitoa millään, joten korvikkeella mentiin. Esikoisen kanssa tunsin syyllisyyttä, toisen kanssa en pätkääkään. Kummallakin on ollut kova korvatulehduskierre, joka johtuu kapeista korvakäytävistä eli on rakenteellinen ongelma. Vaikka siis olisin miten lapsia ruokkinut, ei tuo rakenne olisi muuttunut :)



Kukaan ei ole suoraan syyllistänyt, mutta lähiömammojen naamoista kyllä näkee, mitä mieltä he ovat... Mutta kukin tyylillään!

Minulle neuvolan terveydenhoitaja sanoi, että neuvolan henkilökuntaa on kielletty sanomasta, että imetys suojaisi allergioilta tai korvatulehduksilta, koska tutkimustulokset eivät tällä hetkellä puhu sen puolesta!

Kyllä ne on ihan tutkimustulksia, jotka kaikki puhuvat imetyksen puolesta. Sen takia on vähän outoa, että joku ei tahdo omasta halustaan tarjota lapselleen parasta tuollaisessa asiassa.

Aivan eri asia, on, jos homma jostain syystä ei onnistu.

Ja sitä, että imetys on kaikkinensa lapselle parempi vaihtoehto ei poista jotkut yksittäistapaukset, varsinkaan av-palstalla kerrotut.

pulloruokittua. Minulla ei maito nouse ilman lääkkeitä. Ekan kohdalla imetys siis loppui kahteen viikkoon, jolloin vauva kieltäytyi totaalisesti tyhjästä rinnasta. Toisen kohdalla yritin aivan kaikkeni, siis ihan kaiken minä pystyin, mutta vauva alkoi nopeasti hylkiä rintaa sillä maitoa tuli lääkkeidenkin kanssa vain muutamia tippoja ja niitäkin yli viikon kuluttua synnytyksestä.



Minulle imetyksen epäonnistuminen on ollut molemmilla kerroilla rankka kokemus. Varsinkin toisen lapsen kohdalla tuntui ihan musertavalta, että kaiken sen työn jälkeen, mitä maidon nostattaminen vaati, lapsi torjui rinnan juuri kun näytti siltä, että maitoa saattaisi alkaa tulla jos lapsi vain jaksaisi imeä. Kuten joku aiemmin kirjoitti, minäkin tunsin niin suurta pettymystä itseäni ja lastakin kohtaan, että sitä voi jo kuvailla sanalla viha. Vihan tunteet taas aiheuttivat syyllisyyttä, mikä ennestään vaikeutti omaa oloa.



Voin sanoa ihan suoraan, että imetyksen epäonnistuminen on pilannut ensimmäiset viikot molempien lasten kanssa minun puoleltani. Olen pitänyt huolen koko ajan siitä, että lapset ovat saaneet muuta läheisyyttä ja paljon myönteisiä vuorovaikutushetkiä siitä huolimatta, mutta minä olen voinut tosi huonosti. Olen kokenut, ettei minulla ole oikeutta nauttia lapsesta vaan minun pitäisi jotenkin osata hyvittää hänelle se että hän saa pelkkää korviketta. Vaikka siis lapset ovat voineet tosi hyvin, ei sairauksia eikä allergioita.



Minua kukaan muu ei ole syyllistänyt kuin neuvola th, joka sanoi että hänen mielestään imetysongelmat ovat aina psyykkisiä, ja johtuvat siitä että pohjimmiltaan äiti ei halua imettää. Tuo lause oli jotenkin niin absurdi etten osannut siitä sen enempää edes loukkaantua, lähinnä vain hämmästytti terkkarin tietämättömyys.

ajan maidot meni nenämahaletkuun, sen jälkeen pullolla. Rintaa ei koskaan oppinut imemään. Pumppasin hänelle maidot 7kk ajan, josta ekat 4kk sai ainoastaan mun maitoa, sen jälkeen myös osittain korviketta.

lapsille. On ollut täysin tietoinen valinta. On ehkä itsekästä, mutta imetys tuntui alusta lähtien vastenmieliseltä ajatukselta. En halunnut myöskään olla se ainoa, joka voisi ruokkia lapsen. En siis halunnut mitään tissitakiaista. maitoa pumppasin kummankin kohdalla kerran päivässä sen aikaa, mitä maitoa nyt sattui tulemaan eli ei kauaa.



Eipä kukaan ole ainakaan mitään sanonut pulloruokinnasta. Eikä asia kyllä muille kuulukkaan. Enkä ole tuntenut syyllisyyttä. Lapset ovat saaneet ruokaa ja kasvaneet hyvin. Läheisyyttäkin ovat kyllä saaneet todella paljon, ovat olleet aina sellaisia sylivauvoja =)



Esikoisella on ollut peräti yksi korvatulehdus, ikää nyt 5v. Kuopuksella ei sitäkään (on vuoden ikäinen). Eikä kummallekaan ole tullut allergioita tms. Ovat muutoinkin sairastelleet puolet vähemmän kuin esim. siskoni lapset, jotka on täysimetetty.