Lue keskustelun säännöt.
Lapseni rikkoi vahingossa mummolassa
16.06.2011 |
hyllyllisen JUNTTEJA Oiva Toikan lintuja ja äitini ensimmäinen kommentti oli: "tapan ton pennun!!!"
joudun maksamaan vahingon ja kotivakuutuksen mainitseminenkin on kuulema kiellettyä!
tähän taisi loppua tämä kesälomareissu ja pakkaan tavaramme ja lähdetään.
ihana, lämmin mummo; jäi kyllä taas hyvät muistot!
Kommentit (100)
mutta myös sen vilkkaan/uteliaan lapsen huomiota voi koittaa keskittää johonkin muuhun kun vaikka mummon lasilintuihin...
Lapselle voi ottaa mukaan vaikka uuden lelun, tai sitten suosista ehdottaa että mennääs pihalle. On eri asia antaa lapsen vaeltaa pienessä olohuoneessa vert. ulkona jossa voi vaikka näyttää muurahaisia ja innostaa etsimään neliapilaa jne.
Eli vaikka lasta ei saisi istumaan hiljaa paikoillaan, hänen huomionsa kohteita voi vähän ohjata. Ja mitä vilkkaampi lapsi, sitä enemmän pitää häntä vahtia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tahansa. Varsinkin aikuisen pitää hallita itsensä, ettei suusta tule mitä mieleen tulee.
Mua ärsyttää kyläpaikat, jonne isäntäväki suorastaan vaatii kylään, mutta sitten kaikkea arvokasta pitää olla lasten ulottuvilla. Ja tietysti loukkaannutaan, kun ei tulla käymään. Jos jo edeltä tietää, että kyläreissu on koriste-esineiden suojelureissu, jossa saa olla sydän kurkussa vahtimassa, ettei tule kallista laskua mukaan, eipä paljon kiinnosta kyläillä.
Mikä siinä on niin vaikeaa siirtää ne tavattoman arvokkaat esineet vähän korkeammalle pienen lapsen vierailun ajan?
Mulla on kehitysvammainen lapsi, joka suuttuessaan heittelee tavaroita. Kielletty on, jokaikinen päivä. Kun ei puhetta tule, niin kommunikointi on sitten tällaista. Emme enää kodin ulkopuolella käy, kun vahtiminen on niin työlästä, ja ihmisillä noita koriste-esineitä on.
Sympatiani molemmille osapuolille, ikävää kun jotain tärkeää menee rikki, mutta se on kuitenkin vain tavaraa.
jos mun äiti kommentois noin,edes suutuspäissään,niin meillä olis välit poikki ikuisesti(mun äiti ei kyllä ikinä sanois noin)se on vaan maallista ja rahaa,mitä sitten!!jos meille olis käyny noin niin olisin toki vakuutukseen laittanut mut ei kyllä olis ollu ensimmäinen ajatus se raha,vaan esim. se että hyvä ettei lapselle sattunu mitään(jos olis esim hylly lintuineen tippunu päälle)!!
Tavaran takia tuollainen draama, en käsitä.
miksi mummo kommentoi, ettei saa kotivakuutusta mainitakaan?
Ilmeisesti oletit niin.
Asiahan menee kyllä niin, että SINÄ korvaat ja maksat omavastuun ja haet loput omasta kotivakuutuksestanne.
Ymmärrän, että järkytyit äitisi suuttumista. Sinä et piittaa linnuista, äidillesi ne ovat kumminkin rakas keräilykohde. Sen vuoksi on aika paksua sinulta evvk-meiningillä kohautella olkiasi ja olettaa, ettei siitä voi joku hermostua.
"tapan ton pennun" on kumminkin vain sanonta ja kun äitisi rauhoittuu, hän varmaan tajuaa, ettei kaksivuotias suunnitelmallisesti hänen rakkaita lintujaan tuhonnut.
Nyt soitat äidillesi ja pyydät anteeksi hikeentymistäsi (tuskin sinäkään tuossa rauhallisena pysyit) ja lupaat hoitaa korvausasiat.
Ja jatkossa valvot lastasi huolellisemmin. Mitä ihmeen tekemistä hänellä oli ikkunanlaudalla muutenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en ottais edes kotivakuutusta puheeksi, mutta onko sun lapsella se HENKIvakuutus kunnossa???
näitä, jotka eivät jaksa kasvattaa lapsiaan.
Uskokaa tai älkää, mutta myös nuoremmat ihmiset arvostavat sitä, jos toisten kakarat eivät riko kyläillessään kyläpaikan tavaroita.
Olen 32 ja jos meille tulee vieraita lapsia, niin kyllä minä oletan, että vanhemmat ovat opettaneet kotona, että kylässä EI KOSKETA TOISTEN TAVAROIHIN.
Meillä on lapset 3 ja 5 vuotiaita poikia, eivätkä koskaan ole missään mitään käpälöineet ja rikkoneet, koska niin paljon siitä kylään mennessä toitotetaan automatkalla. Varmaan 10-15 kertaa. Lyön pääni pantiksi, että rikkojien vanhemmat ovat niitä, jotka eivät jaksa puhua lapselle asioista etukäteen tarpeeksi monta kertaa.
Leluihin saa koskea, niitä on tähän mennessä kaikilla lapsettomillakin ja mummoilla yms ollut vaikka miten.Jotka oikeesti nenä pystyssä väittää, että yksivuotiaita tai kaksivuotiaita eivaan ole kasvatettu, kun ne koskee tavaroihin ja ei tottele käskyjä.
Kyllä normaali lapsi tutkii ympäristöään!! Sanoi sille mitä tahansa, VAHINKOJA SATTUU AINA. Toiset lapset tutkii vähemmän ja varovaisemmin. Minulla on kolme lasta joista vanhin hajottaa jo katseellaan kaiken ympäriltään. Hän vain on sellainen. Ollut aina. Vaikka kuinka kertaat säännöt, sovit etukäteen, vahdit perässä, niin hänelle vahinkoja sattuu vain enemmän kuin muille. Se on lapsenkin kannalta ikävää. Etenkin, jos aina ja joka paikassa vain haukutaan. Hän ei nimittäin tarkoita pahaa, on vain niin liikkuvainen ja utelias, hillitsee mielihalujaan huonosti.
Kaksi nuorempaa taas ovat kuin hyvän käytöksen malliesikirjasta. Istuivat jo vuoden iässä nätisti vieressäni lääkärin tuolilla edes yrittämättä hajottaa paikkoja ympäriltään. Heidän kanssaan voi mennä vaikka miten tylsiin ja vaativiin paikkoihin, kun taas esikoisen pitkäjänteisyys on luokkaa pyöreä nolla. Ylivilkkauttakin ja keskittymishäiriötä on epäilty, mutta ei vielä diagnosoitu.
Mutta joo. Sitten on näitä "kyllä meillä lapset" ihmisiä, joiden mielestä synnärillä kaikki vauvat on samanlaisia ja kuin samasta muotista ja se on sitten vanhemmista kiinni mitä heistä kasvaa ja millaiset luonteen ominaisuudet heille kehittyy.
KIELTÄÄ,PITÄÄ SYLISSÄ,MITÄ VAAN.
näin meillä on opetettu lapset,eivät edes pienenä särkeneet mitään kylässä,eikä kotona,kun oli opetettu,että EI SAA KOSKEA.
JA ENNENKAIKKEA KYLÄSSÄ LAPSIA VAHDITTIIN,JA PIDETTIIN HUOLI,ETTEI KOSKETA ESIM. KIRJAHYLLYSSÄ OLEVIIN ESINEISIIN.
kautta aikain on lapset osanneet kasvaa niin,että ei tarvitse kerätä kaikkea näkyviltä pois,lukita kaappeja ym. se on vain vanhemman saamattomuutta,jos jaksa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heillä on oma koti ja oma elämä eikä heillä todellakaan ole mitään velvollisuuksia järjestää ajankäyttöään ja sisustustaan omien lastensa mahdollisen lisääntymisen mukaan. He ovat jo hoitaneet, kasvattaneet ja kouluttaneet lapsensa, tehneet siis oman osansa. He eivät ole lastensa perheiden palvelijoita.
että raivopäissään voi hetken ajatellakin tappavansa jonkun - mikä ei tarkoita, että niin tekisi. Jos on vaikka kerännyt niitä pitkään, hankalaa korvata edes rahalla, kun joitakin kappaleita ei saata löytää oikein mistään... kova homma ainakin. Koetahan auttaa etsimään uudet linnut...
Ja ensi kerralla mummolassa korjaa kaikki rikkoutuva sellaiseen paikkaan, ettei lapsi riko mitään tärkeää.
näitä, jotka eivät jaksa kasvattaa lapsiaan.
Uskokaa tai älkää, mutta myös nuoremmat ihmiset arvostavat sitä, jos toisten kakarat eivät riko kyläillessään kyläpaikan tavaroita.
Olen 32 ja jos meille tulee vieraita lapsia, niin kyllä minä oletan, että vanhemmat ovat opettaneet kotona, että kylässä EI KOSKETA TOISTEN TAVAROIHIN.
Meillä on lapset 3 ja 5 vuotiaita poikia, eivätkä koskaan ole missään mitään käpälöineet ja rikkoneet, koska niin paljon siitä kylään mennessä toitotetaan automatkalla. Varmaan 10-15 kertaa. Lyön pääni pantiksi, että rikkojien vanhemmat ovat niitä, jotka eivät jaksa puhua lapselle asioista etukäteen tarpeeksi monta kertaa.
Leluihin saa koskea, niitä on tähän mennessä kaikilla lapsettomillakin ja mummoilla yms ollut vaikka miten.Jotka oikeesti nenä pystyssä väittää, että yksivuotiaita tai kaksivuotiaita eivaan ole kasvatettu, kun ne koskee tavaroihin ja ei tottele käskyjä.
Kyllä normaali lapsi tutkii ympäristöään!! Sanoi sille mitä tahansa, VAHINKOJA SATTUU AINA. Toiset lapset tutkii vähemmän ja varovaisemmin. Minulla on kolme lasta joista vanhin hajottaa jo katseellaan kaiken ympäriltään. Hän vain on sellainen. Ollut aina. Vaikka kuinka kertaat säännöt, sovit etukäteen, vahdit perässä, niin hänelle vahinkoja sattuu vain enemmän kuin muille. Se on lapsenkin kannalta ikävää. Etenkin, jos aina ja joka paikassa vain haukutaan. Hän ei nimittäin tarkoita pahaa, on vain niin liikkuvainen ja utelias, hillitsee mielihalujaan huonosti.
Kaksi nuorempaa taas ovat kuin hyvän käytöksen malliesikirjasta. Istuivat jo vuoden iässä nätisti vieressäni lääkärin tuolilla edes yrittämättä hajottaa paikkoja ympäriltään. Heidän kanssaan voi mennä vaikka miten tylsiin ja vaativiin paikkoihin, kun taas esikoisen pitkäjänteisyys on luokkaa pyöreä nolla. Ylivilkkauttakin ja keskittymishäiriötä on epäilty, mutta ei vielä diagnosoitu.
Mutta joo. Sitten on näitä "kyllä meillä lapset" ihmisiä, joiden mielestä synnärillä kaikki vauvat on samanlaisia ja kuin samasta muotista ja se on sitten vanhemmista kiinni mitä heistä kasvaa ja millaiset luonteen ominaisuudet heille kehittyy.
KIELTÄÄ,PITÄÄ SYLISSÄ,MITÄ VAAN.
näin meillä on opetettu lapset,eivät edes pienenä särkeneet mitään kylässä,eikä kotona,kun oli opetettu,että EI SAA KOSKEA.
JA ENNENKAIKKEA KYLÄSSÄ LAPSIA VAHDITTIIN,JA PIDETTIIN HUOLI,ETTEI KOSKETA ESIM. KIRJAHYLLYSSÄ OLEVIIN ESINEISIIN.
kautta aikain on lapset osanneet kasvaa niin,että ei tarvitse kerätä kaikkea näkyviltä pois,lukita kaappeja ym. se on vain vanhemman saamattomuutta,jos jaksa!!
Et sinäkään voi jokaista vahinkoa estää, vaikka miten täydellisesti lapsesi kasvattaisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näitä, jotka eivät jaksa kasvattaa lapsiaan.
Uskokaa tai älkää, mutta myös nuoremmat ihmiset arvostavat sitä, jos toisten kakarat eivät riko kyläillessään kyläpaikan tavaroita.
Olen 32 ja jos meille tulee vieraita lapsia, niin kyllä minä oletan, että vanhemmat ovat opettaneet kotona, että kylässä EI KOSKETA TOISTEN TAVAROIHIN.
Meillä on lapset 3 ja 5 vuotiaita poikia, eivätkä koskaan ole missään mitään käpälöineet ja rikkoneet, koska niin paljon siitä kylään mennessä toitotetaan automatkalla. Varmaan 10-15 kertaa. Lyön pääni pantiksi, että rikkojien vanhemmat ovat niitä, jotka eivät jaksa puhua lapselle asioista etukäteen tarpeeksi monta kertaa.
Leluihin saa koskea, niitä on tähän mennessä kaikilla lapsettomillakin ja mummoilla yms ollut vaikka miten.Jotka oikeesti nenä pystyssä väittää, että yksivuotiaita tai kaksivuotiaita eivaan ole kasvatettu, kun ne koskee tavaroihin ja ei tottele käskyjä.
Kyllä normaali lapsi tutkii ympäristöään!! Sanoi sille mitä tahansa, VAHINKOJA SATTUU AINA. Toiset lapset tutkii vähemmän ja varovaisemmin. Minulla on kolme lasta joista vanhin hajottaa jo katseellaan kaiken ympäriltään. Hän vain on sellainen. Ollut aina. Vaikka kuinka kertaat säännöt, sovit etukäteen, vahdit perässä, niin hänelle vahinkoja sattuu vain enemmän kuin muille. Se on lapsenkin kannalta ikävää. Etenkin, jos aina ja joka paikassa vain haukutaan. Hän ei nimittäin tarkoita pahaa, on vain niin liikkuvainen ja utelias, hillitsee mielihalujaan huonosti.
Kaksi nuorempaa taas ovat kuin hyvän käytöksen malliesikirjasta. Istuivat jo vuoden iässä nätisti vieressäni lääkärin tuolilla edes yrittämättä hajottaa paikkoja ympäriltään. Heidän kanssaan voi mennä vaikka miten tylsiin ja vaativiin paikkoihin, kun taas esikoisen pitkäjänteisyys on luokkaa pyöreä nolla. Ylivilkkauttakin ja keskittymishäiriötä on epäilty, mutta ei vielä diagnosoitu.
Mutta joo. Sitten on näitä "kyllä meillä lapset" ihmisiä, joiden mielestä synnärillä kaikki vauvat on samanlaisia ja kuin samasta muotista ja se on sitten vanhemmista kiinni mitä heistä kasvaa ja millaiset luonteen ominaisuudet heille kehittyy.
KIELTÄÄ,PITÄÄ SYLISSÄ,MITÄ VAAN.
näin meillä on opetettu lapset,eivät edes pienenä särkeneet mitään kylässä,eikä kotona,kun oli opetettu,että EI SAA KOSKEA.
JA ENNENKAIKKEA KYLÄSSÄ LAPSIA VAHDITTIIN,JA PIDETTIIN HUOLI,ETTEI KOSKETA ESIM. KIRJAHYLLYSSÄ OLEVIIN ESINEISIIN.
kautta aikain on lapset osanneet kasvaa niin,että ei tarvitse kerätä kaikkea näkyviltä pois,lukita kaappeja ym. se on vain vanhemman saamattomuutta,jos jaksa!!
Et sinäkään voi jokaista vahinkoa estää, vaikka miten täydellisesti lapsesi kasvattaisit.
oikeassa, rikosilmopitus kannattaa tehda. Samoin kannattaisi ilmoittaa mummon vakuutusyhtiolle paljonko olette maksaneet linnuista, kaikki viittaa siihen etta hakee korvausta omalta vakuutusyhtioltaan minka LISAKSI laittaa ap:n maksamaan vahingon. Kannattaisi hankkia arvio lintujen hinnasta ettei yrita kiskoa siitakin ylimaaraista, nykyaan vanhat ihmiset ovat todella ahneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeassa, rikosilmopitus kannattaa tehda. Samoin kannattaisi ilmoittaa mummon vakuutusyhtiolle paljonko olette maksaneet linnuista, kaikki viittaa siihen etta hakee korvausta omalta vakuutusyhtioltaan minka LISAKSI laittaa ap:n maksamaan vahingon. Kannattaisi hankkia arvio lintujen hinnasta ettei yrita kiskoa siitakin ylimaaraista, nykyaan vanhat ihmiset ovat todella ahneita.
Sähän tän oivalsit! Todennäköisesti mummo jätti linnut tahalleen ihan reunalle, että ne tippuis...
edustaja, mutta tuo yksi kommentoija otti ihan oikean ilmiön esille.
Olen toimittajana valtakunnallisessa mediassa ja meille oli hiljattain talon sisäisessä koulutuksessa puhumassa eräs sosiaalipsykologian tutkija, joka kuvasi juurikin tuota 1980-luvun alussa syntynyttä sukupolvea.
Sitä edeltävää sukupolvea (siis 90-luvun alun laman aikaan työelämään tullutta, 60-70-luvuilla syntynyttä) kutsutaan sukupolvi x:ksi, eli generation x:ksi.
Sen jälkeen syntynyt sukupolvi on aika erilainen, ja syynä on muutokset kasvuympäristössä, kulttuurissa. Ja miksei lastenkasvatustavoissakin!
Siinä, missä 60- ja 70-luvuilla vielä kasvatettiin suhteellisen ankarasti, mutta toisaalta ei-lapsilähtöisesti lapsia, 1980-luvun lapsille jo hankittiin virikkeitä ja kasvatukseen astui vähitellen lapsikeskeisyys arvoksi.
1980-1990-luvun lapset ovat tietokonesukupolvea ja päiväkotisukupolvea.
Esim. itse olen syntynyt 1960-luvun lopulla,eikä päivähoitoon siihen aikaan päässeet kuin yksinhuoltajien ja/tai vähävaraisten lapset. Vain pieni osa lapsista kävi päiväkodissa tai esikoulussakaan edes! Tietokoneen hommasin kotiin vasta 34-vuotiaana... kännykän myös vasta kolmikymppisenä.
Nuoremmille (jotkut laittavat ikärajan 35 vuoteenkin) sukupolville on ominaista suuri ystäväpiiri, usein jo aivan päiväkotiajoilta perua oleva. Monet harrastukset, monipuolisuus. Toisaalta kuitenkin lyhytjännitteisyys, vaikeudet sitoutua ja kammo "velvollisuuksia" ja pakkoja kohtaan!
Tutkija kuvasi sitä, miten erilaisia ovat nuo 1980+-syntyneet työntekijöinä: monella (tietenkään ei kaikilla) on ihan ufot käsitykset palkkatasosta ja työoloistaan. Kun he saavat työpaikan, he skannaavat tiiviisti mitä muualla on tarjolla; ikään kuin oletuksena, että jos ei ole jatkuvasti tutkalla, muualla tapahtuu jotain kivempaa (laajemminkin tuö epävarmuus ja "pakko olla kontaktissa" leimaa 1980+-sukupolven elämänasennetta).
Lisäksi yhtenä yleisenä piirteenä listattiin tuo kritiikin huono sietokyky. Jos kritiikkiä tulee jossakin ryhmässä, 1980+-aikuinen vaihtaa ryhmää ja aloittaa muualla alusta mieluummin kuin paneutuu virheidensä korjaamiseen.
Tietenkin tuo on kärjistys, kuten aina tuollaiset sosiologiset teesit.
Itse olen syntynyt vuonna 1983 enkä ihan täysin allekirjoita näitä väitteitä. Totta on se, että 80-luvulla syntyneet kävivät usein päiväkodin, mutta kyllä minun ikäluokassani ruumiillinen kurittaminen ym. "kova" kasvatus oli vielä hyvinkin käytössä.
Kannattaa muistaa myös, että 80-luvun lapset kävivät peruskoulunsa lama-aikaan. Kaikesta oli puute, pyyhekumitkin piti puolittaa ja koulukirjoista kumittaa edellisen käyttäjän vastaukset pois. Kesätöitä ei ollut juuri kenelläkään, monien vanhemmilla ei edes niitä oikeita töitä. Lama-ajan lapset työnnettiin suoraan kilpailuyhteiskuntaan, jossa mitään ei saa ilmaiseksi tai käyttämättä kyynärpäätaktiikkaa. Eikä varsinkaan pysyvästi (mainitsitkin epävarmuuden ja oman selustan jatkuvan varmistelun). Ihan varmasti se näkyy käytöksessä edelleenkin.
Se kieltämättä jurppii, että meitä "pullamössösukupolvea" pidetään pääsääntöisesti syypäänä koko juttuun, vaikka asia ei ole niin yksinkertainen ja syitä on moninaisia.
Näissä BB:ssä jne. esiintyvät taitavat muuten olla jo lähinnä 90-luvulla syntyneitä... Johan meillä kasarilapsilla alkaa olla 30 lasissa, ei näin vanhoja enää telkkariin kaivata. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän koko asia ole jo saanut suunnattomat mittasuhteet. Yksi ainoa pikaistuksissa sanottu tokaisu saa ihan älyttömän painoarvon. Toikan linnut on arvokkaita, siitä ei pääse mihinkään. Ja kyllä varmasti niiden menettäminen sapettaa, varsinkin kun mummo ei tiedä saako samanlaisia tilalle ja on ilmeisen hartaasti niitä kerännyt. Yksi pikaistuksissa sanottu pahankuuloinen asia ei välttämättä kuitenkaan kerro mummon oikeista tunteista lapsenlasta kohtaan. Ja onkohan nyt aika monelta unohtunut se tosiasia, että mummoilla on kulunut yleensä aika kauan aikaa siitä kun itse olivat 2v:n äitejä ja ne on jo UNOHTANEET millaista härdelliä se meno välillä pikkulasten kanssa on.
Itsekin jätän pian 2 vuotiaani välillä puuhailemaan omiaan olohuoneeseen kun teen ruokaa tms,mutta en koskaan jätä valvomatta mummolassa tai muualla, sillä mielestäni valvontavastuu on yksin minun ja olen kyllä röyhkeästi? siirrellyt, joskus jopa lupaa kysymättä, herkästi rikkoontuvia tavaroita turvallisimmille paikoille jos ovat ihan hollilla pudota. Sitä kyllä en tässä ymmärrä, että jos on viereisessä huoneessa ja lintuja on useita, niin miten ihmeessä kolina ja helinä ei lennättänyt äitiä tai mummoa pyryharakkoina aiemmin paikalle vaan kullannuppu tosiaan ehti tiputella KAIKKI linnut lattialle?
on rikos, vahingossa rikottu koriste EI ole rikos. Miehen kannattaisi ja pitaisikin tehda rikosilmoitus.
tahan aikaan taida olla kuin mummoja/juopporetkuja paikalla. Mitaan taysjarkista kommentointia on siis turha odottaa. Ja ihmetyttaa todellakin tuollainen sairaanomainen kiintymys kuolleisiin esineisiin, vanhemman sukupolven perversioita.
On niitä jotka ymmärtävät mitä tarkoittaa "ei saa" ja sitten niitä jotka ei sitä ymmärrä (niissä on kyllä jotain vikaa)
Omassa tuttavapiirissä ei ole kuin yksi sellainen parivuotias joka on täystuho. Joka paikkaan pitää päästä ja joka helvetin tavaraan pitää koskea vaikka kuinka kiellettäisiin. Jos tavara otetaan pois niin saa itkupotkuraivarit!
Todella rasittava penska.
mutta yrittää voi ja 2-vuotiasta pitää kyllä koko ajan vahtia. Ei meidän neljästä vilkkaasta pojasta ole kukaan yltänyt kuitenkaan moiseen tuhotyöhön. Ja minä olisin itse välittömästi tarjoutunut korvaamaan enkä todellakaan ryhtynyt pakkaamispuuhiin vahingon satuttua. olisi äitini sitten suutuspäissään sanonut mitä tahansa. Itsekin suuttuneena tulee sanottua pahasti, sille ei voi yhtään mitään... Tappamisesta ei olisi tarvinnut puhua, mutta minusta se on ihan inhimillistä kuitenkin, että suuttuessa lipsahtaa!
Ja jos joku äpärä kaataisi yhden lintuvitriinin, niin se kyllä varmaan ei helpolla selviäis!!
Meillä pianiä lapsia, paljon designiä. Lapseni on kyllä kasvatetu niin, ettei kukaan ole koskaan keräilytavaroitani tai huonekaluja tuhonnut.
Jotka oikeesti nenä pystyssä väittää, että yksivuotiaita tai kaksivuotiaita eivaan ole kasvatettu, kun ne koskee tavaroihin ja ei tottele käskyjä.
Kyllä normaali lapsi tutkii ympäristöään!! Sanoi sille mitä tahansa, VAHINKOJA SATTUU AINA. Toiset lapset tutkii vähemmän ja varovaisemmin. Minulla on kolme lasta joista vanhin hajottaa jo katseellaan kaiken ympäriltään. Hän vain on sellainen. Ollut aina. Vaikka kuinka kertaat säännöt, sovit etukäteen, vahdit perässä, niin hänelle vahinkoja sattuu vain enemmän kuin muille. Se on lapsenkin kannalta ikävää. Etenkin, jos aina ja joka paikassa vain haukutaan. Hän ei nimittäin tarkoita pahaa, on vain niin liikkuvainen ja utelias, hillitsee mielihalujaan huonosti.
Kaksi nuorempaa taas ovat kuin hyvän käytöksen malliesikirjasta. Istuivat jo vuoden iässä nätisti vieressäni lääkärin tuolilla edes yrittämättä hajottaa paikkoja ympäriltään. Heidän kanssaan voi mennä vaikka miten tylsiin ja vaativiin paikkoihin, kun taas esikoisen pitkäjänteisyys on luokkaa pyöreä nolla. Ylivilkkauttakin ja keskittymishäiriötä on epäilty, mutta ei vielä diagnosoitu.
Mutta joo. Sitten on näitä "kyllä meillä lapset" ihmisiä, joiden mielestä synnärillä kaikki vauvat on samanlaisia ja kuin samasta muotista ja se on sitten vanhemmista kiinni mitä heistä kasvaa ja millaiset luonteen ominaisuudet heille kehittyy.